Elävänä kirjana

Meidän ihanat 18so sosionomit järjesti tänään TAMKin kirjastossa Elävän kirjaston. Tapahtuman ajatuksena siis on koota yhteen laaja(hko) skaala erilaisia ihmisiä ”kirjoiksi”, joita tapahtumaan tulijat saavat lainata otsikon ja ”takakansitekstin” perusteella. Kirjan kanssa voi sitten keskustella hänen valitsemistaan teemoista 15-30min ajan ja esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä. Kirjat saavat itse päättää teemat, joista haluavat kertoa, ja omat otsikkonsa sekä kirjoittaa itse omat takakansitekstinsä. Mulla oli tänään siis kunnia päästä toista kertaa elämässäni kirjaksi ja juttelemaan tyyppien kanssa tärkeistä aiheista!

En osannut päättää kaikista itselle tärkeistä ja liian vähän puhutuista teemoista vain yhtä, joten valitsin kolme. Kuten ehkä voi arvata, ”Epävakaa ja erikoinen” on allekirjoittaneen kirja. Otin hirveät paineet takakansitekstistä, sillä sen piti omasta mielestä olla ultimaattisen hyvä ja kiinnostava. Kun sitä sitten vihdoin alkoi oikeasti kirjoittamaan, asiat tuli word-dokumenttiin kuin itsekseen. Näin jälkikäteen varsinkin olen sitä mieltä, että siitä käy ilmi kaikki oleellinen kirjasta, sekä teemoihin liitännäiset aiheet. Plus mun mielestä on tosi ihanaa, että meitä oli tänään näin laaja kattaus erilaisia tyyppejä! Sen verran mitä muita ehdin kuikuilla, niin kaikilla kävi keskustelut kuumana jatkuvasti koko neljän tunnin tapahtuman ajan. Siinä mielessä harmi olla itse kirjana, kun ei päässyt kuulemaan muiden tarinoita.

Mä olin lainattuna käytännössä koko tapahtuma-ajan putkeen ja oli niin mahtavia keskusteluita, että unohdin lainausten välissä käydä syömässä lounasta.. Pääasiassa lainaajat (ainakin mulla) oli meidän omaa sosionomiporukkaa, mutta se ei haitannut ollenkaan! Kuuntelijoiksi päätyi tosi tuttuja, puolituttuja ja muutama ihan vieraskin, joita en ollut ennen nähnyt. Tapahtuma siis tavoitti ainakin muutaman ihmisen myös sosionomikoulutksen ulkopuolelta.

Oli hyvin intensiiviset neljä tuntia ja sen jälkeen oli kyllä erittäin kaikkensa antanut olo. Menisin silti koska tahansa uudestaan (vaikka jännittikin aika paljon), koska mun mielestä noista asioista ei vaan voi puhua liikaa. Toi tilanne on myös siinä mielessä antoisa, että lainaajalla on lupa kysyä kunnioittavassa hengessä melkein mitä tahansa mieltä painavaa ja saada uutta tietoa. Samalla kirja saa aidosti olla oma itsensä ilman pelkoa, että se kategoria johon itsensä on lyönyt aiheuttaisi tuomitsemista. Onhan lainaaja itse valinnut tulla kuulemaan juuri sinua.

Thanks god pääsin iltapäivällä ihanan Tiinan kyydissä kotiin! En olisi enää mitenkään päin jaksanut bussin hälinää ja lisäksi pääsi vielä juoruamaan ja purkamaan päivän tuntemukset. Kaikenkaikkiaan tästä päivästä jäi tosi hyvä fiilis. Sain paljon hyviä ja kinkkisiäkin kysymyksiä vastattavaksi, paljon ymmärrystä, tsemppaavia sanoja ja arvostusta omalle identiteetille.

Ootko sä käynyt elävässä kirjastossa lainaajana? Tai jopa kirjana?

-Pinja

puheenaiheet hyva-olo syvallista tapahtumat-ja-juhlat
Kommentit (3)
  1. Tää on kyl niin jännä, ihana idea! Kiitos ku kirjotit tästä lisää 🙂

    1. Olispa esim Luvian yläasteella joskus tulevaisuudessa tällänen! Mun mielestä varsinki pikkupaikat hyötyis tollasesta keskustelumahdollisuudesta tosi paljon 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *