Kuinka selvitä ahdistuskohtauksesta

Noniin siis. Allekirjoittanuttahan ahdistaa melkein kaikki, nykyään onneksi huomatavasti vähemmän kuin ennen, mutta kuitenkin. Sosiaaliset tilanteet vähänkin vieraampien ihmisten kanssa on sieltä pahimmasta päästä, samoin kuin massatapahtumat julkisilla paikoilla. Nykyään olen jo siinä pisteessä, että kaupassa käynti tai uudella bussilinjalla kulkeminen ei enää ahdista juurikaan, mutta esimerkiksi työhaastattelu tai muuten uuden ihmisen tapaaminen saa mut tärisemään kauttaaltaan, sydämen hakkaamaan ja kämmenet hikoamaan. Ahdistun myös oman saamattomuuteni vuoksi koulutehtävistä, tai oikeastaan siitä, etten ole vielä tehnyt niitä kaikkia. Olen siinä mielessä myös vähän pakko-oireinen, että ahdistun suunnattomasti jos on potentiaalisesti mahdollista myöhästyä jostain tai olla paikalla ihan hilkulla. Aina pitäisi olla kymmenen minuuttia ajoissa joka paikassa, myös bussipysäkillä. Minä olen se, joka on juhlissa kaksi minuuttia ennen alkamisaikaa oven takana, vaikka varsinaisesti ketään ei odoteta saapuvaksi ainakaan ensimmäiseen puoleen tuntiin.

 

Ylläolevat kuvat on napattu Instagramin tämän päivän storystä. Tänään oli siis tälläinen päivä. Suurin aiheuttaja tälle olotilalle oli ajatus siitä, että huomenna ei saa ahdistua ja pitää olla tosi skarppina koko päivä. Lähdetään siis osana sosiaalipedagogiikan opintojaksoa Helsinkiin sosiaalipedagogiikkapäiville ja mennään osan mun ryhmäläisten kanssa sinne autolla, että pääsee kohtuullisen ajoissa myös takaisin kotiin, kun ei olla jäämässä yöksi. Mennään meidän autolla ja jos pitää nimetä kaksi maailman inhottavinta asiaa, on ne Helsingissä ajaminen ja autolla ajaminen niin, että useampi ihminen on kyydissä. Ja nämä siis yhdistyvät huomenna. Osaan kyllä ajaa autoa, mutta autokoulutraumojen takia heti jos on porukkaa kyydissä, niin usko omaan ajotaitoon menee ja alkaa ahdistaa. Tämä on kuitenkin huomattavasti pienempi paha kuin se, että pitäisi mennä julkisilla, stressata aikatauluista ja ei pääsisi kotiin silloin kun haluaa.

Miten tälläisistä olotiloista sitten selviää? Tänään esimerkiksi järkeistin asiaa itselleni, että osaan kyllä ajaa sitä autoa, mun kyydissä tulevat tyypit on kivoja ja tuskin arvostelevat mun ajotaitoja, oon ennenkin ajanut Helsingissä ja en kuollut. Usein myös toimii oman mielen harhauttaminen itselle miellyttävällä aktiviteetilla. Joskus se on mulla bujoilu, joskus isoäidin neliöiden virkkaaminen, intensiivinen musiikin kuuntelu tai kuten tänään; erittäin intensiivinen jonkun kiinnostavan ohjelman katsominen. Tuijottelin sitten Netflixistä useamman jakson Sillä silmällä (Queer eye) kolmatta kautta.

Vaikka tykkäänkin kovasti treenata etenkin hyvinä päivinä, niin myös ahdistavien päivien päätteeksi tuntuu hyvältä käydä kiskomassa kunnon treeni (tai lenkki) ja sillä ahdistuksen energialla saakin usein oikein kovan treenin vedettyä. Samalla myös viimeiset ahdistuksen rippeet jää salille tai lenkkipolulle. Tässä on kuitenkin itselle ollut aika pitkä matka opetella, että millaisella olotilalla sinne salille tai lenkille kannattaa mennä, jotta ei  aiheuta itselleen enemmän vahinkoa sillä, että menee liian aikaisin yrittämään ja sitten liian pinnassa olevien tunteiden takia mikään ei suju ja tulee vain kahta kauheampi olo. Pitää siis malttaa odottaa toimintakykyisempää hetkeä. Kuitenkin esimerkiksi loppusyksystä vedin ehkäpä elämäni tehokkaimman treenin, kun oli ollut perheen kanssa kriisiä ja menin hirveällä raivolla tempomaan salille. Eli on sillekin paikkansa, mutta se pitää oppia tunnistamaan. Eniten odotan kunnollisia lenkkikelejä, koska vaikka salitreeni onkin rakkautta, niin lenkkeily on absoluuttisesti paras tapa tuulettaa sekä kehoa, että psyykeä.

Mitkä on just sun kikkavitoset ahdistuksen selättämiseen?

-Pinja

Kommentit (2)
  1. Oi, olen kanssa istunut monen monta tuntia vessassa pahoinvoinnin, vatsakramppien jne. takia viimeisten 7 vuoden aikana. Ahdistuneisuushäiriö & ärtyneensuolen oireyhtymä on kiva kombo. Kun stressaa ja ahdistaa, vatsa alkaa oireilla ja kun se oireilee, ahdistun lisää ja siinäpä oravanpyörä.

    Kaksi vuotta sitten oireeni paniikkihäiriön suhteen paheni. Paska työpaikka ja itseni loppuun polttaminen vei kaikki voimat. Ennenkin stressi oli aiheuttanut ahdistuksen ja sen myötä vatsan kunnon romahtamisen, mutta ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten pääsi sosiaalisten tilanteiden pelko ylivoimaiseksi. Siitä yritän edelleen toipua. Huonolla työilmapiirillä voi olla valtavat vaikutukset…

    Joskus stressasin päiväkausia jos tiesin olevan jonkin sosiaalisen tapahtuman edessä. Nykyään en menetä enää yöuniani. Tiedän selviäväni. Yhä kuitenkin ennen juttua vatsa usein kiusaa, on kipeä ja sekaisin, tai on pahoinvointia. Kuitenkin kun pääsen paikalle, oireet helppaa.

    BLOGISSANI AIHEESTA:

    https://naissanelioissa.wordpress.com/tag/ahdistuneisuus/

    1. On aina luvattoman huojentavaa kuulla, ettei ole ainoa ihminen maailmassa, joka tätä vessassa makaamista harrastaa. Vaikka tietenkään näitä olotiloja ei toivoisi kenellekään.

      Ihana kuulla, että selvisit vaikeasta elämäntilanteesta, ja että nykyään menee jo paremmin! Siitä saa toivoa itsekin. 🙂
      Käyn tutustumassa sun blogiin heti kun ehdin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *