Tykkääminen on tekopyhää

Toimitus

 

Ihmiset, kertokaa, missä käytte kasvohoi... Nostan sormet näppäimistöltä kesken lauseen. En minä näin voi kirjoittaa. Kursori jää vilkkumaan Facebookin status-kentässä. Deletoin tekstin ja suljen sovelluksen.

Näin käy nykyään usein. Mieleeni tulee jotain, mitä ajattelen jakaa sosiaalisessa mediassa. Sitten pysähdyn miettimään, millaiseen ympäristöön postaus ihmisten feedeissä päätyy. Rasismia, naisvihaa, pakottavaa lainsäädäntöä ja yhteiskunnan ilmapiirin yleisankeutta kommentoivien jakojen seassa kysely Helsingin hinta-laatusuhteeltaan parhaasta ihonpuhdistuksesta tuntuu irvokkaalta.

Mieluummin vaikenen.

Ei, en pelkää, että vaikutan piittaamattomalta bimbolta, jos pyydän sosiaalisessa mediassa ihonhoitovinkkejä. En myöskään paheksu niitä, jotka tekevät Facebookissa vapautuneesti ”kuka on todellinen sielunkumppanisi” -testejä ja jakavat päälle vielä videon, jossa pörheä kissanpentu ja naurava vauva halaavat auringonkukkapellossa.

Ongelma on se, että kun feedini kesällä alkoi merkittävästi politisoitua ja Suomen hallituksen Kreikka-kommentteja rupesivat ruotimaan nekin, jotka ennen enimmäkseen kyselivät, onko joku menossa lähiaikoina Ikeaan ja voisiko tuoda sieltä Joxtorp-lampunvarjostimen, jokainen julkaisu alkoi tuntua ladatulta. Ja mitä harvemmin postaa, sitä korkeammaksi kynnys nousee, kun tuntuu, että jokaisen meistä odotetaan nyt postaavan jostain tärkeästä.

On tietenkin mahtavaa, että ihmiset aktivoituvat – puhuvat politiikkaa, perustelevat kantansa ja yrittävät yhdessä löytää ratkaisuja synkkiin asioihin somessakin. Aktiivisuudella on kuitenkin kääntöpuolensa. Ensimmäinen on se sietämätön annos omahyväisyyttä, oikeassa olemista ja moraalista ylemmyyttä, joka jostain syystä on tyypillistä sukupolvelleni.

Oikeassa oleminen tiivistyy sosiaalisessa mediassa filtterikuplan vuoksi: mitä enemmän ihmiset tykkäävät ja kommentoivat tiettyjen ihmisten jakamaa sisältöä, sitä enemmän sovellus tarjoaa heille nähtäväksi juuri näiden ihmisten postauksia. Moni saarnaa jo valmiiksi kääntyneille, ja ”tärkeistä asioista puhuminen” kääntyy helposti samanmielisten selkääntaputteluksi ja ylimieliseksi tuhahteluksi niille, jotka ovat eri mieltä.

Toinen ärsytykseni aihe on puhtaan omantunnon hankkiminen julkisesti tykkää-nappia painamalla.

Hatunnosto jokaiselle tavaraa vastaanottokeskukseen tai rahaa järjestöille lahjoittaneelle. Silti omasta osallistumisesta ihan vaan sivumennen sosiaalisessa mediassa mainitseminen tuntuu olevan tänä syksynä monelle melkein yhtä mieluisaa kuin se, että sattuu olemaan niin etuoikeutettu, että voi kantaa kolme muovikassillista itselle tarpeettomia vaatteita UFF:in laatikon sijaan Suomeen tyhjin käsin saapuville turvapaikanhakijoille.

Siksi Osallistun-napin painaminen keräysten ja tapahtumien kohdalla on minusta yhä useammin alkanut tuntua tekopyhältä, vaikka tarkoitus olisi hyvä. Tärkeistä asioista tykkäillessähän saa nopeasti hyvän omantunnon siitä, että on hyvisten puolella ja puuttuu epäkohtiin ilman, että tekee oikeasti mitään. Sitä paitsi some-aktivismin eli slacktivismin vaikutukset ovat ristiriitaisia. Erään tutkimuksen mukaan toimeen tarttuminen yksityisesti, esimerkiksi omalle kansanedustajalle kirjoittaminen, sitouttaa ihmistä toimimaan asioiden hyväksi myös offline tehokkaammin kuin julkinen Facebook- ja Twitter-tykkäily.

En tietenkään toivo, että politiikka katoaisi feedeistämme. Se, että niin monet nostavat esiin ongelmia ja vaativat muutosta – ylipäätään artikuloivat mielipiteensä siitä, mitä ministeri sanoi –, on mahtava asia. Sosiaalisen median aktivismin toinen puoli kun on se, että mitä useampi ilmoittaa siellä esimerkiksi ettei hyväksy vihapuhetta, sitä selkeämpi ja kuuluvampi kannanotto se on kaikille turvallisen, tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta.

Toistaiseksi se nyt vain sattuu tarkoittamaan myös sitä, että en käy ihonpuhdistuksessa.
 

TILAA TÄSTÄ LILYN & TRENDIN UUTISKIRJE, PARHAAT JUTUT SÄHKÖPOSTIISI JOKA TOINEN TORSTAI.

 

Kommentit

iidami
Bambino

Lisäisin listan jatkoksi Ice Bucket Challenget ja muut vastaavat some-tempaukset. Idea on toki hyvä, mutta usein se perimmäinen tarkoitus jää kaiken sen mediahössötyksen jakoihin.

Toimitus
Toimitus

Kaksipiippuinen juttu kyllä. Haasteella kerättiin 115 miljoonaa dollaria ALS-tutkimukseen, joten rahapuoli meni melko putkeen. Ja varmasti aika moni kuuli kampanjan kautta ensimmäistä kertaa koko sairaudesta, vaikka todennäköisesti useampi muistaakin vain jäävesivideot. Mutta minusta on aina hyvä, kun hössötystä tarkastellaan myös kriittisesti.

empuska

Mua nauratti enemmän, että kun se viraaliosuus siitä promoamisesta oli jotenkin tosi huonosti toteutettu monilla ja pari ensimmäisetä viikkoa luulin, että mitä hittoa, onko AOL noin pahasti konkassa, kun missään siihen mennessä törmäämässäni uutisessa tai haasteessa ei mainittu sen syvällisemmin ko. touhusta (semisti lukihärösenä oikeasti luulin, että kerätään varoja AOLille).

Räyhälä
Räyhälä

Hyvä avaus ja ajankohtainen aihe.

Mua kuitenkin puolestaan ärsyttää se, että jos yrittää oikeasti sanoa jotain ja on aidosti pahoillaan ja ahdistunut jostakin asiasta ja puhuu siitä ääneen somessa / osallistuu / tukee juttuja, niin se leimataan vain joksikin ylemmyydentunnoksi ja omantunnon puhdistamiseksi. Siinä missä somessa rakennetaan ties mitä identiteettejä, niin se on todella monille myös kanava, jossa voi vaikuttaa muihin ihmisiin edes mielikuvatasolla. Aina löytyy kasapäin niitä ihmisiä, jotka päättävät kantansa asioihin vasta sen jälkeen, kun enemmistö on puhunut. Niitä, jotka eivät ole mitään mieltä mistään ennen kuin tietävät kumpaa on turvallista/hyväksyttyä olla. Ja juuri näihin ihmisiin on mahdollista vaikuttaa myös turhanpäiväiseltä tuntuvalla peukuttamisella ja kaiken maailman somehypetyskampanjoilla.

Vaikeneminen ei ole aina kultaa, eikä se tietenkään tarkoita sitä, etteikö samaan aikaan saisi puhua myös pinnallisempana pidetyistä aiheista.

Toimitus
Toimitus

Kyllä, asialla on monta puolta - ja ihmisillä erilaiset feedit. Jos omassa näkyy monenlaisia mielipiteitä ja aiheita, samanmielilyyden ja moraalisen yleemmyden ähky ei ehkä pääse iskemään ihan yhtä helposti. T. Kati

Kommentoi