Tästä syystä jäämme kaipaamaan Oisko tulta? -blogia

oisko.jpg

Oisko tulta? -blogi on ollut saanut meidät lilyläiset pohtimaan tärkeitä, joskus ahdistavia, usein iloisia mutta aina syvällisiä juttuja. Se on blogi, jota kirjoittavat kirkon työntekijät ja kirkosta kiinnostuneet ihmiset. He ovat postanneet yli kolmen vuoden ajan kristinuskosta ja uskonnoista ja ottaneet kantaa moniin päivänpolttaviin aiheisiin.

Oisko tulta? -blogin tyypit kirjoittavat tässä kuussa viimeiset postauksensa, ja me jäämme kaipaamaan heitä paljon. Nyt kerromme, miksi.
 

Samastuttava ja rohkea
Olen ollut todella onnellinen, että joukko avoimia kristittyjä on ollut pitkään mukana Lilyssä pohtimassa tärkeitä asioita. Sellaisiakin, joista ei aina haluta puhua. Parhaiten mieleeni ovat jääneet vanhoillislestadiolaisuutta koskevat kirjoitukset, kuten tämä. Olen kasvanut lähellä lestadiolaista liikettä, ja Oisko tulta? -kirjoituksissa on pohdittu liikettä samastuttavasti: rehellisesti mutta lempeästi kysellen.” kauneustuottaja Jenna
 

Moniääninen ja älykäs
Lily on niin upea yhteisö, että meillä haluavat mainostaa muodin ja kauneuden lisäksi myös aivan muunlaiset toimijat – esimerkiksi kirkko. Oisko tulta? todistaa, että uskonnosta voi kirjoittaa moniäänisesti ja älykkäästi.

” –päätoimittaja Jenni
 

Lempeä ja huumorintajuinen
Jään kaipaamaan Oisko tulta? -blogia ennen kaikkea siksi, että sen edustama Suomen evankelisluterilainen kirkko on sellainen, johon voisin aivan hyvin kuvitella itsekin kuuluvani: lempeä, huumorintajuinen, avoin, suvaitsevainen. Samanlainen kuin kirjoittajansakin, joiden rohkeutta arvostan julmetusti. Ei voi kuin ihailla.” –toimituspäällikkö Laura
 

Heikompien puolella
Oisko tulta? -tyypit ovat aina heikompien puolella. Se on siistiä. Usein, kun olen kaivannut johonkin ajankohtaiseen uutiseen (vaikka tähän) ihnhimillistä näkökulmaa, tähän blogiin on aika nopeasti ilmaantunut postaus, josta olen päässyt sen lukemaan. Olen myös jossain kissanristiäisissä tavannut esimerkiksi Oisko tulta? –Hemulin. En sitä ennenkään ole ajatellut kirkon ihmisiä stereotyyppeinä, mutta tapaamisen jälkeen sen pystyi sanomaan vielä vahvemmin.” –tuottaja Julia

 

P.S. Lue täältä Jeesustelijoiden parhaat hetket  ne ovat parhaita!

 

 

Kommentit (3)
  1. Minä kiitän kanssa ihanista sanoista ja kiitos myös, että olette luoneet näin miellyttävän, positiivisen ja toisia tukevan blogialustan Lilyn, josssa on ollut hyvä olla <3

  2. Kiitos ihanista kommenteista! Tuli tosi hyvä mieli. 🙂

    Julia, muistan, kun törmättiin! Alkoi naurattaa nyt, kun luin sun kommentin. Muistan meinaan, miten olin jotenkin erityisen tohkeissani niissä kissanristiäisissä ja kaverini töni minua tyyliin ”älä nyt nolaa itteäs!”. 😀

    1. Hahaa, kissanristiäiset – se on vakava paikka 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *