Tappavan tylsä työ

Toimitus

Ennen monia työntekijöitä uhkasi loppuunpalaminen, nyt yhä useampi tylsistyy töissä kuoliaaksi. Miksi burnoutin kääntöpuolesta boreoutista vaietaan?

Istun työhuoneessa ja toljotan tietokoneen ruutua. Minun pitäisi selvittää, kuka olisi sopivin ihminen auttamaan minua seuraavassa työtehtävässäni, mutta
 vielä ei ole kovin kiire, joten päädyn surffailemaan 
netissä ja pläräämään Facebookin statuspäivityksiä.

Olen nuutunut, ja tätä on jatkunut jo tovin. 
Ennen tartuin työpaikalle saavuttuani heti hommiin ja olin jo puoleenpäivään mennessä saanut hoidetuksi monta juoksevaa asiaa. Nyt pyörittelen papereita, siirrän työtehtäviä seuraavaan päivään enkä saa aikaiseksi juuri mitään. En tunnista itseäni enkä käsitä, mikä minua vaivaa.

Ulospäin kaikki näyttää hyvältä. Olen edennyt urallani mukavasti ja päässyt työhön, josta olen haaveillut ja jota arvostetaan. Minulla on mukavat työkaverit, ja välit pomoon ovat kunnossa. Aiemmilla työpaikoillani olen tehnyt enemmän töitä viikossa kuin nyt teen kuukaudessa ja ollut joskus jopa lähellä loppuunpalamista. Tiedän siis, miltä tuntuu, kun töitä on niin paljon, etteivät työtunnit riitä, enkä missään nimessä kaipaa sitä.

Eikö minun pitäisi nyt vain olla kiitollinen siitä, että olen saanut työn, jossa minun ei tarvitse raataa henkihieve­rissä? Miksen voi nauttia tästä?
Yritän varovasti kysellä pomolta ja työkavereilta, tarvitsevatko he apua tai voisinko saada lisää hommia. En saa vastauksia ja päädyn jälleen yksin työhuoneeseeni tuijottamaan tietokonetta. Lopulta minun on pakko tunnustaa itselleni tosiasia: olen pitkästynyt unelmatyössäni.

Asiasta on vaikea puhua työpaikalla, sillä moni työkaveri valittaa käytäväkeskusteluissa kiirettä. ”Kun ei ehdi edes kahvitaukoa pitää”, he huokailevat. Tuntuisi jotenkin nololta ja epäsopivalta myöntää, ettei minulla ole tarpeeksi hommia enkä koe, että minulta vaaditaan riittävästi.

Niinpä turvaudun tuttuun konstiin eli googlailuun. Suomeksi tietoa löytyy vähän, mutta englanninkielisillä sivuilla tärppää ja teen itselleni diagnoosin. Tilalleni on nimi: boreout.
 

Boreout vs. burnout

Kuulostaako oudolta? Ei ihme. Työelämän ongelmista on puhuttu ja kirjoitettu 2000-luvulla paljon, mutta ­keskustelu on pyörinyt burnoutin eli loppuunpalamisen ympärillä. Aikamme julistaa jatkuvaa kiirettä. Siksi voi olla vaikea myöntää tai edes tunnistaa kärsivänsä burnoutin kääntöpuolesta boreoutista – eli suomeksi sanottuna työssä tylsistymisestä. 

Maailmalla siitä on kuitenkin puhuttu jo pitkään. Ilmiötä tutkineet sveitsiläiset yrityskonsultit Philippe Rothlin ja Peter R. Werder julkaisivat vuonna 2007 boreoutista kirjan, jonka talouslehti Handelsblatt ja Frankfurtin kirjamessut valitsivat vuoden saksalaiseksi bisneskirjaksi.

Rothlinin ja Werderin mukaan boreoutista kärsivä työntekijä kokee, että voisi tehdä enemmän kuin häneltä vaaditaan, ja kun siihen ei anneta mahdollisuutta, hän tylsistyy. Toki joka työssä on rutiininsa, ja boreout onkin eri asia kuin se, että ”töissä nyt vain joutuu välillä tekemään rutiinihommia”. Boreoutia poteva työntekijä joutuu keksimään itselleen tekemistä, jotta saisi työpäivänsä kulumaan.

Rothlinin ja Werderin mukaan ilmiö on länsimaissa hyvin yleinen, ja kaksikko menee väitteissään melko pitkälle: ­vaikka stressistä ja loppuunpalamisesta puhutaan paljon, monet työntekijät ovat tosiasiassa kaukana burnoutista. Päinvastoin he ovat alikuormittuneita, epämotivoituneita ja tylsistyneitä – ”vailla minkäänlaista haasteen hiventä tai mielenkiintoa sitä kohtaan, mitä he töissä joka päivä tekevät”, Rothlin ja Werder kirjoittavat.

Ahmin tietoa boreoutista ja hämmennyn. Luulin, että tylsistyminen uhkaisi enimmäkseen liukuhihnatyyppistä suorittavaa työtä tekeviä, ei kaltaisiani luovan alan työn tekijöitä. Mutta ei. Se koskettaa kaikkia aloja – ja laajemmin kuin on luultu.


Laiskan leima pelottaa

Mistä boreout sitten johtuu? Tutkija Lotta Harju aloittaa listaamalla muutaman syyn. Saattaa olla, että ”yksilö ja työ eivät vain kohtaa” eli ihminen on väärässä työtehtävässä. Tai sitten työntekijä on ollut samassa työssä niin pitkään, että on leipiintynyt siihen.

Harju tietää mistä puhuu: hän oli mukana Työterveyslaitoksen tutkimusryhmässä, joka julkaisi viime syksynä
­ensimmäisen suomalaisen tutkimuksen boreoutista. Harjusta ilmiö saattaa osittain johtua myös yksilökeskeisen ajattelun noususta. Siinä missä ennen töitä tehtiin lähinnä elannon ansaitsemiseksi, nyt työstä haetaan merkitystä ja sisältöä elämään. Kun työlle asetetut, välillä isotkin toiveet eivät tunnu täyttyvän, tehtävistä ei pysty 
innostumaan eikä työlle omistautumaan.

”Ihmiset reagoivat töissä nopeastikin siihen, jos jokin juttu ei tunnu heistä järkevältä”, Harju analysoi. Voi myös olla, että sukupolvet, joilla ei ole vielä takanaan vuosikymmenien uraa, ovat yksinkertaisesti liian kärsimättömiä. ”Ihmiset haluavat, että oma ura etenee, ja turhautuvat, kun se kestää.”

Tylsistymisestä ei juuri puhuta. Lotta Harju arvelee vaikenemisen johtuvan siitä, että suomalaista yhteiskunnallista keskustelua leimaa ”työnteon eetos”. On kunniakkaampaa uupua töissä kuin myöntää olevansa tylsistynyt. Tylsistyminen yhdistetään laiskuuteen, ja asiasta valittava saa helposti laiskan leiman. Tämän vuoksi tylsistyneet työntekijät näyttelevät työpaikoillaan kiireistä ja voivat salaa pahoin, jopa sairastuvat. Tutkimusten mukaan työssä tylsistyneet kokevat terveytensä ja työkykynsä heikommiksi kuin työstään 
innostuneet. 

Pahimmillaan tylsistyminen aiheuttaa stressioireita, vetäytyvää käytöstä, uupumista ja työpahoinvointia. Oireet ­näkyvät myös työterveyslääkäreiden vastaanotolla, jonne hakeutuu etenkin kolme kymppisiä työssään tylsistyneitä. He haluaisivat näyttää kykynsä, mutta eivät ehkä vielä ole saaneet koulutustaan vastaavia hommia – ja nuupahtavat odotellessaan suurempia haasteita.

Olenko minäkin siis oman kärsimättömän sukupolveni edustaja – pitkästynkö liian helposti ja etsinkö työstä liikaa merkitystä? Voi olla. Ehkä tämän vuoksi olen päätynyt vaihtamaan työpaikkaa tai ainakin työtehtäviä vähintään muutaman vuoden välein. En voi käsittää, miten kukaan pystyy olemaan samoissa hommissa yli viittä vuotta, saati monta vuosikymmentä. Se tuntuu vankilalta.
 

Jahtaa hyvää stressiä

Omasta boreoutistani on nyt joitakin vuosia. Koska olin tylsyyden iskiessä firman sisällä työkierrossa, tilanne ratkesi lopulta helposti: ilmoitin, että haluan palata takaisin vanhaan yksikkööni, vaikka olinkin kuvitellut työkiertopestin olevan unelmieni työpaikka.

Joissain tilanteissa työpaikan vaihto on ainoa ratkaisu, mutta Työterveyslaitoksen Lotta Harju kehottaa miettimään myös muita vaihtoehtoja. Voi esimerkiksi olla, että omaa työnkuvaa pystyy kehittämään mielekkäämpään suuntaan.

Mitä boreout sitten opetti minulle? Tajusin, mistä minä työssä nautin: säpinästä ja jopa pienestä stressistä. ­Stressi on leimattu viime vuosina pelkästään pahaksi asiaksi. Harju kuitenkin muistuttaa, että myös hyvää stressiä on olemassa.

”Me tutkijat erottelemme työn haaste vaatimukset ja kuormitusvaatimukset. Kuormitusvaatimukset ovat niitä, jotka vievät voimia. Sen sijaan haaste vaatimukset energisoivat ja kannustavat käyttämään omia kykyjä. Ne vievät eteenpäin”, Harju kertoo.

Juuri haastevaatimukset boreoutia potevalta puuttuvat, ja siksi työntekijä kadottaa työmotivaationsa. Niin kävi minullekin.

Töissä vetelehtiminen on pitkällä tähtäimellä kammottava olotila. Se uuvuttaa aivan yhtä lailla kuin loppuun­palaminenkin. Siihen olotilaan ei missään tapauksessa kannata jäädä – ei vaikka saisi nirson tai kärsimättömän leiman.

 

Saatat kärsiä boreoutista, jos...

  • Työtehtävät eivät tunnu riittävän haastavilta tai niitä on liian vähän ja tunnet olosi alikuormittuneeksi.
  • Olet töissä usein epämääräisen levoton, passiivinen tai välinpitämätön ja motivaatiosi on toistuvasti kadoksissa. 
  • Sinun on vaikea tarttua tai keskittyä työtehtäviisi. Siirrät töiden aloittamista etkä laita itseäsi likoon.
  • Aika työpaikalla matelee ja esität tekeväsi töitä, vaikka oikeasti surffailet netissä tai hoidat omia asioitasi.
  • Olet töiden jälkeen uupunut ja väsynyt, vaikka työpäiväsi ei ollut lainkaan stressaava.



Eroon boreoutista

  1. Tunnista tilanne
    Kaikki lähtee oman tilanteen tiedostamisesta: Mistä tylsistyminen johtuu? Kaipaatko lisää haasteita vai vain vaihtelua työhösi? Kuulostele ja havainnoi tuntemuksiasi.
     
  2. Mieti, mitä haluat
    Mistä sinä innostut? Mikä sinua motivoi? Moni ei edes tiedä, mitä töiltään haluaa, eikä tilanne tämän vuoksi koskaan muutu. Kun alat suunnata ajatuksiasi siihen, mitä sinä haluat ja mitkä ovat omat tavoitteesi, alat vaistomaisesti kulkea niitä kohti ja boreoutin tunteet vähenevät. Aseta työllesi välitavoitteita ja -etappeja. Pienetkin onnistumiset ja saavutukset ruokkivat työniloa ja työssä jaksamista.
     
  3. Tee rohkeasti toisin
    Tarkastele työtäsi välimatkan päästä ja mieti, voisitko tehdä asioita toisin. Etsi aktiivisesti uusia työtapoja ja tuunaa työtäsi itsesi näköiseksi. Selvitä, onko työpaikallasi alkamassa jokin uusi projekti, johon voisit lähteä mukaan.
     
  4. Puhu pomolle
    Boreoutista puhuminen voi tuntua vaikealta, mutta se kannattaa. Muista, että sinun ei välttämättä tarvitse paukauttaa pomolle päin naamaa olevasi totaalisen tylsistynyt työhösi vaan voit edetä ehdottamalla uusia tehtäviä tai kertomalla kaipaavasi lisähaasteita.

    Vinkit antoivat valmentaja Hannu Pirilä Flow Mentaalivalmennuksesta ja tutkija Lotta Harju Työterveyslaitoksesta.

     

Teksti Liisa Kuittinen
Kuva Paavo Martikainen

 

Haluatko lukea lisää tällaisia juttuja? Tilaa Trendi tästä.

 

Kommentit

Kiti

'”Yksilö ja työ eivät vain kohtaa” eli ihminen on väärässä työtehtävässä'

Miten lohdullinen lause! 

Mulla oli kohtalaisen hyvä työpaikka, jossa oli ihanteellinen työaika. Mutta inhosin jokaista päivää siellä, ja inhosin itseäni, koska en jaksanut. 

Kun otin lopputilin, häpesin ja syyllistin itseäni pitkään. Tuntui typerältä jättää työpaikka, jossa kaikki oli periaatteessa hyvin. 

Mutta löysin itselleni sopivamman työn ja olen paljon onnellisempi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tyypillisesti naisten työt toimistoissa ja virastoissa ovat juuri tällaisia, joissa istutaan perse homeessa tekemättä mitään paitsi lähettäen pari meiliä koko päivän aikana, ja loput kulutetaan facebookissa ja juoruilemalla muiden toimistotätien kanssa. Te ette tuota mitään. Te olette miinuserä.

kemmie-o (Ei varmistettu)

Onneksi tämä kommentti arvon Vierailijalta olikin sentään tosi tuottava. Trollailu ja netissä vihaaminen tekevät hallaa hyvinvoinnille, käväise vaikka kävelyllä, niin virkistyt. Parempaa päivää sinulle <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.