Tänään fanitamme: Ruskea tyttö eli Koko Hubara

 

koko_hubara.jpg

 

Koko Hubara, 31, kirjoittaa Lilyssä blogia nimeltään Ruskeat tytöt. Siinä hän käsittelee identiteetin etsimistä ruskeana suomalaisena naisena, äitiyttä, sekä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja kulttuuria.

 

Koko Hubaralta on kyselty kaikenlaista 30 vuoden ajan. Mistä Hubara on kotoisin? (Suomesta, jossa hän on asunut koko elämänsä lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa au pairina Pariisissa.) Mitä kieltä hän puhuu tyttärelleen? (Äidinkieltään eli suomea.) Miten ihmeessä hän kirjoit taakin suomea niin hyvin? (No, Hubara on ammatiltaan toimittaja ja työskennellyt muun muassa Basson toimituspäällikkönä.)

Helmikuussa Hubara päätti ottaa selvää, onko hän tosiaan ainut suomalainen, joka pohtii arjen rasismia. Hubara perusti blogin ja kirjoitti 20 minuutissa postauksen siitä, miltä tuntuu olla ”ruskea tyttö” Suomessa. Nousi myrsky. Viikossa tuli satoja kommentteja, kuukaudessa yli 40 000 lukijaa.

Hubara on opiskellut yliopistossa sosiaalityötä ja englantilaista filologiaa, jossa hän keskittyi Pohjois-Amerikan tutkimukseen ja afroamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Hän kirjoittaa analyyttisesti ja tarkistaa faktat. Omat tunteet, kuten suru ja raivo, saavat kuitenkin näkyä teksteissä.

”Myönnän, että välillä minulla on niin paha mieli, että itken kirjoittaessani.”

Blogiin tulleita ikäviä kommentteja Hubara ei poista. Hän haluaa kaikkien näkevän, että jotkut ihmiset ihan oikeasti puhuvat ulkomaalaistaustaisista ”epäsosiaalisena aineksena” ja keksivät lukuja maahanmuuttajien tekemien raiskausten määrästä.

Ennen kaikkea Hubara kirjoittaa blogiaan itselleen ja muille samannäköisille, ruskeille naisille.

”Somalitytöt ovat pysäyttäneet minut kadulla ja sanoneet, että fanittavat minua.”

Muiltakin on tullut blogin kommentteihin hyvää palautetta. Kuten: nyt on helpompi ymmärtää omaa puolisoaan tai lastaan, joka on tummaihoinen. Tai: vihdoin joku kertoo, miltä tuntuu olla ruskea tyttö valkoisessa Suomessa.

 

Juttu on julkaistu toukokuun Trendi-lehdessä

 

Teksti: Julia Thurén, joka huomasi haastattelussa, että Koko on paitsi viiltävän fiksu myös älyttömän hauska 

Kuva: Jussi Särkilahti

 

 

Kommentit (41)
  1. Olen surullinen siitä, kuinka paljon rasismia ilmeisesti kuitenkin vieläkin esiintyy. Niin hämmentävää kuin se onkin, terveisiä amerikkalaisen sarjaviihteen kuplasta.
    Ja pahoillani myös siitä, että se aiheellisestikin alkaa vaikuttaa tulkintoihin, vähän kuin pahojen koivuallergiavuosien jälkeen aloin inhota kaikkia koivuja.

    Olen stereotyyppisen suomalaisen näköinen, mutta minulta kysytään usein, mistä olen kotoisin. Ja kyselen toisinaan itsekin muilta, esim. smalltalkina, keskustellessa joulusuunnitelmista, tai kimppakyytireiteistä (Mistäpäin olet – Leppävaarasta – No sitten ei kannata yrittää järjestää yhteistä kyytiä..). Pääkaupunkiseudulla moni nyt vaan on syntyisin jostain muualta, ja ainakin tuttavapiirissäni monia kommunikointieroja selitetetään sillä, tai selittää se, onko taustaltaan itä- vai länsisuomalainen.

  2. Minusta Kokon ”vihainen nuori nainen” -asetelma on ennen kaikkea lapsellinen. Muistan joskus lukeneeni Natan blogia mutta lopetin, koska kaikkeen suhtauduttiin niin mustavalkoisesti ja lapsellisesti (ajattelin että Nata on kasvanut ihmisenä mutta sitten taas kirjoiteltiin siitä kuinka ”en äänestä koska minulla on asiat hyvin” ja sitten taas tajusin missä mennään). Koko kirjoittaa hienosti ja hyvistä aiheista mutta tämän(kin) keskustelun siivittämänä totean, että tyylillä joka ei mielestäni johda mihinkään. Mielestäni Kokon ”purkaukset joiden yhteydessä hänen persoonallisuutensa näkyy” eivät edistä yhteiskunnallista keskustelua eivätkä naisen asemaa, ”ruskeiden tyttöjen” asemaa jne. Ja joka välissä kaikki asiallinenkin kritiikki voidaan kääntää rasismiksi/alistamiseksi/jne.

    Kokolla olisi mahdollisuus edistää yhteiskunnallista keskustelua, mutta hän on päättänyt että blogin päämäärä on jotakin muuta. Se hänelle sallittakoon, kyseessä on kuitenkin vain henkilökohtainen blogi. Aineksia olisi enempään.

    1. Olin tulossa kirjoittamaan samaa. Luulin Hubaran olevan parikymppinen loukkantuja. Järkytyin kuullessani, että hän on aikuinen ja äiti. Fanaattisuus on hauskaa seurattavaa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *