Ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolesta

Helsinki pridessä on tullut käytyä jo useamman kerran, mutta Pirkanmaan prideen osallistuin ensimmäistä kertaa eilen. Jo viime vuonna halu olisi ollut kova, mutta oltiin samalla kellonlyömällä Southpark-festareilla kuuntelemassa Amorphista.. Kulkue oli pieni, sympaattinen ja tarvitsee kaikki mahdolliset osallistujat, joten olen ehdottomasti messissä myös ensi vuonna. Tänä vuonna kulkueeseen osallistui Ranneliikkeen laskujen mukaan ~1300 ihmistä.

Ainakin yhteen pride-kulkueeseen osallistuminen vuodessa on mulle sydämenasia. Mulla on sillä saralla asiat ihan hyvin, mutta kaikilla ei todellakan ole ja siitä ei puhuta tarpeeksi. Aion siis omalta osaltani pitää tästä aiheesta mahdollisimman suurta meteliä niin kauan kun tarvitsee. Esim. uusi hallitus voisi ulottaa translain uudistuksen koskemaan myös alaikäisiä, kiitos.

Pieni tai iso kulkue, mun valmistautuminen noudattaa aina samaa kaavaa. Kaivan sateenkaarilipun lipaston laatikosta, värikkäimmät korut korulippaasta. Vaatekriisiä unohtamatta ja päädyin sitten loppujen lopuksi violetteihin hippihousuihin ja keltaiseen toppiin. Musta farkkutakki ehkä vähän hillitsi kuitenkin kokonaisuutta, vaikka matkasta löytyi sateenkaarilipun lisäksi pinkkiä kangaskassia ja violettia tukkaa vihreällä hiusdonitsilla. Sydänrannekoru pääsi auringonvaloon eilen ensimmäistä kertaa, se on jo viime syksystä asti ollut odottamassa tätä päivää. Aamulla vähän harmitti, että hävitin joku aika sitten pinkin glitterluomivärin, mutta kyllä tuo oranssikin ajoi asiansa.. Myös viikon vanhat vähän rispaantuneet siniset kynsilakat sopivat tyyliin, joten why the hell not.

Itse kulkue starttasi Ratinan kauppakeskuksen aukiolta ja suuntasi siitä Tampereen valtatien kautta Laukontorille. Mua henkilökohtaisesti harmittaa, että kulkue oltiin laitettu noin piiloon, eikä ihan keskustan ytimeen ja ihmisten nähtäville päästy marssimaan juuri ollenkaan. Laukontorilta matka jatkui keskustorin suuntaan ja kohti Laikun lavan puistojuhlaa. Plussaa pienessä kulkueessa oli se, että kaikki pääsivät nopeasti liikkeelle aukiolta, mutta suuren luokan yhteenkuuluvuuden tunne jäi kyllä melko pahasti uupumaan. Musiikkia ei ollut ollenkaan, jos kulkuelaisten omia kaiuttimia ei lasketa. Megafoneja ja huudatusyrityksiä järjestäjiltä kyllä löytyi, mutta mukaan lähtijöitä oli turhan vähän. Toki pilvinen sää söi kulkueen tunnelmaa myös.

Laikun lavan puistossa oli juhlien lisäksi erilaisten toimijoiden ständejä, joista muutaman haluan nostaa esiin. Ensinnäkin iso kiitos Tampereen kaupungin nuorisopalveluille, että olitte niin näkyvästi mukana! Messissä oli myös vasemmisto- ja demarinuoret! Amnesty Internationalin ständin missasin jotenkin kokonaan ja se kyllä harmittaa.. Heidän ständillään translain vetoomuksen allekirjoittaneet saivat ”Human rights are my pride” -rannekkeen ja mä olen etsinyt korvaajaa edelliselle puhki kuluneelle ja useamman vuoden!

Puistojuhla itsessään oli näin selvinpäin liikkuneelle vähän turhan lame. Toki tapahtuma on pieni, eikä nimekkäitä osallistujia oikein saa. Varmasti jos mukana olisi ollut viiniä ja olisi sattunut olemaan kunnon juhlatuulella, niin olisi ollut hauskaa! Me viihdytiin puistossa vaan reilu tunti, kunnes kuultiin, että Erja on leiponut mokkapalaa ja lähdettiin sitten pää kolmantena jalkana Pirkkalaan herkuille.

Vaikka mun kulkueen kohokohta oli TJn treffaaminen, aion silti absoluuttisesti osallistua myös ensi vuonna ja toivoa itselleni parempaa juhlatunnelmaa. Tälle vuodelle edessä on vielä Satakunnan pride elokuussa ja sitä odotan hyvin innolla! Tapahtuma on varmaan minimaalinen, mutta koska kyseessä on mun lapsuudenseutu niin aion laittaa kaiken peliin!

Ootko sä ollut tänä vuonna (tai koskaan) prideilla?

-Pinja

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *