”Tienaan viisi kertaa enemmän kuin puolisoni” – miten tuloerot rassaavat parisuhdetta?

raha_suhde.jpg

Uramme eivät menneet naimisiin keskenään, on näyttelijä Julia Roberts kommentoinut avioliittoaan kameramies Daniel Moderin kanssa.
 

Kun tienaa selvästi puolisoaan enemmän, se saattaa alkaa rassata parisuhdetta jatkuvasti lisää.

Ei ole varaa.” Niin poikaystäväni vastaa, kun ehdotan hänelle rahanmenoa vaativaa tekemistä. Vastaus ei ole aivan totta. Hän saa kyllä rahat järjestymään itselleen tärkeisiin hankintoihin, vaikkapa vintagekitaroihin.

Niinpä minä huomautan, etteivät kitaratkaan ole ilmaisia. Ja kas: riitelemme taas rahasta.

Tienaan viisi kertaa enemmän kuin poikaystäväni. Vaikka puolisoni viehätys ei tietenkään perustu hänen lompakkonsa paksuudelle, olen suhteemme aikana huomannut, että erisuuruiset palkkanauhat aiheuttavat yllättävän suurta hankausta.

Sen huomaa erityisesti arkisissa käytännön asioissa. Minä rakastan matkustamista. Olen jatkuvasti sormi hiirellä varaamassa seuraavaa lentolippua. Tahdon käydä myös teatterissa, keikoilla ja ulkona syömässä, mutta mikäli mielin saada poikaystävästäni seuraa, minun on yleensä maksettava.

Sen lisäksi, että ärsyynnyn rahanmenosta, minua harmittaa se, että suurempien tulojeni takia minusta on tullut suhteemme kuski. Koska liput tulevat minun sähköpostiini, olen aina se, joka tarkastaa konsertin alkamisajan ja junan lähtöraiteen. Tällaista vastuuta poikaystäväni ei kanna.
 

Raha on parisuhteissa erittäin yleinen riidanaihe. Eroon päätyvät todennäköisimmin sellaiset pariskunnat, joissa mies tienaa hyvin vähän ja nainen hyvin paljon. Syyksi on veikattu sitä, että perinteiset mielikuvat miehestä perheen kirstunvartijana istuvat tiukassa, ja vähän tienaava mies tuntee helposti alemmuutta.

Meidän rahariitamme johtuvat ennen kaikkea erilaisista elämäntyyleistämme. Poikaystäväni haluaa tehdä töitä vain sen verran että saa laskut maksettua, sillä hän ei halua osallistua kuluttamisen oravanpyörään. Sen sijaan hän lukee ja tekee taidetta. Pihi hän ei ole: silloin, kun rahaa on, hän kyllä tippaa tarjoilijaa ja ostaa minulle alusvaatteita. Ravintolaillallisten sijaan hän olisi kuitenkin tyytyväinen kodin lattialle katettuun piknikiin ja purkista syötyihin viininlehtikääryleisiin.

Tavatessamme ihailin hänen asennettaan, sillä täydellisen ilmastokatastrofin torjumiseksi meidän kaikkien pitäisi elää niukemmin. Mutta kun lapsemme syntymä pari lähestyi, väsyin huolehtimaan, onko poikaystävälläni rahaa taksiin synnytyslaitokselle h-hetken koittaessa.

Tyttäremme myötä aloimme kiistellä rahasta yhä useammin. Vaikka asuimme lapsemme syntyessä omissa asunnoissamme, oli meillä myös enenevässä määrin yhteisiä menoja, lääkärikuluja ja vaippalaskuja. Minä maksan niistä suurimman osan.

Samalla olen huomaamattani alkanut väheksyä poikaystäväni roolia perheessämme. Hän epäileekin minun pitävän itseään jopa vähän luuserina. Tuloni olivat äitiyslomallakin huomattavasti hänen tulojaan suuremmat, ja totta on, että muistan myös huomautella asiasta.
 

En arvosta ystäviäni heidän palkkakuittiensa perusteella. Miksi rahasta on tullut minulle vallankäytön väline parisuhteessani?

Pohjimmiltaan riidoissamme ei ole kyse rahasta vaan kunnianhimosta: toivoisin, että poikaystäväni suhtautuisi elämäänsä tavoitteellisemmin. Hän turhautuu itsekin nykyisessä pienipalkkaisessa työssään, jossa hän ei voi käyttää lahjojaan. Miksei hän siis etsisi työtä, jossa hän voisi oikeasti toteuttaa itseään?

Kun ehdotan poikaystävälleni taidealan opintoja, hän innostuukin niin, että panee saman tien hakupaperit vetämään.

Ehkä on myös aika katsoa peiliin. Tuloni ovat nousseet huomattavasti juuri yhdessäolomme aikana, ja samoin on käynyt monille ystävilleni. Kuin varkain olemme alkaneet ostaa sitä kalliimpaa leipää ja varata lomille vähän parempia hotelleja. Toisin sanoen olemme keskiluokkaistuneet, eikä se ole pelkästään hyvä asia.

Olen nimittäin reissannut paljon myös siksi, että karkaaminen ulkomaille on muka ollut ainut keino raivata aikaa suhteellemme kiireisessä yrittäjän arjessani. Jos ryhtyisin tekemään lyhyempää työpäivää, ehtisimme joskus linnoittautua poikaystäväni kanssa kotisohvalle vaikka syömään niitä viininlehtikääryleitä.

Ainakin voin opetella puhumaan rahasta sanoilla, jotka eivät pilaa romantiikkaa. Poikaystäväni tuloista huomauttelun sijasta voisin vaikka sanoa: tarvitsen sinua, kulta.

 

Tuloerot parisuhteessa  asiantuntijan vinkit

1. Se, kuinka paljon ihminen tienaa, voi vaihdella reippaasti elämän mittaan eri syistä. Siksi omaisuus tai sen puute on yksi huonoimmista perusteista kumppanin valinnassa.

2. Suhde rahaan kertoo ihmisestä enemmän kuin pankkitilin kulloinenkin saldo. Pennitön voi olla antelias ja rikas kitsas, ja toisinpäin. Jos asenteenne rahaan ovat toistensa vastakohtia, lähtökohta on sama kuin suhteessa, jossa yhtä pitävät herkkusuu ja terveysintoilija. Voi olla viisasta varautua henkisesti siihen, että sopuratkaisujen tuottaminen talousasioissa tulee vaatimaan venymistä kummaltakin.

3. Ihminen voi muuttaa rahankäyttötapojaan siinä missä muitakin tapojaan, mutta hänen pitää haluta sitä itse. Valittamisella pystyy harvoin muuttamaan toista pysyvästi. Sen sijaan kontrolloimisella saa aiheutettua suhteeseen lisää ongelmia.

4. Rakkaudelle ei tee hyvää se, jos toinen kokee itsensä taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Jos alkaa tuntua siltä, että minä maksan aina kaiken ja tuo vain tuhlaa, on aika nostaa kukkaro pöydälle. Arat aiheet ovat samanlaisia kuin ikävät haavat: niitä on putsailtava ja paikkailtava hellävaraisesti. Käsittelemistä ei voi jättää väliin, koska silloin tilanne todennäköisesti ennen pitkää tulehtuu.
 

Teksti: Venla Pystynen. Asiantuntijana on haastateltu Elina Tanskasta, joka on seksuaaliterapeutti ja logoterapeutti
Kuva: All Over Press

Juttu on julkaistu Trendissä 4/2015

 

Lue myös:
 Laulaja Irina: Olisi ihanaa, jos kukaan ei hämmästelisi, vaikka asuisimme mieheni kanssa eri osoitteissa
Paljonko tililläsi on rahaa ennen palkkapäivää? 

 

Kommentit (15)
  1. Mua ihmetyttää, että miksi vakituisessa parisuhteessa, jossa pariskunnalla on jopa lapsi yhdessä, rahat eivät voi olla yhteisiä. Tällöin ei taloudellisten asioiden organisoiminenkaan kaatuisi vain toisen harteille, jos molemmat käyttäisivät nettipankkia ja luottokortteja ja olisivat kykeneviä tilaamaan ruokaostoksia ja lasten toppavaatteita.

    1. Tää on mun mielestä tosi hyvä pointti! Muita vaihtoehtoja on yhteinen taloustili, jonne laitetaan rahaa sovitussa tulojen mukaisessa suhteessa ja se, että tuloeroja tasataan niin, että enemmän tienaava maksaa vähemmän tienaavalle ”kuukausirahaa”. Minusta muuten myöskään muiden perheenjäsenten, lähisukulaisten ja läheisten ystävien kanssa ei välttämättä ole ongelmaa siinä, että paremmin tienaava tarjoaa vähemmän tienaavalle juttuja, joihin tällä ei välttämättä olisi itsellään varaa.

  2. Surullista että naiset Suomessakin on sisimmissään golddiggereitä. Tästä keskustelusta sen hyvin huomaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *