Parisuhdekuvio aikamoista säätöä

Kerrotaanpa tähän blogin alkuun hieman taustaa. Eli mulla on ikää jo 40+ ja elämässäni on ollut yksi suuri rakkaus, mies, jonka kanssa avioiduin 14 vuotta sitten. Ero tuli jo 10 vuotta sitten, ja kaikki nämä vuodet olen sitä menetystä surrut ja prosessoinut kaikilla mahdollisilla tavoilla. Miehellä on ollut useita suhteita tässä välissä, mutta mikään niistä ei ole ollut kestävää eikä oikeastaan tuonut hänelle sitä mitä hän pohjimmiltaan kaipaa. Yksi meidän eroomme vaikuttaneista syistä oli nimittäin lapsettomuudessa. Olimme koko 4-vuotisen avioliittomme ajan ilman ehkäisyä, mutta en tullut kertaakaan raskaaksi. Mieheni ilmoitti avioerosta minulle samana päivänä, jolloin meillä olisi ollut ensimmäinen tapaaminen lapsettomuuslääkärin kanssa.

 

Uudessa suhteessaan hän kävi testeissä ja sieltä selvisi, että hänellä on hyvin vähän siittiöitä ja lisäksi niissä on paljon epämuodostuneita ja niiden liikkuvuus on myös heikkoa. Raskaus ilman hoitoja olisi siis lähes mahdoton. Hoitoihin hän ei koskaan päässyt, sillä sekin suhde päättyi ennen hoitojen aloitusta. Seuraava suhde olikin pelkkää juhlimista ja viimeiset vuodet hänellä on mennyt melko kovaa työhön ja juhlimiseen keskittymällä. Hänen elämänsä varmasti kovin paikka on siis ollut lapsettomuuden hyväksyminen ja se on varmasti haava, jota hän kantaa lopun elämänsä.

 

Meidän suhteemme on ollut hyvin etäinen eromme jälkeen. Olemme joitakin kertoja viestitelleet, mutta olen aina halunnut lopettaa yhteydenpidon, sillä en ole kestänyt haavojen auki repimistä. Jokaisen päättyneen suhteensa jälkeen ex-mieheltä on kuitenkin tullut yhteydenottoja joissa hän on aina jossakin vaiheessa vongannut seksiä. Koskaan en ole tähän lähtenyt mukaan.

 

Tänä keväänä oma yksinelämiseni on kuitenkin vihdoin riittänyt ja päätin avata uudelle ihmissuhteelle mahdollisuuden. Liityin Tinderiin ja tapasin useita mielenkiintoisia miehiä, mutta huomasin pian, että joko ihmiset ovat liian rikki, haluavat vain seksiä tai ovat muuten aivan eri aaltopituudella kanssani. Ja kun ex-mies jälleen laittoi viestiä, niin päätin vihdoin 10 vuoden jälkeen tarttua tarjoukseen. Viestittelimme, puhuimme tuhmia ja lähetimme kuvia. Samaan aikaan tapailin muutamia miehiä ja olin löytänyt seksuaalisuuteni uudelleen vuosien hiljaiselon jälkeen. Suhteet jäivät kuitenkin pinnalliselle tasolle ja kesän aikana minulla kypsyi päätös siitä, että en halua pelkkiä seksisuhteita tai kevyitä suhteita miesten kanssa, jotka eivät aidosti halua kumppanuutta ja elämää kanssani. Tiedostan hyvin vahvasti raskauden mahdollisuuden jokaisen yhdynnän seurauksena oli ehkäisy käytössä tai ei, enkä halua enää koskaan tilanteeseen, jossa olen raskaana ”väärälle” miehelle ja joudun kantamaan vastuun lapsesta täysin yksin. Minä, joka lapsesta asti olen haaveillut ydinperheestä ja suuresta suvusta pöydän ympärillä. Minä, jolle koti ja perhe on elämäni tärkeimmät asiat. Ja juuri sen olen kuitenkin menettänyt ja sen vuoksi avioeroni olikin minulle niin käsittämättömän kova paikka.

 

Nyt olemme tapailleet ex-mieheni kanssa livenä muutaman kuukauden ajan. Suhteemme on puhtaasti seksuaalisella tasolla, emme ole kertaakaan puhuneet mistään muusta. Mutta jokaisella tapaamiskerralla olemme myös viettäneet tunteja aikaa puhumalla ja keskustelemalla kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ja huomaan jälleen näkeväni sen saman persoonan, johon silloin kauan aikaa sitten rakastuin ja joka tuntui sielunkumppaniltani. Enää en pidä tapaamisia pelkkänä seksitreffeinä, vaan kaipaan tapaamisissa enemmän sitä kaikkea muuta.

 

Toisaalta en uskalla ajatella tämän olevan tai muuttuvan miksikään muuksi, sillä mies ei ole kertaakaan osoittanut halua ryhtymisestä suhteeseen kanssani. Hän ei ole kertaakaan sanonut mitään, mikä viittaisi muuhun kuin haluun fyysiseen kanssakäymiseen. Toisaalta tiedän, ettei hänellä ole muita seksisuhteita samaan aikaan ja hän kertoi, että on viimeisien vuosien aikana harrastanut seksiä aina vain parisuhteessa. Joten en tiedä mitä hän minusta lopulta haluaa, olen kuitenkin hänen ainoa ex-vaimonsa.

 

Olemme siis keskustelleet myös hänen lapsettomuudestaan ja hän on kysellyt usein lapsestani. Tiedän, kuinka valtavasti hän lasta kaipaa, vaikka onkin toisaalta yrittänyt hyväksyä lapsettomuuden osaksi elämäänsä. Suru näkyy hänessä kuitenkin mm. siinä, kuinka paljon hän käyttää alkoholia ja turruttaa pahaa oloaan ja sisäistä tyhjyyttään päihteisiin. Elämältä puuttuu ikäänkuin sisältö. Hänen alkoholinkäyttönsä on toki aina ollut osa arkea eikä yksikään parisuhde ole saanut häntä siinä muuttumaan. Nainen ei vain ole hänelle riittävä motivaatio alkaa elää itsestään huolehtien. Ei hän mikään rappiojuoppo ole, vaan fiksu ja työssään menestynyt hipsteri, mutta päihteet ovat vain vahvassa roolissa hänen elämäänsä.

 

Olen tämän kevään ja kesän aikana ryhtynyt miettimään itsekin taas tarkemmin lapsimäärää ja toiveitani. Koska olen elänyt ilman parisuhdetta niin pitkään, olen myös työntänyt ajatukset omasta toisesta lapsesta täysin sivuun. Mutta nyt se on jälleen herännyt ja tiedostan jokaisen yhdynnän olevan teoriassa myös mahdollisuus uudelle raskaudelle. Mutta samalla tiedostin, etten halua lasta kenen tahansa kanssa ja täysin uuden kumppanin löytäminen ja hyvän suhteen rakentaminen vie pitkään. En ole sellaista vielä löytänyt ja toiveeni sen suhteen ovat hyvin matalalla. Sen sijaan näen potentiaalia ex-miehessäni, jonka tunnen läpikotaisin ja josta  pidän ihmisenä edelleen valtavasti. Uskon, että olen aina pitänyt hänestä enemmän kuin hän minusta. Näen myös, että hänelle biologisen lapsen saaminen voisi olla todella elämää muuttava tapahtuma. Ja koska toivon hänelle kaikkea hyvää, haluaisin hänen sydämeni pohjasta saavan kokea sen ihmeen.

Mutta ihmeestä siinä todellakin on kyse, sillä ilman rankkoja hoitoja miehellä ei ole mitään lääketieteellisiä mahdollisuuksia omaan lapseen. Itse sen sijaan taas uskon, että elämä ei ole meidän omissa käsissämme emmekä me pysty itse ohjelmoimaan kehojamme raskauteen kykeneväksi. Joskus raskautta ei kuulu kaikista toimista huolimatta ja joskus taas raskaus tapahtuu kun sitä vähiten toivoisi. Elämä syntyy sinne minne sen on tarkoitettu syntyvän. Oma lapseni on minulle lahja ja uskon, että myös ex-mieheni voi vielä saada kokea saman ihmeen. En ole kysynyt haluaako hän yrittää lasta kanssani, mutta olen itse valmis raskauteen. Harrastaessamme seksiä emme ole koskaan käyttäneet ehkäisyä, joten molemmat tiedostamme teoreettisen mahdollisuuden raskauteen. Uskon, että mieheni myös salaa toivoo sitä, on toivonut jokaisen kumppaninsa kanssa. Hän tietää, että olen hedelmällinen, ainakin ollut, ikää on toki nyt jo 41 vuotta. Mutta tiedän, että raskaus on itselleni mahdollista vielä kenties vuosia, koska olen ollut ennenkin raskaana.

Tässä blogissani haluan siis jakaa ajatuksiani tästä oudosta suhdetilanteestani ja siitä, miten raskaushaaveeni etenevät. Blogin nimi ”Toinen mahdollisuus (?)” viittaa toiveeseeni uuteen mahdollisuuteen sekä ex-mieheni kanssa, että toiveeseeni saada toinen lapsi vielä tässä iässä miehen kanssa, jolla ei ole toimivia siittiöitä. Toiveeni kuulostavat inhimillisesti mahdottomilta, mutta minä uskonkin unelmien toteutuvan, jonakin päivänä. Olen odottanut miestäni 10 vuotta, ehkä nyt on uuden mahdollisuuden aika. Uskon, että jos pystyisin antamaan hänelle biologisen lapsen, hänen elämänsä muuttuisi ja myös suhteemme muuttuisi, hän uskaltaisi vihdoin sitoutua perheeseen. Sillä pelkkä parisuhde ei ole hänelle perhe ollut ja hän on siksi ollut aina nopea vaihtamaan sen uuteen. Pettymys lapsettomuudesta ei ole kantanut suhteesta huolimatta. Hartain toiveeni siis on, että tulen raskaaksi ja tämä blogi seuraa tuota matkaani.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *