Ladataan...
Toimitus

Uusin James Bond -elokuva Spectre tuli ensi-iltaan tänään ja ensimmäisten arvioiden perusteella luvassa on taattua Daniel Craig -aikaista Bondia: syvempää, traagisempaa ja ei ihan niin seksististä kuin 60- ja 70-luvuilla.

Jos kuitenkin yhä jatkuva aikuisten naisten Bond-tytöttely ja aseiden kanssa pullistelevat miehet huikan häiritsevät, miten viihdyttäviin kassamagneetteihin pitäisi suhtautua? Varsinkin kun Daniel Craig on itsekin kutsunut hahmoaan misogyyniseksi ja kuitannut kysymyksen Bondin viime vuosien lisääntyneestä ritarillisuudesta sanomalla:

”Se johtuu siitä, että olemme ympäröineet hänet erittäin voimakkailla naisilla, joilla ei ole mitään ongelmia osoittaa Bondille hänen paikkansa.” Yksi näistä naisista on uuden elokuvan Madeleine Swann, jota näyttelevä Lea Seydoux on nimittänyt hahmoaan ensimmäiseksi feministiseksi Bond-tytöksi.

Katsoi uutta Bondia tai ei, ehkä voi olla onnellinen siitä, että niin kauan kuin stereotyyppisiä nais- ja miesrooleja valkokankaalla miljoonayleisöille toistetaan, on parempi, että sen tekevät Craigin ja Seydoux’n kaltaiset ajattelevat ihmiset, jotka myös pääsevät ajatuksensa julkisesti sanomaan. Sillä niin kuin on tapana sanoa, vallankumous tehdään puku päällä.

 

Kuvat: Francois Duhamel © 2015 Metro-Goldwyn-Mayer Studios Inc., Danjaq, LLC and Columbia Pictures Industries, Inc. All rights reserved.

 

Ladataan...

Ladataan...
Toimitus


Trendin ja Lilyn kauneustiimi on ravannut viime viikkoina useammin Pariisissa kuin saunassa tai salilla. Mitä opimme ranskattarilta ja muilta Ranskan pääkaupungissa henganneilta hahmoilta? 

 

1. Croissantin uudet vaatteet ovat vaaleanpunaiset

Kohtasimme kalifornialaisen Wende Zomnirin, yhden Urban Decay -meikkimerkin perustajista, Le Royal Monceau Raffles -hotellissa Pariisissa. Haastattelun päätteeksi Zomnir päätti, ettemme yksinkertaisesti voi poistua Ranskan maaperältä ilman hitti-croissantteja, jotka hän oli varta vasten valinnut tilaisuuteen. Zomnir kietoi hotellin kangasservettiin marjarouheella koristellut, vanilja-täytteiset voisarvet. Sujautimme eväskäärön käsilaukkuun ja avasimme sen koneessa. Harvinaisen mehevältä maistui. Merci! Kiitämme myös kangasservetistä, joka löysi tiensä hopeatarjottimelta tiskialtaan tuntumaan astiapyyhkeeksi. 

2. Pastellit vuorikristallit voittavat tavalliset kristallit

Kävimme Chanelilla utelemassa lisää ryppyvoiteista ja skoolaamassa merkin Sublimage-ihonhoitosarjalle, joka täyttää ensi vuonna kaksikymmentä. Samalla reissulla pääsimme pyörimään Gabrielle Coco Chanelin ateljee-kodissa, legendaarisessa osoitteessa 31 Rue Cambon. Lempiasiamme? Pastellisävyinen vuorikristallikruunu. Sen rinnalla suomalaisten arvoasuntojen perus-kristallikruunut jäävät väkisinkin kakkosiksi. Kurkkaa muut lempidetaljimme asunnolta Instgramistamme @trendimag. Kaipaatko videota? Katso britti-Voguen opastama kierros Cocon kämpiltäTrès bien!

3. Jopa ranskattaren hengitys kaipaa raikastusta

Croisanttien lisäksi söimme Pariisissa muun muassa sushia, täytettyjä leipiä, vaniljajälkiruokia ja sipsejä. Ruokailujen aikana, ja niitä ennen ja jälkeen, kävimme pitkiä keskusteluita harvinaisen kiinnostavien ihmisten kanssa. Rupattelu tapahtui useimmiten harvinaisen intiimeissä eli pienissä tiloissa: sohvan nurkassa, hississä, taksissa ja lentokoneessa. Ehkä arvaattekin, mikä kysymys siinä hiipi mieleen. Oi kyllä: "Haiseekohan henkeni? Ja miten pahasti?" Yksi Chanelin pr-työntekijöistä hoiti tilanteen sulavimmin. Joka aterian jälkeen hän hivutti vanhan kunnon Tic Tac -pastellin suuhunsa ja tarjosi kierroksen myös koko seurueelle. Merci Beaucoup! Kopioimme idean ja ostimme samanlaisen purkin lentokentän Tax Free -kaupasta, jättikoossa.

4. Överit pokat pelastavat

Yhtenä iltana kohtasimme luksustason ongelman: Mitä tehdä, kun on menossa Chanelin cocktail-tilaisuuteen ja oma H&M:n jakkupuku on ihan ok, mutta enemmänkin YSL-tyyliä. Ratkaisu: Päähän ranskalaisen suunnittelijan Caroline Abramin isot pokat ja kynsiin Chanelin uutta tummanvihreää hittilakkaa. Alkoiko lakka kiinnostaa? Hyvä: Lily Edit kertoi siitä tällä viikolla kaiken olennaisenKlik, klik. Bien sûr!

5. Buddha Bar on  illallispaikkamme myös ensi reissulla

Kauneusgurumme Erika Naakka kävi haistelemassa Hermès-tuoksuja merkin pääkallopaikalla. Lounas tarjoiltiin Hermèsin kattoterassilla, jonne pääsevät vain harvat ja valitut. Illallinen nautittiin harvinaisen coolissa Buddha Barissa, jonka ovet ovat auki kaikille. Onneksi, sillä Havaijista ja Intiasta inspiroituneelta ruokalistalta kasvisruokailijatkin löysivät mielettömiä makuja. Viisas tekee etukäteen pöytävarauksen.

+ 1. Soittolista ranskatar-viikonloppuun tulee tässä

Eikö ole Pariisin-reissua tiedossa? Eipä hätää. Buddha Barin ilmapiiristä saa palasen, kun klikkaa päälle ravintola-baarin soittolistan.  Linkin takana odottaa vähintäänkin viileä lounge-setti, johon eläytymisessä auttaa elegantti kotiasu, huonehajuste (jasmiini-hajuvesikin käy) ja samppanja. Jep, ei kuulosta ollenkaan huonolta. Kyllä pieni pariisitarlarppi aina Halloween-naamiaiset voittaa. 

 

Cordialement. Jenna Kämäräinen ja Nude-blogin Erika Naakka
Kuvat Jenna Kämäräinen, Nude-blogin Erika Naakka ja matkakumppanit

Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

”Mimmit ylisuorittivat”, totesi tiukan projektin päätyttyä mies, joka hoiti oman osuutensa työryhmässä hutiloiden ja huonosti. En tiedä, miksi hän koki tarpeelliseksi moittia naisia, joiden ansiosta projekti saatiin valmiiksi hienosti. Ehkä siksi, että minä pomona ajattelisin hänenkin suoriutuneen hyvin.

Palasin mielessäni keskusteluun, jonka kävimme ystävättäreni kanssa jokin aika sitten lounaalla. Ystävän vatsaa kivisti. Hän oli hamunnut liikaa töitä, jotka halusi tietysti hoitaa mahdollisimman hyvin.

Mietimme hänen hurmaavana pidettyä ja menestynyttä mieskollegaansa, jolla on tapana tehdä hommat vasurilla ja ilman valmistautumista. Kummallakaan meistä ei olisi pokkaa moiseen. Miehen keskinkertainen suorittaminen tuntuu kuitenkin sopivan hänen työnantajalleen hyvin. Puolitosissamme totesimme, että jatkossa miettisimme kyseistä miestä aina, kun stressaa. Jos kerran vähempikin riittää.

Alisuoriutuva mies on melko erilainen toteemieläin kuin Madonna, jolta hain johdatusta nuorempana, kun olin kinkkisissä tilanteissa. Heikolla hetkellä kysyin itseltäni: ”Mitä Madonna tekisi?”

Madonna auttoi minua tekemään rohkeita päätöksiä. Jos tarvitsin kannustusta mukavuusalueelta poistumiseen, ajattelin Madonnaa. Jos minua laiskotti, ajattelin Madonnaa. Jos itsevarmuuteni oli hukassa, ajattelin Madonnaa. Ajattelin, että Madonna on Madonna juuri siksi, että hän ei päästä itseään eikä muita helpolla.

Jokin aika sitten uutisissa puhuttiin huippulukioista, jotka täyttyvät kympin tytöistä ja joihin ei kehnomman keskiarvon pojilla ole asiaa. Uutisen pystyi lukemaan monella eri tavalla. Joku saattoi iloita tyttöjen älykkyydestä. Minä jäin miettimään, että opetusmetodeissa ja arvostelussa täytyy olla jotain vikaa, jos koulu suosii tyttöjä.

Mietin myös, mikseivät koulumenestys ja työelämän huippupaikat korreloi keskenään. Vaikka suunta on hyvä, tasa-arvo ei ole toteutunut: yritysten johtoryhmien jäsenistä vain 30 prosenttia on naisia.

Voiko olla, että työelämässä tarvittavia taitoja ei opitakaan pulpetissa vaan koulun röökipaikalla tai joukkuelajeissa? Vai onko niin, että kunnianhimoisia ja asiat pieteetillä tekeviä naisia ei töissä arvosteta, vaan heidät nähdään tunnelman pilaavina ylisuorittajina?

Meihin naisiin on iskostettu ajatus, että jos haluamme pärjätä, meidän täytyy nähdä tuplavaiva.

Oikeasti tasa-arvo on toteutunut sitten, kun voimme tehdä asiat huolettomammin ja huolimattomammin kuin mies vastaavassa tilanteessa tekisi ilman, että meitä pidetään ammattitaidottomina vätyksinä. (Ja ei, en tietenkään väitä, että kaikki miehet menevät mieluiten sieltä, missä aita on matalin.)

Joillekin miehille naisten kunnianhimo näyttäytyy ylisuorittamisena, koska se on uhkaavaa. Se muistuttaa, että jonain päivänä ihan kaikilta ehkä odotetaan itsensä ylittämistä.

Mitähän tapahtuisi, jos jokainen yrittäisikin koko ajan parhaansa? Se on kutkuttava ajatus. Taidanpa hakea jatkossakin inspiraationi Madonnasta.
 

Kolumni on julkaistu lokakuun 2015 Trendissä.
 

Lue Maria Veitolan aiempia kolumneja:

Puhu rasistille
Turpa auki
Ota omaa lomaa
Raha ratkaisee
Hiljaiset illat

 

Ladataan...

Pages