”siis miten sä voit olla lastenhoitaja??”

.. on kysymys, jota toistaiseksi kukaan ei ole vielä esittänyt päin naamaa, mutta tiedän monien miettivän. Vastaus kysymykseen on; ihan samalla tavalla, kuin kuka tahansa muukin voi tehdä mitä tahansa työtä. Olen tehnyt lastenhoitohommia enemmän ja vähemmän reilut kaksi vuotta ja trust me, olen itsekin joutunut välillä pyörittelemään tätä kysymystä. Tähän kysymykseen voidaan päätyä kahdesta eri kulmasta ja aionkin nyt käsitellä ne juurta jaksaen ja erikseen.

Vähän neutraalimpi muoto kysymyksestä on ”Miten sä voit olla lastenhoitaja, kun näytät tolta?”. Oh yeas, mulla on violetti tukka, tatuointeja ja paljon lävistyksiä. Kertooko se musta oikeasti mitään ihmisenä? Ei. Vaikka värjäisin hiukset ruskeiksi, ottaisin lävistykset pois ja piilottaisin tatuoinnit, olisin silti sama ihminen. Empaattinen, sensitiivinen ja maailman paras lukemaan satuja ääneen. Jatkokysymys kuuluu ”Eikö lapset sitten pelkää sua?”. Shocking news; ei. Itseasiassa kaikki pienemmät lapset pääsääntöisesti tykkää katsella tädin koruja ja kuvia, ja vähän vanhemmat tykkäävät myös kysellä niistä. Kiukuttelevan taaperon saa helposti unohtamaan turhan kiukkunsa, kun alkaa hassuttelemaan esimerkiksi kielikorulla. Mitä sitten tulee vanhempiin lapsiin, alakouluikäisiin, heitä ei yleensä voisi vähempää kiinnostaa miltä hoitotäti näyttää, kunhan se pelaa lautapelejä täydellä sydämellä ja auttaa lukemaan kokeisiin. Lapset EI luokittele ihmisiä ulkonäön perusteella, ellei vanhemmat opeta sitä heille.

2v serkkupoitsun kanssa viime jouluna

Sitten se toinen kysymys, joka epäsuoraankin tullessaan osuu aina suoraan sielun perimmäiseen nurkkaan; ”Miten sä voit olla lastenhoitaja, kun sulla on mielenterveysongelmia?”. Ihan siinä missä muutkin pitkäaikaissairaat käyvät vointinsa mukaan töissä. En ole arvaamaton tai vaarallinen ympärilläni oleville ihmisille. En ole koskaan aiheuttanut vaaratilannetta kenellekään hoitolapselle. Jos en koe voivani riitävän hyvin, perun työkeikan. Jos voin pitkään huonosti, olen sairaslomalla. Ethän säkään menis puolikuntoisena töihin? Jep, en mäkään. Jos en koe pystyväni olemaan paras mahdollinen hoitaja juuri siinä hetkessä, en yksinkertaisesti mene. Okei en myöskään liiemmin huutele työnantajille omista mielenterveysongelmista. En siksi, että haluaisin niitä erikseen piilotella, vaan siksi, että yhteiskunta opettaa niin paljon niihin liittyviä ennakkoluuloja. Ja kyllä, usein ihmiset tuomitsevat jo ennen kuin kysyvät.

Ihminen on julma eläin, joka tuomitsee helposti pienestäkin valtavirrasta poikkeamisesta. Kokeileppa olla samaan aikaan monessa eri marginaalissa.

Mitä asiaa kohtaan sä olet ennakkoluuloinen? Ootko pyrkinyt purkamaan omia ennakkoluulojasi?

-Pinja

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *