Tätä kukaan ei kerro synnyttämisestä

kolumni_header_anna.jpgElämässäni on muutamia päiviä, joita en haluaisi elää uudelleen: Päivä ennen ylioppilaskirjoituksia, koska jännitin niin paljon. Päivä, jolloin lensin maailman laidalta toiselle kaikkien aikojen pahimmassa krapulassa. Ja ennen kaikkea päivä tai oikeammin päivät, joina synnytin. Siispä toverini ensisynnyttäjä, pidä tukivyöstäsi kiinni: näitä asioita synnytyksestä ei kerrota neuvolassa, mutta niihin on hyvä varautua.

  1. Synnytys voi viedä päiviä. Itselläni ensimmäiset merkit lapsen halusta nähdä päivänvalo tulivat keskiviikkona ja poika pätkähti maailmaan perjantaiaamuna. Jos olisin tiennyt, että alkuviikosta lounaaksi syömäni thaicurry olisi viimeinen ateriani päiväkausiin, olisin syönyt lautasen tyhjäksi. Nimittäin supistusten käynnistyttyä viimeinen asia mielessä on ateriointi (tai sitten se hengittelyn lomassa mussuttamasi pasteija yökätään paperikoriin). Ja synnytyksen käynnistymisessä voi tosiaan mennä päiväkausia.
  2. Ajantaju häviää. Ennen synnytystä tuntuu absurdilta, että sitä kyykkisi jumppapallon päällä tunnin kuumassa suihkussa. Mutta kyllä, siellä istuisi supistuksia helpottamassa helposti parikin tuntia, kuten synnytyssairaalassa neuvottiin. Ja ei, tositilanteessa ei ajattele vedenkulutusta tai sitä, herääkö alakerran naapuri kohinaan vai ei.
  3. Unohda leffoista tuttu mielikuva: synnyttävää äitiä ei kiidätetä pyörätuolilla ovelta suoraan synnytyssaliin. Todennäköisesti kävelet itse omin jaloin synnytyssaliin ja ehkä päivität samalla Snapchatiin, että tässä sitä mennään.
  4. Aina ei tiedä, että lapsivesi on mennyt. Tai sitten se lorahtaa klassisesti leffatyyliin eli hulahtaa yllättäen pöksyihin. Itselläni lapsivesi lorahti ilmeisesti kätevästi vessakäynnin yhteydessä.
  5. Supistukset saattavat olla synnytyksen raskain osa, koska ne vaativat sekä kivunsietoa että sinnikkyyttä. Kun ponnistamisen aika tulee, sitä on oikeastaan helpottunut, koska asia edistyy vihdoin!
  6. Puhutaan nyt suoraan: ponnistaminen tuntuu vähän samalta kuin olisi maailman kovin ummetus.
  7. Unohda leffakliseet osa 2. Ponnistaessa yllätyin siitä, että minua ei neuvottu karjumaan kuten leffoissa, vaan päinvastoin tuli olla hiljaa ja pinnistää (anteeksi, mutta suuntaa mielikuvalle antaa edelleen se ajatus maailman kovimmasta kakasta…).
  8. Kakkajutut ne jatkuvat, mutta näin se vain on kun pinnistetään: saatat kakata synnytyksen yhteydessä. Sitä sattuu ja kätilölle pökäleesi on arkinen näky, toisin kuin ehkä puolisollesi. Tähän on hyvä varautua, jotta puoliso osaa sulkea silmänsä ajoissa.
  9. Ahdistus saattaa iskeä. Harvoin sitä aikuinen, asiantunteva nainen joutuu tilanteeseen, jossa kaikki ympärillä tietävät enemmän kuin itse. (Paitsi ehkä se puoliso – ja saatat joutua rauhoittelemaan häntäkin.)
  10. Saat tiristettyä jostain sisimmässäsi aina, uskomatonta kyllä, lisää voimia. Suhtaudu synnytykseen kuin pitkäaikaiseen suoritukseen, elämäsi rankimpaan maratoniin.
  11. Voi olla, että et tirauta kyyneleen kyyneltä, kun saat vauvan käsivarsillesi. Se ei tarkoita, ettetkö olisi onnellinen ja etteikö rakkaus vauvaan roihahtaisi. Olet vain todella uupunut ja hämmentynyt. Nyt se elämä nimittäin muuttui.
  12. Eikä siinä vielä kaikki. Kun vauva on saatu maailmaan, myös istukka synnytetään. Mutta äskeisen ponnistelun jälkeen se ei tunnu juuri miltään.
  13. Alakertaan laitetaan mahdollisesti tikkejä. Se sattuu vähän mutta on nopea rutiinitoimenpide. Tikkejä ei poisteta vaan ne sulavat noin viikossa.
  14. Synnytyksen jälkeen saatat saada lääkemitallisen konjakkia (se auttaa virtsan muodostuksessa, ja virtsaaminen mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen on tärkeää) – ainakin minä sain. Tai ehkä vain näytin olevan todella sen tarpeessa?
  15. Saatat olla heti kävelykunnossa, eli siitä vain laverilta alas ja suihkuun.
  16. Vauvasi ei ole ainoa vaippahousu. Saat käyttää vaippaa, koska synnytyksen jälkeen sinulla on ”elämäsi isoimmat kuukautiset”. Älä uhraa omia pöksyjäsi, vaan käytä sairaalan tarjoamia verkkopikkuhousuja. Ai mitkä verkkopöksyt? Unohda mielikuvat seksikkäästä pitsipyllystä, näytät lähinnä joulukinkulta.
  17. Kaikki tämä katoaa mielestäsi suhteellisen nopeasti, ehkä siksi, että muutoin kukaan ei hankkisi enempää lapsia. Jäljelle jää vain tunne siitä, että ”sehän meni ihan mukavasti”.

Tärkeintä on tietysti pitää mielessä, että jokainen synnytys on omanlaisensa ja juttu on kirjoitettu muutaman ensisynnyttäjän kokemusten perusteella – sinun synnytyksesi on ehkä täysin erilainen. Näistä saattaa olla hyötyä tai sitten ei tai ehkä haluat jättää kaikki neuvot omaan arvoonsa. Itse en ottanut kuuleviin korviini pomoni sanoja, kuinka ”kannattaa pyytää peräruiske ajoissa”. No, nyt ymmärrän, mitä sillä tarkoitettiin.

Maltatko olla lukematta? Lisää toimituksen kolumneja: Lapsetonkin vanhenee ja Parisuhde ei ole sairausUutiset ja kiinnostavimmat jutut muodista, kauneudesta ja elegantista elämästä: Klikkaa Lily Edit

Kommentit (36)
  1. Nauroin ääneen tolle joulukinkkuvertaukselle. Niin osuva 😀

    Mä olen saattanut maailmaan kaksi lasta ja voisin ilomielin kokea molemmat synnytykset uudelleen vaikka tältä istumalta <3

  2. Tiedättekös, minusta synnyttäminen oli hieno kokemus ja yksi elämäni hienoimmista hetkistä. Eläisin sen uudestaan koska vaan! Ja silloinkin meikkaisin ennen lähtöä sairaalaan, menisin sinne korkkareissa ja käyttäisin vain omia vaatteitani. Ihan periaatteesta! 😀

    Kärsin niin pahasta synnytyspelosta, että harkitsin ensimmäisen ultran jälkeen hyppääväni sairaalan ikkunasta. Nyt olen iloinen, että pelkäsin sektiota enemmän ja päätin (yrittää) luonnollista synnytystä. Vaikka raskaus oli vaikea ja kamala, eikä synnytyskään ihan helppo, kokemuksena en vaihtaisi kumpaakaan. Koin upeita tunteita ja opin arvostamaan aidosti kehoani.

    Minulle totuudenmukaisimmat synnytyssivut löytyivät Bebesiltä. Olen iloinen, että tutustuin niihin ja sain Vauvantain synnytysvalmennuksen myötä lapsen isän aktiiviseksi avuksi synnytykseen. Urakka ja kokemus tuli koko perheelle yhteiseksi voimavaraksi.

    Eli voin aidosti sanoa kaikille tuleville synnyttäjille, että ei se välttämättä niin kamalaa ole! 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *