Treenimotivaatio vihdoin löydetty!

Moikkuli!  Tulin ihan vaan ilmoittamaan, että ensimmäistä kertaa vuosiin treenaaminen on oikeasti kivaa! Kuntosalillahan oon siis käynyt 14-vuotiaasta lähtien, eli herttinen sentään 7-vuotta, mutta valtaosa siitä ajasta on ollut melko ”turhaa” treenaamista. Aloitin treenaamisen käymällä äidin kanssa naisten ohjatulla kuntosalivuorolla kerran viikossa muutaman vuoden ajan, ja tässähän ei siis mitään merkittävää kehitystä tapahtunut. Lukion ekana vuonna aloin käydä ihan itsekseen salilla muutaman kerran viikossa on/off kahden vuoden ajan, jälleen ei mitään maailmaa mullistavaa kehitystä. Tykkäsin kyllä ihan käydä siellä salilla, mutta ei varsinaisesti ollut tietoa, että mitä siellä nyt ihan oikeasti pitäisi tehdä ja miten.. Abivuonna aloin ensimmäisen kerran treenaamaan ”tosissaan” salilla kolmesti viikossa ja hankin itselleni valmiin treeniohjelman. Yritys oli kova treenata kovaa ja syödä paremmin, mutta toteutus oli usein melko ontuva ja motivaatio heikko, kun mitään kehitystä ei vieläkään meinannut esimerkiksi voimantuoton suhteen tapahtua. Kävin silti orjallisesti treenaamassa kolmesti viikossa, vaikka siellä ei varsinaisesti kovin kivaa ollut. Tähän aikaan voin todella huonosti sekä psyykkisesti, että fyysisesti, enkä viihtynyt omassa kropassani laisinkaan.

Korkeakouluopintojen aloituksen ja Tampereelle muuton yhteydessä motivaatio elämäntapamuutokseen oli kova, kokonaiset pari viikkoa. Kävin täyspäiväisesti opiskelemassa, treenasin salilla kovaa kolmesti viikossa ja söin liian vähän. Tähän liittyy eräs nipo verkkovalmennus, josta en nyt tässä puhu sen enempää. Fyysinen ja psyykkinen vointi alkoi olla syöksykierteessä ja vaikka olin todella pienessä kunnossa, omaan silmään olin edelleen inhottava läski. Treenit ei kulkenut kunnolla ollenkaan ja siitä tuli sokerivierotuksesta kärsivälle entistä paskempi olo. Tässä vaiheessa en siis tiennyt omasta raudanpuutteesta ja sen vaikutuksesta treenaamiseen mitään, joten syytin vain omaa laiskuutta ja ruoskin itseäni. Vuodenvaihteessa tulikin sitten romahdus ja kaikki treenaaminen jäi pretty much melkein kahdeksi vuodeksi. Kävin silloin tällöin salilla ja lenkillä, mutta hyvin satunnaisesti.

Viime syksynä, kun psyykkinen hyvinvointi alkoi olla pikkuhiljaa sillä levelillä, että palasin osa-aikaisesti kouluun, aloin myös miettiä aktiivisemman salitreenaamisen uudelleen aktivointia. Ajatuksen tasollehan se sitten jäikin kuukausiksi, kunnes kaksi luokkakaveria pyysi mukaan kimppatreeneille Ylöjärven uudelle salille ja tottakai menin! Siitä lähtien olen treenannut kolmesti viikossa. Fyysinen olotila on tietenkin tällä kerralla paljon parempi ja tuntuukin ihmeelliseltä, kun ensimmäistä kertaa ikinä treenit pystyy viemään ihan loppuun asti kunnialla. Yritän kuitenkin olla itselleni armollinen, etten tee treeneistä taas itselleni pakkopullaa. Tavoite ei siis varsinaisesti ole laihduttaa, vaan voida paremmin ja näyttää hyvälle. Yritän myös ensimmäistä kertaa elämässäni oppia pitämään omasta vartalostani ja vaikka kehopositiivisuus on monelle kirosana, niin sitä yritän tässä opetella. Syöminen menee edelleen usein aivan päin pyllyä, mutta yritän olla ahdistumatta siitä ainakaan kauheasti.

Tässä on 11/2018-02/2019 ja tavoite on näyttää kesää kohden vielä paremmalta. Yritän tässä nyt myös aktiivisesti opetella terveellisiä elämäntapoja ja parempaa syömistä. Tuntuu ihan mahtavalta, kun treenit menee perille, alkuaerobisiin ei meinaa kuolla ja tulokset paranee ensimmäistä kertaa ikinä! Sitten kun säät vihdoin lämpenee ja saadaan vähän auringonpaistetta, aion aloittaa juoksemisen, TAAS. Tällä kertaa aion tehdä senkin täysin eri mentaliteetilla, kuin aiemmin eli armollisemmin ja enemmän omaa kehoa kuunnellen. Tätä varten on uudet juoksulenkkarit jo hankittuna, joten panostus on ainakin ollut kova!!

Miten sä tykkäät treenata?

-Pinja

Kommentit (4)
  1. Anniina Harjula
    19.3.2019, 20:25

    Moi Pinja! Sun kertomat jutut kuulosti tosi tutuilta ja mulla mennyt aiemmin vähän samalla tavalla. Söin aivan liian vähän ja liikuin aivan vääristä syistä. Nyt ei tuu huono omatunto, kun syö välillä herkkuja ja uskaltaa syödä paljon sitä normiruokaa, koska sitä keho tarvii, varsinkin kun reenaa paljon ja kulutus on iso. Itse oon ollut ennen paljon laihempi, mutta nykyään tykkään kropastani enemmän ja pikkuhiljaa kohti parempaa sen terveyden ja hyvinvoinnin kautta. Ja lisäks se on niin ihanaa ku nauttii urheilusta ja saa siitä sen hyvän fiiliksen. Halusin vaan tulla jakaan ajatuksia, hyvää kevättä sulle!

    1. Hei ihanaa, että säkin oot oppinut tykkäämään sekä treenaamisesta, että itsestäsi enemmän ja oikeista syistä! Erittäin mahtavaa kevättä myös sulle! 🙂

  2. Juuri tulin juoksemasta. Musta saat juoksukaverin!!!

    1. Oh, huippua! Laita ihmeessä mulle viestiä jossain somessa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *