Ekan vuoden opinnot pulkassa, miltä tuntuu?

Päättyvään lukuvuoteen on mahtunut paljon. Päällimmäisenä olen ylpeä itsestäni, sillä ensimmäisen vuoden opinnot on nyt vihdoin kolmen vuoden jälkeen karvaa vaille valmiina. Ajattelin nyt nostaa kuluneen vuoden highlightit niin ammatillisen kasvun, ihmissuhteiden, oppimiskokemusten ja oman henkisen kasvun osalta.Tänä lukuvuonna siis olen..

.. tutustunut maailman siisteimpiin tyyppeihin. Syksyllä koulun alkaessa olin aivan kauhusta jäykkänä; kuinka uusi ryhmä ottaa vastaan toista kertaa opintojaan aloittavan? Varsinkin, kun syksyltä olin valtaosan opintojaksoista onnistuneesti suorittanut, joten en ollut koululla yhtä paljon kuin muut. Pelko oli täysin turha ja minut on otettu vastaan yhtä avosylin kuin muutkin ryhmäläiset. Meidän ryhmä on absoluuttisesti paras mitä voi olla. Kaikki on ihan huikeita ihmisiä, rakastettavia himpuloita ja halinalleja. Ollaan opittu toistemme kokemuksista paljon, tuettu toisiamme vaikeissa paikoissa ja iloittu yhdessä kun sille on ollut aihetta. Haluan ajatella, että olen saanut elinikäisiä ystäviä.

.. oppinut itsestäni ja elämästäni valtavasti. Oikeastaan jokainen opintojakso on sysännyt omaa identiteetinmetsästystä eteenpäin ja antanut työkaluja oman elämän jäsentelyyn. Isoin herättelijä oli kuitenkin elämänkulun ja kehityksen psykologia, joka auttoi ymmärtämään monia lapsuuden ja nuoruuden asioita ja sitä, että on ihan ok kun ne vaikuttaa edelleen niin vahvasti omaan toimintaan. Mulla on myös hyvä pyrkimys emansipoitua (vapautua) itse itselleni asettamista rajoitteista ja vaatimuksista. Uskoisin, että osaan jo olla itselleni tuuman verran armollisempi, vaikka edessä oleva matka on vielä pitkä.

.. saanut ahaa-elämyksen tulevasta erikoistumisalasta alkuvuoden sosionomipäivässä! Jos kaikki menee niin kuin pitää, olen tuleva seksuaalipedagogi. Olen valtavan onnellinen, että keksin itselleni merkityksellisen väylän hyödyntää sosionomin osaamista meidän todella laajalla työkentällä.

.. aloittanut sen faktan hyväksymisen, että en voi oppia ja osata kaikkea ja se on ihan okei. Poden edelleen paljon huonoa omatuntoa, jos en suorita koulua omasta mielestäni riittävän hyvin ja jos en muka opiskele riittävästi. Olen soimannut itseäni puoli kevättä ja silti saatiin psykologian ryhmätentistä 5. Joten olisiko aika lopettaa ne itsesyytökset ja alkaa vaikka nauttimaan elämästä ja opiskelusta.

..hyväksynyt, että inhoan kuvailmaisua edelleen. Jos joku ahdistaa, niin tyhjä paperi! Kuvallisessa tuottamisessa olen täysin kädetön ja mielikuvitukseton, joten varsinkin pakotettuna en saa ihan mitään järjellistä paperille. Tähän kun yhdistää sen, etten ole mihinkään piirros- tai maalaustuotokseen koskaan tyytyväinen.. Onneksi nyt ei tarvitse taas hetkeen maalata.

..myös alkanut olemaan entistä kiinnostuneempi yhteiskunnallisista asioista ja vaikuttamismahdollisuuksista. Tiedonjano ja maailmantuska eskaloituvat samaa tahtia. Varsinkin sosiaalipedagogiikan keskusteluessee alkukeväästä oli ihan parasta lääkettä tähän!

.. saanut lisää työkaluja työskentelyyn lastenhoitajana. Osaan nyt entistä paremmin olla sensitiivinen ja turvallinen aikuinen kaikille hoitolapsille.

.. oppinut pitämään enemmän hauskaa ja olemaan mahdollisimman oma itseni myös isommassa porukassa ja vieraampien ihmisten kanssa. Tässä omat ryhmäläiset on auttanut paljon. Ne tykkää musta silti, vaikka oon joskus vaan ihan yksi ahdistusmytty.

.. aktiivisesti opetellut puhumaan kipeistä ja vaikeistakin asioista avoimesti, kaikissa sopivissa konteksteissa ja kaikkien ihmisten kanssa. Meidän suvussa on vallinnut aikamoinen vaikenemisen kulttuuri vaikeiden asioiden kohdalla ja oma missio on murtaa se niin hyvin kuin pystyn.

.. sisäistänyt, että musta huumori on tämän alan paras (ja ainoa) pitkän tähtäimen selviytymiskeino. Millä sitä muuten selviää, jos ei opiskelukavereiden (ja tulevaisuudessa työkavereiden) kanssa voi heittää läppää asiakkaista, työympäristöstä ja itsestään.

..hyväksynyt (melkein kokonaan), että on ihan okei olla joskus tosi väsynyt. Se ei tee kenestäkään huonoa tai laiskaa ihmistä. Se ei ole oma valinta olla väsynyt. Se on pyllystä ja se menee ohi. Kuormitun,stressaan ja väsyn edelleen todella helposti, mutta jos peilaa vaikka vuoden takaiseen tilanteeseen, niin tällä hetkellä menee eksponentiaalisesti paremmin.

.. ollut muistaakseni vain yhdeltä lähiopetuskerralta pois ilman oikeasti hyvää syytä. Tämä on melkoinen työvoitto.

.. tehnyt ennätyksen kahvinjuonnissa yrittäessäni herättää aivotoimintaa useamman peräkkäisen 6.40 herätyksen jälkeen.

Reflektoin tässä samalla sosionomin kompetenssejä ja aloittaessani olin melko varma, ettei tässä vuoden aikana ole tapahtunut mitään niihin etäisestikään liittyvää. Nyt huomaankin, että olen mennyt eteenpäin jokaisella osa-alaueella. Eikä opinnot kesälomasta huolimatta lopu tähän; kesä opintoina edessä on leppoisat kolme opintojaksoa, jotka on kyllä kaikki valtavan kiinnostavia. Syksyllä sitten jatkuu omatkin opinnot täyttä vauhtia muiden kanssa samassa linjassa!

-Pinja

hyvinvointi ajattelin-tanaan oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *