Saako miehelle tehdä voileivän?

Header_Laura.jpg

Teen poikaystävälleni voileivän joka aamu.

Kun kerroin hiljattain arkirutiinistani työkavereille, heidän reaktionsa eivät yllättäneet. Yksi kollega epäili minun asettuneen osaksi sukupolvien ketjua ja kysyi, onko äidilläni tapana tehdä isälleni aamupalaa.

Ääneen lausuttiin myös huoli siitä, oliko herttaisesta puolisostani kuoriutunut hirmuhallitsija, joka seisoo hellan vieressä vaatimassa leipiä pöytään.

Vastaus epäilyihin on ei. Vanhempani ovat olleet naimisissa 40 vuotta, ja isäni on se, joka aamulla kattaa kahvikupit pöytään. Itse olen feministi ja perinteisten, ahdistavan kaksinapaisten sukupuoliroolien asettamille odotuksille herkkä: pysähdyn usein erilaisissa kohtaamisissa miettimään, käyttäydyinkö niin tai näin siksi, että niin naisen odotetaan käyttäytyvän, vai siksi, että juuri niin halusinkin toimia.

Siksi ymmärrän, että aamupalaleipä on hankala juttu. Keittiössä häärääminen mielletään ”naisten hommaksi”, ja sukupuolioletusten taakan alta vapautumisen puolesta feministit ovat vuosikymmeniä taistelleet. Voileivän sukupuolisidonnaisuuden tajuaa, kun miettii asian toisinpäin: jos kertoisin poikaystäväni tekevän joka aamu minulle aamupalan, veikkaan, että 99 prosenttia heterosuhteessa elävistä naisystävistäni vastaisi, ”miten ihanaa, tekisipä minunkin mieheni samoin”.

Kerrottakoon, että voileipärutiini tuli suhteessamme tavaksi hiljalleen. Kun tapasimme, poikaystäväni vakuutti, ettei ole aamupalaihminen – lounas voi kuulemma ihan hyvin olla päivän ensimmäinen ateria.

Vuodet yhdessä ovat kuitenkin opettaneet, että oikeasti poikaystäväni jättää aamupalan syömättä siksi, että hän haluaa nukkua aamulla mahdollisimman pitkään eikä hänellä siksi ole aikaa kokkailuun. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että jos hän syö aamulla jotain, hän on lounaaseen asti hyväntuulisempi ja tehokkaampi kuin pelkän kahvikupin voimalla.

Poikaystäväni ei ole kertaakaan pyytänyt minua tekemään itselleen aamupalaa – niin kuin minäkään en ole koskaan pyytänyt häntä laskemaan vessanpöntön istuinrengasta alas. Hän tekee sen, koska tietää minun ilahtuvan siitä, vaikka selviäisin hommasta vallan hyvin itsekin. Samasta syystä minä teen hänelle aamupalan: se on ystävällistä eikä ole minulle vaivaksi, koska valmistan joka tapauksessa aamiaisen itselleni.

Minä toivoisin maailmaa, jossa jokaisella olisi vapaus toimia itse haluamallaan tavalla muita vahingoittamatta ja mahdollisuus aina välillä pysähtyä miettimään, mikä omaa toimintaa ajaa – ja sen jälkeen tajuta toimivansa omasta halustaan, eikä siksi, että häneltä sukupuolensa edustajana niin odotetaan. (Parasta tietysti olisi, jos mitään odotuksia ei olisi.)

Ja niinpä: minä haluan tehdä aamupalaleivät.

 

Lue toimituksen väen aiempia kolumneja:

Tykkääminen on tekopyhää

Kiilaaja, opettele jonottamaan

Rasisti, ole hiljaa

Trendikkäintä juuri nyt: ruoka, jota voi syödä

Lapsetonkin vanhenee

Parisuhde ei ole sairaus

Rakkaan pitää muuttua

 

Kommentit (32)
  1. Ah, sinkkuna ei onneksi tarvitse miettiä, voinko tehdä puolisolleni voileivän vai en. En edes oikeastaan ymmärrä tätä kysymystä. Mitä se kenellekään kuuluu kuka kenenkin kotona väsää voileipiä ja toisaalta kenen pitäisi kiinnostua toisten kotiaskareista?

    Parisuhteessa ollessani yritin parhaani mukaan luistaa kaikista mahdollisista kotihommista ja yritin delegoida ne exälleni. Mitä se sitten oli? Käänteistä sovinismia kun kyse oli kuitenkin heterosuhteesta ja minä olin se naisosapuoli? Nyt voi onneksi pohtia isompia kuvioita, kun leivät saa joko tehdä itse tai olla nälissään, eikä tarvitse miettiä onko ok että toinen tekee ne leivät minulle vai minä sille vai ollaanko kokonaan tekemättä vai tehdäänkö yhdessä ja keskustellaan kumpi haluaa tehdä mitäkin pikku osatehtävää leipäkokonaisuudesta.

    Sori nyt tämä herne nenässä -meininki, mutta esimerkiksi eduskuntatasolla keskustellaan juuri nyt sellaisista asioista, jotka ovat naisten aseman ja mahdollisuuksien kannalta ihan jossain määrin kauaskantoisempia, vaikuttavampia ja huolestuttavampia kuin se, mitä kukakin tekee omien seiniensä sisäpuolella omassa parisuhteessaan.

    1. Laura Kangasluoma
      16.11.2015, 10:58

      Ei tarvi pyytää anteeksi, herne nenässä pitääkin välillä olla. Tän kirjoittaminen ei onneksi ole estänyt mua miettimästä asiaa myös eduskuntatasolla ‒ ehkäpä siis seuraava kolumni isommasta asiasta kuin omassa arjessa tehty leipä. 🙂

  2. ”Mä herään joka aamu aikasin ja teen Jarelle pirtelön ja leivät ja kahvit samal ku se nukkuu ja tietty sit siivoon keittiön ja katon et Jare ehtii syömään ja ajois töihin. Sit aina joskus Jare pistää meiän yhteisen hammasharjan latinkiin ja kerran ku mun pyörän kumi puhkes annoin sen paikata sen ku sil tulee siitä nii kivan miehekäs olo <3 Jare on niin ihana ku se huolehtii musta!!”

    Ei jessus perus hetskumeininkiä XD Ootte te vaan sulosia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *