Teatteriarvostelu: Teatteri Jurkan Maagisen Ajattelun Aika - elämää surun puristuksessa

Teatteri Jurkan näyttämöllä istuu valkoasuinen nainen valtavissa aurinkolaseissa. Nainen selailee muistiinpanojaan työhuoneessaan ja on jotenkin hämmentyneen oloinen. Kun yleisö on vihdoin istuutunut paikoilleen, nainen ryhtyy puhumaan: "Vielä se tapahtuu teillekin". 

Pian käy ilmi, että nainen puhuu läheisensä menettämisestä ja sen aiheuttamasta tuskasta. Naisen aviomies on 40 avioliittovuoden jälkeen menehtynyt äkillisesti sydänkohtaukseen ruokapöydän ääreen. Vasta pari tuntia aiemmin he ovat tulleet katsomasta tytärtään, joka makaa sairaalassa koomassa. 

"Siitä on nyt kolme vuotta", nainen toteaa sitten. Hän pomppii tapahtumasta toiseen ja aikatasosta toiseen, sillä tavalla sekavasti kuin pompitaan silloin kun on menetetty rakas läheinen. 

Naisen epälooginen logiikka on sydäntäpuristavaa: "Johnin kuolinilmoitus on julkaistu nyt New Yorkissa. Jos mä saan sen julkaisemisen  estettyä Los Angeles Timesissa, niin silloinhan hän ei ehkä aikaeron takia olekaan kuollut länsirannikolla". Ja:  "Jos mä en aja meidän entisen talon ohi, niin silloin John saattaisi hyvinkin vielä elää siellä". Tällaiset ajatukset eivät varmastikaan ole kenellekään läheisensä menettäneelle täysin vieraita. 

Nainen on kirjailija Joan Didion, aviomies kirjailija John Gregory Dunne. Teatteri Jurkan Maagisen ajattelun aika perustuu Didionin samannimisen muistelmatoksensa sekä sen jatko-osan Iltojen sinessä pohjalta kirjoittamaan monologinäytelmään.

Teatteri Jurkan versiossa analyyttistä mutta yhtäkkiä täysin hukassa olevaa Joan Didionia tulkitsee Kristiina Halkola ja upeasti tulkitseekin. Halkola tuo vaativaan rooliin lämpöä, inhimillisyyttä ja hivenen huumoriakin. Puhekielen ansiosta hahmo vaikuttaa läheiseltä ja näytelmä vähemmän raskaalta katsoa. Pieni ja intiimi näyttämö sekä kaunis lavastus ja lämmin valaistus tukevat tunnelmaa. 

Siinä missä Didionin kirja kaataa surun lukijan päälle, Teatteri Jurkan näytelmätaltiointi kertoo hyvin inhimillisellä tavalla ihmisestä surun puristuksessa.  Kun poistun teatterista, kyyneleet valuvat pitkin poskia. Mielessäni pyörii lause, jonka Joan Didionin ja John Gregory Dunnen tytär luki isänsä hautajaisissa:  "Oot mulle rakkaampi kuin mikään tuleva päivä."

 

Teatteri Jurkka: Maagisen Ajattelun Aika 

Teksti: Joan Didion

Roolissa: Kristiina Halkola 

Ohjaus, lavastus: Johanna Freundlich

Valosuunnittelu: Jukka Kuuranne

Musiikki: Rene Ertomaa

Ennakkonäytös: 6. 4. 2016

Kristiina Halkola, Maagisen Ajattelun Aika, Teatteri Jurkka

Kuva: Mika Mäkinen

 

 

 

 

 

Kommentit

HelvetinPöllö (Ei varmistettu) http://helvetinpollo.blogspot.fi/

Koskettava kirjoitus ja varmasti koskettava esitys.
Luin tämän kirjoituksesi ääneen AM:lle ja jouduin samalla koko ajan mielessäni ajattelemaan "turvasanaa", ettei ääni sorru, vaan saan luettua kirjoittamasi.
Siinä kohtaa, kun poistuit teatterista "turvasanani" petti ja jouduin pitämään tauon ja viimeisen lauseen lukeminen oli jo melkein mahdotonta.

Onneksi AM on jo tottunut tähän; kohta pitää taas varata enemmän aikaa kauppaan lähtöön, kun pelastan kastematoja asfaltilta nurmikolle.

Kiitos mykistävän ihanasta kommentistasi! <3 <3 <3

eltsu (Ei varmistettu)

Suru on todella henkilökohtaista - se voi yllättää hyvinkin paljon. Joskus tuntuu, ettei sille ole aikaa - suru on silti siellä. Minun versioni tuosta mietelmästä olisi: oot mulle (ja lapsille) paikalla joka ikinen päivä ja yhtä rakas aina, no matter what.

Rimmo (Ei varmistettu)

Olipas hieno kuvaus ilmeisen hienosta monologista! Mielenkiintoinen tuo alkuperäisen kirjan ja teatterisovituksen välinen ero.

Kommentoi