Ladataan...
Toimitus

Uudistunut Trendi ilmestyi tällä viikolla, ja me täällä toimituksessa ollaan siitä erittäin innoissamme. Innokkaita olemme myös kuulemaan, mitä mieltä te olitte? Mistä tykkäsitte? Mikä ärsytti? Kertokaa se meille!

Arvomme kaikkien 29.3.2016 mennessä vastanneiden kesken Sensai-tuotepaketin: Designing Duo -aurinkopuuterin, Mokuran ES13 -luomiväripaletin, Vibrant Cream Colour Fujibakama VC 08 -huulipunan ja The Silk EdP -hajuveden. Palkinnon arvo on 248 euroa.

Nyt sanainen arkku auki: painavat sanat voi laukoa täällä.

 

Ladataan...

Ladataan...
Toimitus


”Raskaus oli vahinko”, väittää yhä useampi, vaikka jätti pillerit syömättä ja kondomit yöpöydälle. Miksi niin moni ei uskalla myöntää, että haluaa lapsen, kysyy uudistuneessa Trendissä toimittaja Raisa Mattila, yksi epäröijistä.


Pitkä parisuhde. Opiskelut paketissa. Oman alan työsopimus taskussa.

Kolmekymppisen kaverini elämä on enemmän kuin järjestyksessä. Seuraavaksi hän haluaisi saada vakitöitä ja ostaa poikaystävänsä kanssa asunnon. Tai niin kaverini vastaa, jos joku sukulainen utelee hänen lähitulevaisuudensuunnitelmiaan.

Meille ystävilleen hän on avoimempi. Kahvilan pöydässä hän pamauttaa ilmoille oikean haaveensa: ”Pettäisipä ehkäisy ja tulisin vahingossa raskaaksi.” Pöydän ympärillä istuu kourallinen naisia, eikä kukaan ylläty toiveesta. Päinvastoin me nyökyttelemme. Tutulta kuulostaa.

Ristiriita on iso: Vielä sata vuotta sitten vahinkovauva oli suurin piirtein pahinta, mitä elämässä saattoi tapahtua. Vahinko leimasi yksinäisen naisen ja saattoi kaataa varattoman perheen talouden.

Nyt kaverini ei suinkaan ole ainut nuori aikuinen, joka haikailee vahinkovauvan perään. Toive on niin yleinen, että se näkyy jo tilastoissakin. Kun Väestöliitto äskettäin kysyi kaksi–nelikymppisiltä lapsettomilta naisilta, mitä nämä ajattelisivat, jos tulisivat yllättäen raskaaksi, lähes kolmasosa sanoi, että olisi tyytyväinen. Yllätysvauva olisi siis melkein joka kolmannelle iloinen uutinen, vaikka kukaan vastaajista ei yrittänytkään tulla raskaaksi juuri nyt. Osa ei ollut vielä edes päättänyt, aikovatko he koskaan hankkia lapsia.

Minä tiedän tasan tarkkaan, mistä he puhuvat.
 

Laskelmoiva sukupolvi

Ulkona vihmoo syyskuinen tuuli, kun lähdemme poikaystäväni kanssa tavallisena arki-iltana pitkälle kävelylle. Meren rannassa kolkon rakennustyömaan laitamilla olemme ajautuneet vakavaan keskusteluun siitä, olisiko elämässämme yhdeksän kuukauden kuluttua tilaa uudelle perheenjäsenelle. (Kyllä, olemme juuri näin optimistisia lisääntymiskykymme suhteen.)

Olemme puhuneet aiemminkin siitä, että haluaisimme joskus tehdä yhdessä lapsen. Tämä on silti keskusteluista ensimmäinen, joka sivuaa myös yksityiskohtia: Kumpi jäisi vanhempainvapaalle? Paljonko päiväkotipaikka maksaa?

Lasken mielessäni kuukausia. Loka, marras, joulu. Vauva syntyisi kesäkuussa, eikä ajoitus olisi paras mahdollinen. Olen määräaikaisessa työsuhteessa, jonka päätyttyä haluan hakea uusia hommia ainakin kesäksi, koska juuri silloin niitä on alallani parhaiten tarjolla. Kuoppaamme siis lisääntymissuunnitelmamme toistaiseksi, sillä kyllähän asiasta ehtii puhua myöhemminkin.

Minun ikäpolvestani eli nykykolmekymppisistä on jo pitkään puhuttu jahkailevana sukupolvena, ja todisteita päättämättömyydestämme tuntuu riittävän. Juuri nyt naiset esimerkiksi saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin myöhemmin kuin koskaan ennen eli hieman alle kolmekymppisinä, vaikka tietävät, että raskaaksi tuleminen olisi nuorempana helpompaa.

Jahkailun lisäksi totuudessa on silti toinenkin puoli: se, että lykkäämme lapsentekoa ja vaikka asunnon ostoa, on myös äärimmäistä laskelmointia. Vielä 1970-luvulla puolet äideistä oli alle 23-vuotiaita, sillä pariskunnat eivät jääneet vatvomaan sitä, ovatko hetki ja kumppani varmasti oikeita. Nykyiset nuoret aikuiset jäävät, ja siksi lapsenteko venyy.

Väestöliiton tutkijan Anneli Miettisen mukaan elämä on tämän päivän nuorille aikuisille laskelmoitu projekti, jossa on tarkoitus päästä opiskelemaan haaveidensa alaa täsmälleen oikeana hetkenä – ja saada lapsia täydelliseen aikaan ja täydellisen kumppanin kanssa.

”Samoin kuin vaikka oman terveydentilan seuraaminen ja mittaaminen on osa oman elämän suunnitteluprojektia, niin sitä on myös lastenhankinnan oikean ajoituksen pohtiminen.”
 

Vahinkofiltteri päälle

Se, että laskee kalenteri kädessä täydellistä ajoitusta, ei kuitenkaan takaa sellaisen ilmaantumista. Ratkaisu? Turvautuminen ikiaikaiseen vahinkoon.

Hallittu paljastaminen on termi, jolla Anneli Miettinen kuvailee vahinkovauvapuheita. Vahingon hokemisessa on hänestä paljon samaa kuin hienosta aamiaiskattauksesta otetussa Instagram-kuvassa. Vaikka kuva harmonisesta croissant-asetelmasta on aito, se on suodatettu filtterin läpi, ja tiskikaaos on huolella rajattu kuvan ulkopuolelle.

Ihmiset puhuvat vauvatoiveistaan vahinkofiltterin kautta, koska vastuu omista valinnoista pelottaa.

”Nykyään elämästä puuttuvat selkeät suuntaviivat, sillä kuka vain on vapaa valitsemaan mitä tahansa. Pohjoismaissa perhesuunnittelua ei ohjaa edes uskonto, toisin kuin katolisissa maissa. Täällä ihmiset ovat lapsikysymyksen kanssa yksin”, Miettinen sanoo.

Kun kysymystä pohditaan yhä pidempään, myös tietoa ehtii karttua matkan varrella, ja juuri tieto lisää laskelmoivan sukupolven tuskaa. Kaksikymppiset ajattelevat tutkitusti pärjäävänsä joka tapauksessa, vaikka saisivatkin nyt lapsen. Vanhemmat taas ajattelevat kaikkea sitä, mikä lapsen myötä voi mennä pieleen.

”Miten käy uran? Entä parisuhteen, ystävyyssuhteiden ja oman ajan? Tällaisia pelkoja naiset luettelevat, kun heiltä kysytään lastenhankinnasta.”

Vahingon hokemisessa on pohjimmiltaan kysymys kasvojen säilyttämisestä. Jos esimerkiksi parisuhde menee pilalle lapsen myötä, vika ei ollut minun, koska päätös vauvastakaan ei ollut.

Lisäksi: mitä pidempään lapsenhankintaa lykkää, sitä todennäköisemmin on tietoinen myös siitä, ettei lapsi ole itsestäänselvyys. Monen kolmekymppisen lähipiirissä on jo ehditty kamppailla lapsettomuuden kanssa. Ei siis ole ihme, jos suora toive lapsesta muuttuu kahvilan pöydässä muotoon kunpa ehkäisy pettäisi.

”Kun ei puhu haaveestaan suoraan, ei menetä kasvojaan siinäkään tilanteessa, jos raskaus ei yrityksestä huolimatta ala”, Anneli Miettinen sanoo.

Ja jos perinteinen äitirooli tuntuu ahtaalta, mikä olisikaan vahinkovauvaa tehokkaampi tapa irtisanoutua siitä? Vahinkoa hokemalla kasvonsa säilyttävät myös naiset, jotka kyllä haluavat lapsia mutta eivät missään tapauksessa aio ryhtyä mammapalstoilla kantoliinavertailuja tekeviksi luomusoseäideiksi.

”Yhtäältä meillä on nykyään mahdollisuus tehdä elämän varalle yksityiskohtaisiakin suunnitelmia. Toisaalta elämä on aina epävarmaa. Nämä tekijät yhdessä synnyttävät tilanteen, jossa sattuma saa päättää”, Miettinen muotoilee.
 

Kondomi pöydälle

Totuus on silti se, että aikuisille ihmisille syntyy harvoin oikeita vahinkovauvoja. Väestöliiton tuoreiden lukujen mukaan vain kuusi prosenttia naisista ilmoittaa ensimmäisen raskautensa olleen ei-toivottu, eikä ihme. 1960-luvun jälkeen olemme saaneet paitsi e-pillerit, myös pakolliset terveystiedon tunnit. Nykyään nautimme sellaisestakin ylellisyydestä kuin reseptivapaasta jälkiehkäisystä.

Helsinkiläisen Vilman (nimi muutettu), 31, nyt runsaan vuoden ikäinen vauva onkin juuri sellainen vahinko, joita nuorille aikuisille tapahtuu: tiedostettu riski. Vilma ja hänen miehensä olivat olleet ennen raskausuutista yhdessä kuusi vuotta ja puhuneet jo pitkään, että lapsi kyllä hankitaan – sitten joskus.

”Halusimme molemmat uutta sisältöä elämään, mutta emme ehtineet koskaan sanoa ääneen toisillemme, että tehdään se lapsi nyt.”

Juuri siksi Vilma toistelee kavereilleen, että vauva oli vahinko. Siihen kaverit vastaavat, että älä viitsi, eikä ollut. He ovat tavallaan oikeassa, Vilma myöntää.

”Minä ja poikaystäväni yritimme välttää vauvaa, mutta emme aivan täysillä. Pillereiden ja kondomien sijasta laskimme varmoja päiviä ja luotimme keskeytettyyn yhdyntään”, Vilma sanoo.

Varmoja päiviä on laskettu minunkin taloudessani. Suuren lapsikeskustelumme aikaan olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä neljä vuotta, eikä ajatus lapsesta ole ainakaan vuoteen tuntunut maailmanlopulta. Siksi luotamme joskus ovulaatiooni, kirjaimellisesti pelkän huvin vuoksi.

Yhtenä marraskuisena iltana jätämme jälleen kondomin yöpöydälle, vaikka virallinen lisääntymissuunnitelmamme onkin sama kuin iltakävelyllä syyskuussa käydyn keskustelun päätteeksi: ei nyt.

Yleensä kehoni toimii täsmällisesti kuin sveitsiläinen laatukello. Tällä kertaa ovulaationi alkaa kaksi päivää normaalia aikaisemmin ja aiheuttaa vahingon. Tai siis ”vahingon”, sillä toki me molemmat tiedämme, että suojaamattomasta seksistä saattaa seurata muutakin kuin suihkureissu.

Silti hoen raskaudesta kertoessani yllätysvauvaa vanhemmille, ystäville, siskolle, vanhalle kaverille jumppatunnilla, jopa pomolle.

Valtavan elämänmuutoksen edessä tuntuu ennen kaikkea turvalliselta kutistaa itsensä tekijästä kohteeksi: meille nyt vain sattui käymään näin. Minusta tuntuu siltä, että saan säilyttää oman identiteettini – tyypin, joka tykkää käydä töissä, urheilemassa ja ystävien juhlissa –, kun vatsaani pyöristää joku muu kuin tekemällä tehty lapsi.

Mutta äkkiä päälle pamahtaa ahdistus.
 

Miesten vuoro

Aamupahoinvoinnin sijaan kärsin yöunet vievistä kysymyksistä. Tiesimmekö varmasti, mihin ryhdyimme? Olisiko näin isosta asiasta sittenkin pitänyt tehdä tietoinen päätös? Nyt lopullinen kyllä jäi lausumatta.

Todennäköisesti muissakin vahinkotalouksissa pohditaan samaa. Anneli Miettisen mukaan vahinkoon turvautumiselle on vielä yksi syy: kyvyttömyys tunnustaa suoraan edes kumppanilleen, että toivoisi lasta.

Turha silti kuvitella, että vain naiset potisivat salaa vauvakuumetta. Myös miehet myöntävät kyselylomakkeissa kärsivänsä vauvakuumeesta. He vain eivät puhu siitä kotisohvalla.

”Jos miehet sanoisivat nykyistä aktiivisemmin ääneen sen, että minä muuten haluaisin lapsen, myös naiset uskaltaisivat todennäköisesti ilmaista toiveensa suoraan vahingosta haaveilun sijasta”, Miettinen uskoo.

Totuus on kuitenkin se, että puheen sijasta lapsia tehdään toiminnalla. Tutkimusten mukaan ensimmäisen lapsensa jo saaneista pari–nelikymppisistä naisista iso osa – joka neljäs – olisi halunnut lapsia aiemmin kuin lopulta sai.

Eikö siis ole vain hyvä, että lapsia joskus toivova voi jättää mahdottomalta tuntuvan päätöksen herran haltuun? Helsinkiläinen Vilma ja hänen puolisonsa saattaisivat olla vanhempia siinäkin tapauksessa, että olisivat ehtineet jutella lapsenhankinnasta ennen testitikun kahta viivaa.

”Ennen raskausuutista en saanut ylennystä, jonka olisin kovasti halunnut. Olin jo itsekseni kaavaillut, että jos en saa hommaa, teen lapsen nyt. Niin kävi.”

Ei vahingossa – vaan sattumalta.

 

Juttu on julkaistu uudistuneessa Trendissä, joka lupaa LISÄÄ NAISIA, LISÄÄ VIISAUTTA!
 
Lue myös: MITÄ TAPAHTUI, KUN SUORITTAJA HYPPÄSI ULOS URAPUTKESTA?
 

Tilaa Trendi tästä, saat ihanan tilaajalahjan.

 

Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

Uusi Trendi ilmestyi eilen – oletko jo lukenut sen? Niin kuin kaikissa tänä vuonna ilmestyvissä Trendeissä, tässäkin numerossa on teema, joka on uudet alut ja elämänmuutokset. Lehden sivuilta voit lukea muun muassa, millaista on irtisanoutua unelmatyöstä ja hypätä uudelle uralle, ja erota heterosuhteesta ja aloittaa uusi elämä naisena, joka on kiinnostunut vain naisista. Lehdestä löytyy myös kiinnostava ilmiöjuttu "vanhinkovauvoista" (ja koska se on nii-in hyvä, julkaisemme huomenna myös täällä toimituksen blogissa, pysy kuulolla.)

Nyt haluamme kuulla teidän elämänmuutoksistanne, isoista ja pienistä: panitko ruokailutottumuksesi uusiksi, päätitkö pätkäistä hiuksesi ja muuttaa persoonaasi, muutitko toiseen maahan, rakastuitko ihmiseen, joka muutti elämäsi suunnan, saitko lapsen, sairastuitko, aloititko uuden harrastuksen, jonka ansiosta sait elämääsi lauman uusia ystäviä? Elämänmuutos voi olla millainen tahansa, haluamme kuulla siitä.

Kommentoi tähän postaukseen tai kirjoita aiheesta blogiisi oma postaus, jonka tägäät sanoilla: #uusialku, #trendiuudistuu

Stailasimme julkkikset, kenen tyyli puree?
Suorittaja hyppäsi ulos uraputkesta, miten kävi?
HALUATKO LUKEA LISÄÄ Trendin juttujA? TILAA lehti. KLIK!


Kuva: Dani Brubaker

 

Pages