Tarvitseeko ekstroverttiyttä hävetä?

Toimitus

"Väitän saavuttaneeni elämässäni asioita, esimerkiksi työpaikkoja puheenlahjojeni vuoksi. Miksi sitä pitäisi hävetä? Emme voi rakentaa maailmaamme olettamuksiin, jossa joku toinen varmaan olisi omassa hiljaisuudessaan minua parempi, mutta ei uskalla tulla esille."

Todellaupea Layra luki elokuun Trendin juttu introverteista – ja ärsyyntyi.

Mitä mieltä sinä olet? Tarvitseeko ulospäin suuntautuneiden tuntea huonoa omaatuntoa, jos hiljaisemmat eivät saa heiltä suunvuoroa?

Osallistu keskusteluun Mad & Fab -blogissa.

Kommentit

Seregi
Sekaisin Seregistä

Muistan yhden hiljaisen kouluaikaisen kaverin, jolta joutui kysymään monta kerta mitä kun hän viimein puhui. Kolmannen mitän jälkeen teeskentelin kuulleeni

FFFifi
Fitness Führer

Suhtaudun vähän kriittisesti tähän jakoon, enkä tiedä kumpaa laatua itse olen. Viihdyn yksinäni ja olen useinkin seurassa hiljaa, mutta viihdyn myös seurassa ja voin kälättää keskustelun päälimmäisenä, tai olla vaikka se ainoa joka vastaa luennoitsijan tai tanssinopettajan kysymyksiin. Introverttys/ekstroverttiys kuitenkin ymmärtääkseni käsitetään pysyväksi persoonallisuuspiirteeksi, mutta itse koen sen hyvin paljon riippuvaiseksi seurasta, tilanteesta ja olosuhteista.

Vastauksena kysymykseen: Kyllä pitää, jos tilanteen tiedostaa, eikä sille tee mitään. Persoonallisuudenpiirteillä ei voi oikeuttaa huonoa käytöstä. Hiljaisemmille pitää antaa suunvuoro ja heitä pitää aktiivisesti kutsua mukaan keskusteluun vähintään eleillä. Samoin introverttien tulee pyrkiä edes nyökättäviin tervehdyksiin ja kommentoiviin hymyihin jos suun aukaiseminen tuntuu liian vaikealta.

J

Olen myös pohtinut aihetta paljon, joskus kirjoitinkin siitä. Intro-ekstrovertti -jaottelu on tosiaan vähän kömpelö eikä kai sekään ole joko tai vaan enemmän sellainen liukuma, näkisin. Myös introvertti voi olla puhelias. 

Ja nimenomaan tuo, että huonoa käytöstä ei voi perustella persoonallisuudella. Vaan sitten kun siihen lätkästään päälle vielä esim. kulttuurierot, niin siinä onkin joskus soppa. Itse vihaan kilpaa huutamista ja päälle puhumista, mutta useissa kulttuureissa se on standardi ja ihan hyväksyttyä.

Kao Kao

Pitää, jos huomaa puhuvansa vähän väliä muiden päälle siten, että loppujenlopuksi 10 hengen työyhteisössä kokouksissa äänessä on maks kaksi henkilöä ja muiden puheenvuorot ovat tyylin "Minä olen sitä mieltä ett... (ekstrovertti puhuu päälle)" tai "Voitaisiinko tämä muuttaa, että tehtäisiin näin ja näin koska.. (ekstrovertti huutaa jo päälle omaa mielipidettään ehdotukseen). 

On muuten vaikeaa jutella jonku kivan pojan kanssa, jos seurassa on huomionkipeä ekstrovertti. Sen on ihan pakko saada puhua koko ajan, joten hän juttelee pojalle, vaikka poika olisi kiinnostunut sinusta ja koettaisi jutella sinulle. 

Olen kyllä samaa mieltä FFFifi:n kanssa siitä, että omalla kohdallani jako riippuu välillä ihan seurasta, mutta kyllä se enemmän sinne sisälle kääntyy. Mitä nyt täällä blogimaailmassa, missä saan rauhassa höpötellä mitä haluan, ilman keskeytyksiä :D

Samaa mieltä edellisten kanssa. Mielestäni Layra on ymmärtänyt artikkelin pointin hieman väärin. Ideana ymmärtääkseni oli tuoda esille hiljaisempien ihmisten vahvuuksia yhteiskunnassa, jossa sosiaalisuutta ja puhetta (sen laadusta ja sisällöstä riippumatta) arvostetaan varsinkin työnhaussa enemmän kuin ns. hiljaista voimaa.

Hiljaisten täytyy opetella tulemaan esiin puheliaassa seurassa (ja olen huomannut, että se vaatii työtä) ja puheliaiden tulee ottaa nämä harvasanaisemmat huomioon.

Ihminen ei kehity, jos hän kuuntelee vain itseään.

Todellaupea Layra
Mad & Fab

Edelleen hauskaa (tai no ei nyt niin kamalan), että varmaan persein juttu koko blogihistoriassa nostetaan minnekkään :D Tietenkin kun jotain kirjottaa nettiin, siinä on se riski. Julkisuutta se on huonokin julkisuus. Not.

Oikeastihan jos kypsästi ajattelee, nettiin saadusta keskustelusta anti on aika hedelmällistä, kun ihmiset mielipiteineen ovat vähän lähempänä.

 

J/SH (Ei varmistettu)

Jep, täytyypi jos ei ole ottanut edes elettä kuunnellakseen toisia. Vastaantuleminen on ihan hyvä juttu molemmilta osapuolilta, joskus riittää esimerkiksi vain katsekontakti. Mutta jos hiljainen ei saa mitään sanottua ja sitä sanottavaa olisi ja tilaisuus siihen, niin sitten pitäisi hiljaisenkin katsoa itseään peiliin. Mutta luulen, että introverteillä on juuri se, että jos joku jyrää keskustelua ja osoittaa välinpitämättömyyttä muita kantoja kohtaan, niin tekee mieli vetäytyä keskustelusta. Hiljaisemmat eivät jaksa lähteä huutokilpailuun mukaan....

Kommentoi