Tunteita ja tunnelukkoja

”Tunnelukot ovat lapsuudessa tai nuoruudessa opittuja haitallisia kokemisen tapoja. Ne voivat ilmetä esimerkiksi vaikeutena tunnistaa tai säädellä omia tunteita. Ne johtavat usein toistuviin vaikeuksiin ihmissuhteissa. Tunnelukkoihin liittyy usein syyllisyyden ja häpeän tunteita. Monet ihmiset kuvaavat, että vaikka tietää, miten pitäisi ajatella ja toimia, ajautuu ikään kuin toistamaan jotakin kaavaa kerta toisensa jälkeen. Tunteet ovat niin voimakkaita, että ne vievät mennessään, tai on vaikea edes ymmärtää, miksi oikeastaan toimii tietyllä tavalla.” –Mielenterveystalo

Olen törmännyt tunnelukkoihin jo useampaankin otteeseen, mutta varsinaiselle törmäyskurssille aiheen kanssa ajauduin vasta viime viikolla. Mistään tieteenalasta, testistä tai katsantakannasta ei tietenkään saa ultimaattista totuutta, mutta omasta mielestäni tunnelukot tarjoaa monimuotoisen perspektiivin mahdollisiin tunne-elämän ja elämänhallinnan ongelmiin. Parasta tunnelukoissa on se, että niiden kanssa voit työskennellä ihan itse kirjallisuuden parissa tai sitten ammattilaisen avulla.

Jokaisella ihmisellä on jonkin verran tunnelukkoja, sillä kenenkään elämä ei ole ollut täydellistä. Toisilla on muutama lukko, toisilla koko sarja. Joidenkin tunnelukot ovat heikkoja, eivätkä ne vaikuta elämänlaatuun tai -hallintaan juuri ollenkaan. Joillakin on useita vahvoja tunnelukkoja, jotka tekevät elämästä haastavaa. Tunnelukkojen murtaminen lähtee niiden tiedostamisesta, joten ennen kuin lukon voi murtaa, se pitää löytää ja hyväksyä. Vain sinä itse voit vapauttaa itsesi omista lukoistasi. Suomalaista kirjallisuutta tunnelukoista löytyy erityisesti Kimmo Takaselta ja suosittelen lämpimästi perehtymistä hänen teoksiinsa, mikäli omien tunnelukkojen murtaminen kiinnostelee.

No Pinja, mitäs tunnelukkoja sulla on? On vaikka muille jakaa. Olen tehnyt testin jo joskus nuorempana, mutta en silloin uskaltanut edes lukea lukkojen kuvauksia.Viime viikolla tein sen sitten uudelleen ja luin kaksi aihetta käsittelevää kirjaa. Koen saaneeni paljon ymmärrystä itseäni, perhettäni ja parisuhdettani koskien.  Isoimpina omaa elämää rajoittavina lukkoina koen vaativuuden ja rankaisevuuden, emotionaalisen estyneisyyden, uhrautuvuuden ja riittämättömän itsekontrollin. Näistä suurimpina kaksi ensimmäistä, jotka kulkevat pitkälti käsi kädessä.

Olen ollut itseäni kohtaan vaativa niin kauan kuin muistan. Tämän piirteen äiti on tahattomasti siirtänyt molemmille lapsilleen. Ja koska omanarvontunto on lapsesta saakka ollut miinuksen puolella, otti vaativuus jo nuorena parikseen rankaisevuuden. Asetan itse itselleni hirveitä (suoritus)paineita ja vaadin itseltäni täysin kohtuuttomia asioita. Kun en sitten yllä omiin odotuksiini, rankaisen itseäni siitä pitkään ja hartaasti. Oma sisäinen puheeni minulta itselleni on aina rumaa ja alentavaa. En osaa puhua itselleni kauniisti. Näillä elämää suuremmilla vaatimuksilla ja pitkään kestävällä rankaisulla ajan itseni jatkuvasti piippuun. Ja silti mikään ei riitä. Tähän kun lisätään myös valtava epäonnistumisen pelko, niin soppa on valmis. Voin sanoa, että vähemmästäkin jo ahdistaa 110% päivästä.

Toinen päivittäisessä elämässä haittaava lukko on emotionaalinen estyneisyys, jonka johdosta en osaa sanoa edes puolisolleni spontaanisti ”rakastan sinua”. En tietääkseni ole koskaan sanonut ääneen vanhemmilleni tai veljelleni rakastavani heitä, vaikka erityisesti veljeni on mulle maailman rakkain tyyppi. En osaa kertoa ystävilleni välittäväni heistä, vaikka sisimmässäni välitän paljonkin. Sen sijaan yritän näyttää rakkauttani uhrautumalla, asettamalla muiden tarpeet omieni edelle. Ja koska niitä tarpeita ei tietenkään voi kysyä, vaan ne pitää arvata, niin metsään menee yleensä. Tunteiden heikosta sanoittamiskyvystä johtuen koen myös jatkuvaa ulkopuolisuutta käytännössä missä tahansa seurassa.

Riittämätön itsekontrolli yllättäen putoaa hyvin lähelle epävakaata persoonallisuushäiriötä. Impulsiivisuutta, ailahtelua, nopean onnen valitsemista pidempikestoisen onnellisuuden sijaan. Helppoon mielihyvään sortumista muunmuassa ruoan kanssa. Pitkäjänteinen työskentely itsensä kanssa on vaikeaa, koska se ei tunnu kivalle.

Tunnistan siis kaikki vahvimmat tunnelukot itsessäni hyvinkin, noh, vahvasti. Samaten miehessäni kaikki hänen vahvimmat tunnelukkonsa ja oli huojentavaa saada sanat toisen käyttäytymismalleille. Tullaan varmaan keskustelemaan näistä paljon yhdessä ja toivottavasti murretaan yhdessä omia lukkojamme.

Jos tunnelukot kiinnostaa sua enemmänkin, niin lisää infoa niistä, Takasen kirjoista ja tunnelukkotesti löytyy osoitteesta www.tunnelukkosi.fi !
Tämän postauksen kirjoittaminen venähti sunnuntaisen mental breakdownin takia, kun pitkän ja uuvuttavan viikon jälkeen kotimatkalla autosta puhkesi rengas ja se oli viimeinen niitti. Nyt alkaa elämä voittaa taas.

-Pinja

hyvinvointi mieli syvallista oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *