Voisitko olla avoimen suhteen kolmas pyörä?

Toimitus


Toimittaja Oona Juutinen kirjoitti helmikuun Trendiin puhuttelevan jutun elämästään avoimessa suhteessa. Juutinen kertoo, miltä tuntui, kun puoliso ensimmäistä kertaa toteutti suhteen avoimuutta ja harrasti seksiä toisen kanssa. Mustasukkaisuuden tunne yllätti, ja Juutinen kertoo jutussa, miten työsti sitä.

Jutun luettuani jäin miettimään avoimen suhteen kolmatta osapuolta. Muistelin kaverini taannoista kokemusta. Hän tapasi tyypin, joka vaikutti kaikin tavoin mahtavalta. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita riitti, ja tyyppi oli erinomaista juttuseuraa. Ainoa ongelma oli se, että he asuivat eri kaupungeissa, ja joka kerta, kun kaverini yritti kysellä tyypiltä tarkemmin tämän asumiskuvioista, hän kiersi kysymyksen ja vaihtoi puheenaihetta.

Koska tyyppi oli mahtava, kaverini päätti unohtaa epäluulonsa ja heittäytyi tilanteeseen ja he tapasivat silloin, kun olivat samassa kaupungissa. Kunnes erään kerran tyyppi perui treffit. Kun kaverini kysyi syytä, tyyppi sai lopulta kakistettua ulos totuuden: hän elää puolisonsa kanssa avoimessa suhteessa ja oli luvannut viettää kyseisen treffi-illan puolisonsa kanssa.

Kaverini kertoi tarinaa pöyristyneenä: tyypillä olisi ollut monta mahdollisuutta kertoa asiasta, ja koska hän oli luikerrellut kertomasta, kaverillani oli lähinnä petetty olo. Jos tyyppi kerran oli halukas olemaan puolisonsa kanssa avoin, miksei myös kaverini kanssa? Kaverini ei itse ole kiinnostunut avoimesta suhteesta ja jos olisi tiennyt asiasta saman tien, hän olisi säästänyt aikaansa ja sydäntään – sillä hän oli kuitenkin ehtinyt tyyppiin hieman ihastua.

Kaveriani kuunnellessani kävi mielessä:

Miten itse suhtautuisit, jos päätyisit samaan sänkyyn tai treffeille avoimessa suhteessa elävän kanssa?


Kysyy Laura, joka epäilee, ettei varmaankaan itse pystyisi avoimeen suhteeseen  ei sen minään osapuolena.

Kuva: All Over Press.

 

Kommentit

FFFifi
Fitness Führer

Vaikea sanoa kun ei ole tilanteessa ollut. Mutta mun kokemus on vähän se, että etukäteen ajateltuina tilanteet tuntuu erilaisilta kuin silloin, jos niihin oikeasti päätyy. Ja nimenomaan niin päin, että etukäteen suhtautuu tiukemmin tai katsoo karsaammin kuin silloin, jos homma aktualisoituu. Esim. aika harva pettäjä varmaan on kovin suunnitelmallinen, vaan on ehkä jopa ajatellut, että ei koskaan pettäisi?

Toimitus
Toimitus

Niinhän se on. Itsekin mietin omaa suhtautumistani, että asiaa kokeilematta sanoisin, että se ei itselle sopisi, mutta mistäs sitä tietäisi, jos kohdalle osuisi. Tilanteeseen varmaan vaikuttaisi myös se, miten se esitettäisiin: jos toinen olisi heti avoin ja kertoisi, mistä on kyse, asiaa voisi rauhassa sulatella. -Laura-

Mahdoton Nainen

Jos päätyisin tilanteeseen kuten yllä on kuvattu, eli tietämättä faktoja, niin olisin ihan helvetin vihainen. Kokisin, että multa on viety pois oikeus päättää siitä millaisiin tilanteisiin hakeudun ja kenen kanssa. 

Voisin kyllä kuvitella olevani kolmantena osapuolena avoimessa tai polyamorisessa suhteessa olevan henkilön kanssa, mutta toivoisin että mulla olisi mahdollisuus itse valita olenko vai enkö. Erityisen paha tilanne olisi jos olisin jo ehtinyt ihastua tyyppiin tietämättä hänen todellista tilannettaan. Etukäteen asiasta tietäessä osaisin suhteuttaa omat fiilikseni ja tarpeen vaatiessa peräytyä jos omat tunteet alkaisi kasvaa liikaa suhteessa siihen mitä toiselta osapuolelta voisi saada. 

Nāiádes
Naiádes

No niin kauan kun tilanne olisi ollut täysin avoin kaikille osapuolille alusta lähtien, sekä kaikki osapuolet olisivat asian kanssa sinut, en usko että mitään ongelmaa omalta osaltani ainakaan olisi.

Mulla ei ole minkäänlaista ongelmaa avoimen suhteen kanssa ylipäätäänkään, sillä en koe tehtäväkseni säädellä mitä puolisoni elämässään tekee ja on tekemättä : )

Oranssinen

Helpompihan se olisi olla "avoimen suhteen" kolmas osapuoli kuin olevinaan yksiavioisen suhteen rakastajatar?

Ensimmäisessä vaihtoehdossa tietäisi tasan tarkkaan kuvion mitä toisessa vaihtoehdossa ei itselleen suostuisi myöntämään, siis sen että ei se mies/nainen jätä puolisoaan, vaikka mitä satuilisi. (Useimmiten pettäjät kuitenkin palaavat puolisonsa helmoihin buustattuaan itsetuntoaan ja nautittuaan uuden rakastumisen hurmasta).

Itse en suostuisi kumpaankaan vaihtoehtoon.

Oranssinen

Tarkoitan siis sitä, että jos ei yksi ihminen riittäisi minulle, en alunperinkään aloittaisi parisuhdetta vaan nauttisin irtopainoksista :D

A. Arokivi

Sitä aina avointen suhteiden kanssa mietin, että kun yhdenkin ihmisen kanssa parisuhteessa eläminen tuottaa joskus päänsärkyä, miettii sitä sitten, että räpeltäisi monen kanssa yhtä-aikaa. 

Tietämättäni jos joutuisin niin no. En harrasta yhden yön juttuja ja usein pihtaan säälimättä pari ensimmäistä kuukautta joten ehtisin kai kotiolot tutkia. Mutta, jos silti narahtaisi kaiketi toteaisin että notta perkele ja jättäisin yhteydenpidon siihen. En ole järin kiinnostunut olemaan minkään viritelmän kolmas pyörä, sitä nykajan nuorten aikuisten avoimet suhteet usein tuntuu olevan. 

Aihe on ollut aika paljon viimeaikoina esillä. Jos jollain toimii, hyvä juttu, mutta mulle parisuhde on jatkuva prosessi ja sitä pitää huoltaa kuin vanhaa kartanoa. Ei kai sellaista vaivaa jaksa nähdä, jos toisella on edelleen tarve saada seksinsä muualta. Omassa parisuhteessani jos ei himassa saatu seksi kelpaa tyydyttämään tarpeita tai ettei voi tämän suhteen takia päästää irti niistä kaikista ihanista houkutuksista paikallisbaarin tiskillä niin enpä tiedä. Ei kovin suurta kiinnostusta mieheen jäisi jos sitä koko kylä saisi kyntää. Itselleni seksissä ei ole sen suurempaa taikaa ja magiaa, se on hyvää oman mieheni kanssa, miksi ihmeessä kaipaisin sitä joltain muulta? Jos kotona on kaikkea. Ei kai sitä merta pidemmäksi tarvitse mennä kalaan. 

Koiruudet mielessä

On helppo hankkia monta, mutta hiton hankalaa pitää yksi.

Kerran reissulla kohtasin erikoisen avoimen suhteen tai mitä lie polyamoriaa mahtoi olla. Pariskunta, joka oli naimisissa ja pääasiassa vaimon tyttöystävä matkustivat porukalla. Välillä tosin tämä tyttöystävä ja mies leikkivät avioparia ja tyttöystävä piti silloin vaimon sormusta. Joinakin päivinä naiset riitelivät keskenään ja toisinaan miehen kanssa. 

Reissun viimeisenä iltana naiset lähestyivät minua ja kysyivät jos heidän miehensä saattaisi minut yökerhosta hotellihuoneeseen.... Tässä kohtaa kiitin mukavista lomakokemuksista enkä ottanut osaa heidän hauskaan pikku suhdeleikkiinsä vaikka kuinka avointa olisikin.

Tuomita ei toisten avoimia suhteita voi, mutta hulluksihan tuossa tulisi! 

Vierailija (Ei varmistettu)

En missään nimessä suostuisi. Olen itse aika omistautuva ihminen ja kaipaan tätä myös toiselta osapuolelta. Ystävät ja harrastukset yms. ovat asia erikseen, mutta romantiikan haluan pitää kahden keskeisenä. Mulla tähän vaikuttaa myös oma arvomaailmani.

CougarWoman
CougarWoman

Itseasiassa, tätä mahdollisuutta (?) tarjottiin mulle juuri tänään. Piti ihan erikseen tulla hakemaan tämä postaus, että sain kommentoitua. :P 

En oikein vielä tiedä, miten suhtautua. 

Toimitus
Toimitus

Aijai, tätä on nyt ilmoilla! :) Pidä meidät tän päivän postauksesikin jälkeen ajan tasalla.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Olen omasta mielestäni melko avarakatseinen ihminen, mutta jostain syystä moniavioisuudesta ja "avoimista suhteista" puhuttaessa löydän aina itsestäni pesunkestävän konservatiivin. Luen lehtijuttuja aiheesta ja yritän uutterasti ymmärtää, mistä on kyse, mutta lopputuloksena on aina se sama ajatus: nämä ihmiset vain kusettavat itseään.

Sinänsä siinä, että asia tuntuu juuri nyt olevan kuuma puheenaihe ei ole mitään ihmeellistä. Minäkeskeisyys on tässä ajassa huipussaan eikä yksilönvapaudella tunnu olevan mitään rajoja. Ihmisellä on oikeus saada kaikki mitä hän vain keksii haluta, ilman että mistään täytyy luopua. Kakku pitää saada sekä syödä että säästää: melkoisen mahdoton yhtälö. 

Mahdoton Nainen

Mutta toisaalta miksi ei saisi syödä ja säästää sitä kakkua, jos se on kaikille osapuolille ok? Pettäminen on mun mielestä pahemmanlaatuista kakun säästämistä ja syömistä.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Ehkä siinä on just se, että jotenkin en vaan pysty uskomaan että se on kaikille osapuolille ok, vaikka asianomaiset niin väittäisivätkin. Että aina joku leikkii vapaamielisempää kuin oikeasti onkaan ja että aina johonkin sattuu. 

Nāiádes
Naiádes

Musta on aika kummallinen ajattelutapa se, että se jotenkin aina sille toiselle osapuolelle ei kyseinen parisuhde sopisi. Jos kaikissa tapauksissa olisi näin - eikö silloin ole mahdollista, että kaksi samanlaisen ajattelutavan omaavaa sattuisikin päätymään yhteen toistensa kanssa, eikä niiden jotka valheessa eläisivät?

PS. Onneksi parisuhteet ei ole muiden uskon asia..: D

A. Arokivi

Mulla on vähän samoja mietteitä.

Toisaalta ajattelen, että jos en olisi niin kiinnostunut miehestä, että voisin jättää seksin muiden kanssa, miksi olisin sen tyypin kanssa ylipäätään parisuhteessa? Onko se sitten parisuhde? Kaiketi olen vähän melankolinen metsäjuntti, mutta elämässä pitää luopua, jotta voi saada. Jaksaisinko selvittää likainen-sukka-komplekseja himassa saadakseni seksittömän kaksiviikkoisen loppumaan (kaikillahan näitä on) vai luikinkon ongelmaa pakoon jonkun muun vällyjen väliin? Tai toisin päin. Jotenkin se työ minkä on nähnyt nykyisen suhteen eteen tuntuisi vähän turhalta, jos mies silti haluaisi intimiteettiä muiden kanssa.

Se kai se parisuhteen idea on itselle, että löytää kumppanin jonka vertaista ei ole ja jonka kanssa ei tee muita mieli. Tai vaikka tekisi, ei niitä ole pakko saada. Toisaalta parisuhde on jokaisen silmissä erilainen. Minä tässä minäkeskeisessä maailmassa tosin vaadin, että minä olen ainoa nainen. Siis vällyjen välissä. Saahan noita muuten katsella.

Kärjistettynä minulle avoin parisuhte on vähän sama kun teippaisin autoni avaimet asuintaloni oveen, et ajakaa kuka lystää sillon kun en itse ajele.

Mahdoton Nainen

Sharing is caring :)

Mahdoton Nainen

Ei mutta kaikessa vakavuudessa jos jatketaan autoanalogialla (vaikken tykkääkään verrata ihmisiä elottomiin olioihin siksi että ihmiset ei ole omaisuutta ja koska sitä retoriikkaa käytetään ihan tarpeeksi esim. raiskausapologiassa), niin mun mielestä avoin suhde olisi ennemminkin kuin yhteisöllinen laina-auto. Eli ei niin että avaimet teipataan oveen ja ajaa kuka ajaa milloin ja miten huvittaa, vaan niin että sen auton kanssa on sovittu säännöt millä tavalla ne suhteen ulkopuoliset ajot toteutetaan. Auto palautetaan samassa kunnossa kuin se vastaanotettiin ja tankki täynnä, on myös sovittu jos autossa ei esim. saa polttaa tupakkaa tai kuljettaa lemmikkejä. Tärkeää on myös voida lakkauttaa lainauspalvelu jos se ei enää tunnu hyvältä, jolloin autolla on mahdollisuus jäädä tai vaihtaa omistajaa tai heittäytyä puhtaasti vuokrakäyttöön.

A. Arokivi

Tottahan tuo, mutta miksi laittaa iso summa rahaa (vaivaa) autoon, jota joutuu sitten jakamaan? Toki epäitsekäs sielu mielellään varmasti jakaa. Tai kun jotain joskus kosahtaa miksi jäisin korjaamaan vanhan auton iskareita, kun voi huristella jonkun toisen kyydissä.

Toki parisuhde on ihmisille erilainen käsite. Jos se sopii, niin se sopii. Kaiketi kuitenkin aika karjuhunosalla meistä on loppujen lopuksi tarve olla jollekin se joka riittää. Näin pitkän linjan yksiavioisena tietenkin näkee miehen seksinhaun muualta siinä, että omassa rouvassa tai suhteessa on jotain vialla. Jos hakemalla haetaan sitten toista petikumppania, hmm. Itselleni ainakin riittää yhdeltä ihmiseltä saatu hyvä seksi. Seksihän on muutakin kuin pelkkää yhdyntää. Toki kipinän ylläpito vaatii silloin tällöin vähän vaivannäköä, mutta niin, vaivaa kun näkee saa jotain palkkioksi.

Kahta eri kakkua kun syö samaan aikaan tulee helposti paha maku suuhun. Voihan se toimia, mutta ihmisluonto tuppaa olla sellainen, että ideana kaunis, käytännössä ei.

 

Mahdoton Nainen

Se pointti varmaan näissä kaikissa kommenteissa kuitenkin on, että jokainen olkoon sellaisessa suhteessa kuin haluaa, eikä muiden pitäisi ulkoapäin määritellä kenenkään suhteen oikeellisuutta. Aina on helppoa arvottaa muiden erilaiset elämänvalinnat omia alemmaksi, mutta totuus on että se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi kaikille, eikä yhden moraalia pitäisi yleistää koskemaan kaikkia.

CougarWoman
CougarWoman

Mutta mitä, jos sitä hyvää (parisuhde)seksiä ei ole tarjolla? Voiko tuon esittämäsi pointin tulkita myös rooleja vaihtaen; mitä, jos parisuhteen nainen hakee seksiä muualta? Mitä, jos naisesta omassa miehessä tai suhteessa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että miestä ei haluta joko psyykkisistä tai fyysisistä syistä? Pitäisikö hyvä parisuhde siis mieluummin lopettaa seksin puutteen takia (ja seksin puutteesta puhuttaessa tarkoitetaan vuosia; tai ainakin useamman, vaikkapa yli viiden, vuoden jaksoa, jolloin seksiä on ollut vain muutaman kerran vuodessa)? Onko se parisuhteen ulkopuolelta seksiä hakeva nainen tässä tapauksessa itsekäs? 

Aina ei valitettavasti mene niin, että vaivannäkö palkitaan. Ei, vaikka miten yrittäisi. 

A. Arokivi

Asialla on toki yhtä monta näkökantaa kuin katsojaa. Summa summarum, kaikkea ei tarvitse ymmärtää vaikka asiaa ei tuomitsisikaan. Itse olen sitä mieltä, että olen kuitenkin niin helmi tsiksi, että en halua sell myself short parisuhteessa. Jos jollekin sopii tuntematta saavansa tikun lyhykäistä puolta ja kusettamatta itseään ilman, että tarvitsee selitellä valintojaa itselleen tai muille. Go for it.

eelihminen

Se riippuu hyvin vahvasti siitä ollaanko asiasta avoin vai yritetäänkö sitä peitellä (kuten yllä). Jos asiasta puhutaan suoraan ja mekin voimme olla avoimia keskenämme, niin mikäs siinä. Mutta jos toinen ei kertoisi totuutta millään kuin korkeintaan liian myöhään ja siten johdattaisi harhaan - tämä ei toimisi todellakaan ja viheltäisin pelin poikki samointein. Tulisi todellakin petetty olo siitä, että toinen antaisi ymmärtää tässä olevan muuta kuin se on ja vaikka niin ei sattuisikaan käymään niin on yksinkertaisesti väärin, ettei kerro näin merkittävää faktaa. Juuri siksi, ettei niin myös kävisi - se riski, kun olemassa, jos asiasta ei kerro.

Kommentoi