Elämää koiran silmin

Hoi! Oon Lucia, juuri 2-vuotta täyttänyt erittäin iso tyttö. Mami ja iskä aina sanoo, että oon söötti kun oon niin pieni ja höpsö, mutta ne ei vaan tajua miten hurja mä oon! Oon asunut mamin ja iskän kanssa yli puolitoista vuotta ja ne on mun lempi-ihmisiä koko maailmassa. Kun oon jomman kumman kanssa kaksin kotona, seuraan aina vessaankin mukaan, ettei ne mene vahingossa hukkaan. Se on kuulemma joskus vähän ärsyttävää, en kyllä ollenkaan ymmärrä miksi.. Nukun kaikki yöt mamin peiton alla tai sen kainalossa ja jos mami on jossain, niin sitten iskänkin kainalo kelpaa paremmin. Rakastan pusuttelua ja sylissä olemista yli kaiken. Jos mua ei muuten ymmärretä pussailla tarpeeksi, niin menen työntämään pään noiden suun eteen. Johan tulee pusuja ja rakkautta sitten, nih. Aina kun oon ollut yksin kotona ja ne tulee kotiin niin olen onnellinen isolla o:lla, on aina niin hirveä ikävä, että tuntuu kuin ei oltaisi nähty vuosiin. Tykkään kyllä myös mamin ja iskän perheistä, varsinkin jos oon hoidossa ja saan paljon herkkuja!

img_20181006_160432.jpg

Oon kuulemma vähän tohelo touhottaja ja pakkohan se on tunnustaa, kun multa on murtunut molemmat etujalat.. En oikeen itse ymmärrä mitä siinä tapahtuu muutakun, että sattuu, joutuu lääkäriin, saa ärsyttävän paketin jalkaan ja joutuu pitämään sitä typerää lampunvarjostinta päässä.. Mami ja iskä on aina ollut mun kanssa varovaisia, kun oon niin pieni (pah), mutta nykyään ne on niin varovaisia, että ei sohvallakaan saa leikkiä rauhassa. Onneksi mun jalat ei jäänyt kipeiksi, niin pääsen mamin (ja joskus muidenkin) kanssa kivoille pitkille lenkeille. Koska eihän siis ole mitään sen parempaa, kun haistella uusissa paikoissa muiden pissoja!! Tosin nyt on taas hyvää vauhtia tulossa talvi, joten mieluummin jätän ne lenkkeilyt sinne keväälle. Mulla on kyllä paljon kaikkia kivoja villapaitoja ja vähemmän kivoja takkeja, mut ulkona on silti niin kylmä. Aina noi ei tajua ja sitten pitää täristä ihan hulluna, että pääsee sisälle. Kaikista pahinta on se, jos tuulee korviin tai pyllyyn. Talvella en kyllä ihan mitenkään haluaisi mennä ulos pissalle (saati kakalle, hyi se on nyt jo ikävää), kun on niiiiiiiin kauheaa, että menee lunta varpaisiin ja sitten vielä pimppiin kun käy pissillä… Kovilla pakkasilla pitää sitten kaiken muun lisäksi vielä laittaa jannarit (fleecetossut) jalkaan. En oikeen tiedä mitä mieltä oon niistä, kun en viime talvena ihan vielä ollut aina varma miten niillä kävellään.

img_20171207_173556_-_kopio.jpg

Mun yks lempparilelu oli toi ikean mäyris, mutta leikin sillä vissiin turhan ahkerasti, kun se tuli täyteen reikiä ja mami heitti sen pois. 🙁 Nykyään r a k a s t a n ikean rotta- ja hiiripehmoja, ne on niin ihania! Niitä on aivan parasta vetää mamin, iskän ja mun muiden kavereiden kanssa ja niitä mä jaksan ite kantaa suussa joka paikkaan, esim sohvalle. Sinne aina vien ne kaikki. Joskus otan rotan mun kainaloon, kun meen päiväunille ja saatan samalla vähän lutkuttaa rotan nenää tai korvia. Sitten mami aina ihan hiilenä huutaa, että ne menee muka rikki. En ymmärrä. On mulla muitakin kivoja leluja kotona ja viime viikolla tykkäsin esim raahata mamin veljen ovistoppariporoa ympäriinsä. Siitäkään ei muka tykätty. Mamin kotikotona pöllin aina kissojen lelut, kun ne typerät kissat ei yhtään leiki mun kanssa. Niin monta hyvää hiirtä on viety suoraan suusta..

img_20170819_171609.jpg

Mulla on aika monta lempinimeä, mut eiks rakkaalla lapsella kuulukin olla? Keräkaaliksi mua sanotaan, kun tykkään nukkua tälläsellä hihukiepillä. Strutsiksikin on sanottu vissiin sen takia, että tykkään sylissä nukkuessa työntää nenän vaikka kyynärtaipeeseen tai muualle piiloon. Kakkamato kuulemma siksi, kun kylmillä keleillä on paljon kivempi kakata sisälle (ja matolle). Muita lempinimiä on rotta, mangusti, pissaliisa, koiro, rinsessa.

Prinsessaksi (oikeutetusti) kutsutaan, kun pyllyn alla pitää aina olla jotain pehmeää. Sohvallakin mieluusti vielä ainakin yksi tyyny tai viltti. Olen vähän vilukissakin lisäksi, joten myös siellä viltin alla on kiva nukkua. Kylässä kieltäydyn joskus syömästä, että saan syödä omat ruuat suoraan kädestä. Muutenkin söisin mieluummin vaan herkkuja, ne on paljon parempia. Tykkään kyllä silti mun omista muroista, mutta en suostu syömään niitä mistään lautaselta tai kulhosta, vaan pelkkä paperi käy !!

img_20170829_155824_-_kopio.jpg

Jos haluaa tietää musta lisää, niin mamilta voi kysyä. Pyytäkää sitä myös antamaan mulle lisää herkkuja. Ja että ei pitäis mennä talvella ulos.

-Lucia + mami

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *