Tove Lo: "Avoimuus on samaan aikaan sekä hyvästä että pahasta"

Toimitus

Tove "Ilves". Ruotsalainen Tove Nilsson sai artistinimensä jo lapsena lumouduttuaan eläintarhassa ilveksestä, ja niin hänen vanhempansa alkoivat kutsuta tytärtään lempinimellä Tove Lo. Tunteistaan avoimesti laulava Lo nousi suuren yleisön tietoon kivuliaan rehellisillä Habits ja Out of Mind -kappaleillaan. Tapasimme energisen naisen pikaisesti, ennen kuin hän kiirehti lentokentälle.

 

Ketkä ovat tyyli-ikoneitasi?

En ollut aikaisemmin miettinyt, ketkä ovat tyyli-ikoneitani, ennen kuin minulta alettiin kysyä asiaa haastatteluissa. En ole koskaan juuri keskittynyt muotiin: en ole selvillä viimeisimmistä trendeistä tai merkeistä, mutta mielestäni minulla on aina ollut oma, selkeä tyyli. Tyyliäni voisi kuvailla Courtney Loven ja Janis Joplinin sekoitukseksi, mutta olen hieman hillitympi, jonkinlainen grunge hippi. Rakastan vintagea. Minulla on varmaan kymmenen paria Leviksen 501:siä eri väreissä!

 

Miten tyylisi on muuttunut sitten teinivuosien?

Luulen, että tyylini on itse asiassa aika samanlainen. Käytän vain vähemmän värejä ja enemmän mustaa, pukeudun hillitymmin. Teininä minulla oli tapana pukeutua leopardikuvioiseen cowboy -hattuun, niittivöihin ja pinkkeihin säärtenlämmittimiin. Minulla oli sellainen outo, 80-luvun punk-neon tyyli – se oli aivan kamala!

 

Olet sanonut, että laulujen tekeminen on sinulle terapiaa. Eikö sinua pelota kertoa tunteistasi niin avoimesti?

Kirjoitusprosessi on hyvin huojentava, ja laulujen nauhoittaminen todella saa kaiken poistumaan mielestäni ja auttaa pääsemään asioiden yli. Mutta minun pitää silti muistaa, että joudun elämään kaiken sen uudelleen, kun esitän kappaleitani lavalla, ja ihmiset tulevat aina kyselemään sanoituksistani haastatteluissa. Se onkin pelottavin osuus, jolloin totean itselleni, että apua, kerron oikeasti kaikille lauluissani todella tarkasti, mitä olen käynyt lävitse.

Siksi tunnenkin oloni hieman haavoittuvaiseksi, enkä koskaan lue arvosteluja tai kommentteja. Jos joku sanoisi jotain todella ilkeää, se hyökkäisi suoraan persoonaani. Avoimuus on siis samaan aikaan sekä hyvästä että pahasta. Mielestäni se on tarpeellista, mutta sillä on aina seuraksensa, tietysti.

 

Minkälaista popmusiikkia rakastat?

Rakastan poppia, jossa on hieman pimeyttä, mutta jonka tahtiin voi silti tanssia. Olen suuri Lorde -fani, mielestäni hän tekee todella siistiä pop-punkia. Saatan itse taipua enemmän indien puolelle, mutta arvostan kunnollista purkkapoppia kuten Katy Perryä, mielestäni sekin on nerokasta. Mutta yleensä palaan niihin kappaleisiin, joissa on hieman enemmän pimeyttä.

 

Teksti ja kuva: Hanna Kärppä

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.