Vaatekaupat helvetistä

Toimitus

Luovutan!

Inhoan vaatekauppoja tasapuolisesti: jos voisin, en astuisi yhteenkään enää koskaan. Miksi vaatteiden ostaminen saa aikuisen ihmisen kiukuttelemaan? Tässä perusteluni kauppatyypeittäin.

Halpaketju

Halpavaateketjuissa asiakkaat käyvät uutuusrekkejä läpi hurjalla vauhdilla ollakseen ensimmäisiä. He tietävät, ettei mikään ei ole niin surullista kuin muutaman kuukauden ikäinen printtitoppi alennusrekissä.

Tartun hätäännyksissäni parinkympin paitaan ja tunkeudun pukukoppiin, jonka nurkat ovat täynnä sovituksessa hylättyjä kuteita. Pukukopin ovessa on reikiä; nöyryytyksen vuoksi tai siksi, etten varastaisi näitä arvottomia kangaskyhäelmiä. Ostan paidan liikoja miettimättä, koska onhan se halpa. Ensikäytön jälkeen parinkympin paitani on jo niin venynyt ja ryppyinen, etten käytä sitä enää koskaan.

Perusketjukauppa

Asiakasta kunnioitetaan pukukopeilla, joissa on reiättömät ovet, mutta miesten osasto on säälittävä nurkkaus vessojen vieressä. Hyvän valikoiman sijaan kaltaisilleni tuskastujille on varattu samanlainen rauhoittumispaikka kuin itkeville lapsille. Nöyryyttävän miesparkin viereen on aseteltu autolehtiä. Vanhakantaisten sukupuoliroolien korostaminen vasta saakin kävelemään ulos kaupasta.

Ehkä en uskalla myöntää, että olen kliseinen mies. Brittitutkimuksessakin kerrotaan, että miehet kyllästyvät shoppailuun minuuteissa, kun taas naiset jaksavat tunteja.

Suunnittelijan oma kauppa

Astun sisään kankaiden täyttämään työhuoneeseen, joka on kustannussyistä myös suunnittelijan liike. Anteeksi että häiritsen luomistyötä anteeksi kun koskin täydellisesti installoituja muotitaidetta kaunis näyttely kiitos vaan hei.

Kirpputori

Vanhan tavaran myyminen saa minut surulliseksi. Hylättyihin liikehuoneistoihin perustetut kirpputorit muistuttavat uusien tavaroiden tuomasta toiveikkuudesta, joka on täysin hiipunut. Kaikkialla on liikaa tarpeettomia vaatteita.

Kirpputorit ovat vaivalloisia ostospaikkoja, joissa vaatteiden etsimisestä pitää nauttia. Amerikkalaispsykologit väittävätkin, että shoppailu nostaa ihmisissä esille vanhan metsästäjä-keräilijän luonteen. Monissa shoppailututkimuksissa tarkkaan saalista etsivät miehet lasketaan metsästäjiksi ja harhaillen pientä kohdetta hakevat naiset keräilijöiksi. En usko noihin tutkimuksiin. Minua ahdistaakin shoppailussa juuri se, että sen yhteydessä korostetaan niin kevyesti perinteisiä rooleja.

Second hand

Mikäs tässä shoppaillessa eläväisen kaupunginosan kivijalkaliikkeessä, kun kauppias on kolunnut kirpputorit puolestani ja myy parhaimmistoa. Second handissa ahdistaa se, että joku on haalinut nämä colleget tänne eurolla ja laittanut 50-kertaisen hinnan. Ahneus iskee. Okei, maksetaan sitten, muttei tämäkään ole miellyttävää kaupankäyntiä.

Tavaratalo

Hissimusiikki soi hiljaa ja kaiuttimista toitotetaan lihatarjouksia. Tavarataloista on tullut rauhallinen sovituspaikka tuotteille, jotka ostetaan myöhemmin netistä. Kerrankin on tilaa eivätkä vähäiset myyjät häiritse, mutta ihana tyhjyys ei voi kestää kauan. Sammutanko valot mennessäni?

Boutique

Myyjä vaivautuu keskeyttämään someselailunsa hetkeksi arvioidakseen, kaipaako sisään astunut hikinen, rähjäinen ja pulska tyyppi todellakin heidän muotoiluaan. Maksaisin heidän vaatteistaan, mutta pelottaa, etteivät ne sovi minulle, ja eiväthän ne sovi.

Luksusbrändikauppa

En avaa edes ovea liikkeeseen, jossa vaatteen törkeä hinta ei pohjimmiltaan perustu laatuun ja omaperäisyyteen vaan kullattuun brändiin. Väärä paikka rahalle.

Nettikauppa

Nettikaupassa ei jaksa selata läpi kuvia, ei missään nimessä tiedä omaa kokoaan ja vaatteen saaminen kestää liian kauan. Jos tulee tilattua huono riepu, ei tällainen kirjaston kirjatkin aina myöhässä palauttava ihminen pääse rätistä koskaan eroon.

Sukupuoleni on kirous tässäkin, tilasto kertoo. Suomalaismiehistä 36 prosenttia tilasi vaatteita netistä viime vuonna, ja heistä vain neljäsosa palautti ostoksia. Naisista 65 prosenttia osti netistä ja reilusti yli puolet jaksoi palauttaa vaatteita.

Jos netti on vaatekaupan tulevaisuus, tuokaa minulle pari perunasäkkiä. Vietän niissä loppuelämäni vuorilla.

 

Lue Tero Kartastenpään aikaisempia kirjoituksia:

7 huonoa perustelua miksi sukupuolettomuus ei toimi

Nännisota etenee kahdella rintamalla

Sivistynyt bileröökaaja

Feministien hylkäämä mies

Kun dyykkari kinkun löysi

 

Seuraahttps://twitter.com/kartastenpaa

Kommentit

Eksyksissä elämässä

Hyvin samaistuttavaa lukemista! Itse jaksan pyöriä vaatekaupoissa juuri sen verran, että kierrän nopeasti katsomassa pistääkö joku erityisesti silmään. Sovituskopeissa on melkein aina ahdasta ja hikistä kokeilla eri vaatteita, varsinkin talvella kun täytyy ensin riisua useampi kerros. Ja kootkin vaihtelevat kauppojen ja mallien välillä niin paljon, että täytyy koppiin ottaa kolme eri kokoa. Nettikaupat ovat siksi suosikkivaihtoehtoni kun tarvitsen uusia vaatteita, mutta yleensä niistäkin suurin osa lähtee takaisin. Ja niitäkin täytyy tilata montaa eri kokoa. Inhoan shoppailua, "vaikka olen nainen".

empuska

Mulla yleensä aina tyssää pukukoppeihin ihan siksi, että saatana, miten niin monen mallista ja muotoista pukukoppia ei osata suunnitella käytännölliseksi käyttää. 

Harkinnut jopa kopioida törkeästi olemassaolevista vaatteista mallit ja ommella uusia sitä mukaa, mitä menevät rikki, ihan vain välttääkseeni shoppaamista...!

edgybeauty
Edgy Beauty

Joo ei maistu shoppailu täälläkään. Tai no, ruokashoppailu kyllä, mutta vaatteet-näh.

Yksi asia mitä olen miettinyt jo tovin on, että kuka helvetti säätää ne pukukoppien lämpötilat? Tai yleensä kauppojen lämpötilat? Joka ikisessä halpaketjuliikkeessä on niin kuumaa, että kahden vaatekappaleen sovittamisen jälkeen tekee mieli heittää vaatteet nurkkaan ja istua kopin lattialle itkemään.

Miiza

Shoppailu näin ylipainoisena on paitsi ahdistavan hankalaa myös nöyryyttävää. Kokoa ei löydy, kaikki "isojen tyttöjen" vaatteet on laitettu samaan pieneen nurkkaukseen mahdollisimman ahtaasti, jotta voit tuntea olosi vieläkin isommaksi, sovituskopissa on peilit joka suunnassa, juu ei en halua nähdä itseäni joka kulmasta, "isojen tyttöjen" vaatteet ovat joko mallia teltta = peitä itsesi läski tai mallia makkarankuori = yritäpä vaan mahtua tähän ja jos mahdut näytät kaikkea muuta kuin hyvältä.

Inhoan shoppailua!

Kommentoi