Ladataan...

Kuva: (c) Barry McCall

Muistatko vielä Bridget Jones -laskurini viime syksyltä? Nyt käynnistyy samantyylinen Marian Keyes -laskuri!

Marianin uusin romaani The Woman Who Stole My Life ilmestyy nimittäin tasan 145 päivän päästä, eli 6. 11. 2014!

Sen kunniaksi käynnistän Erittäin Manuaalisen Laskurin, jota höystän lempikirjailijaani liittyvillä faktoilla. (Marianin ihanaa miestä, Himselfiä, tietenkään unohtamatta...).

Laskuria päivitän näin aluksi vähintäänkin kerran kuussa, mutta julkaisuajankohdan lähestyessä tahti luonnollisesti kiristyy.

Ensimmäinen Marian-fakta tulee tässä:

Tiesitkö, että...

Marian on hulluna kosmetiikkaan. Hänen ehdoton suosikkituotteensa on Cliniquen Chubby Stick -huulipunakynä.

Ja näin koukuttavalta kuulostaa Marianin marraskuussa ilmestyvä romaani The Woman Who Stole My Life:

'Okay, I'll write my introduction. 'Name: Stella Sweeney. Height: average. Recent life events: dramatic.' Stella Sweeney is an ordinary woman living an ordinary life with her husband Ryan and their two teenage kids in Dublin. She works with - or really for - her terrifyingly ambitious sister Karen in their beauty salon. Nothing to get excited about here. Nothing to make her particularly unhappy. Or happy... No-one would be interested in stealing her life. But then things started to happen... One day, Stella, attempting a good deed, causes a little car accident and faces down a bad tempered, handsome stranger. She hardly gives it much of a thought. But karma is hovering, and is about to take over, swoop in and change Stella's life for ever. For better or worse. Suddenly Stella has a life. A thrilling glamorous one. A life that other people might start to covet... 

Marian Keyes: The Woman Who Stole My Life (Penguin). Ilmestyy 6. 11. 2014. 

Marian Keyes -laskurissa: 145 päivää.

Ladataan...

Joulu on taas, joulu on taas.. ja joulu-chick lit! Nyt on taas se ihana aika vuodesta, kun voi suosiolla käpertyä sohvan nurkkaan piparilaten ja jouluisten macaron-leivosten kera, lukemaan tämän vuoden joulu-chick litiä. Sitä onkin ehtinyt ilmestyä jo aikamoinen pino, ja lisää tulee vielä ennen joulua...

Joulu-chick lit on tämän kirjallisuustyylin kenties suosituin alalaji, johon etenkin brittikustantajat panostavat täysillä. Minulle tämän vuoden ensimmäinen joulu-chick lit kolahti postissa jo marraskuun alussa, mieheni hankkimana ihanana yllätyksenä! Olen säästellyt tuota kirjaa ihan väkisin joulukuulle, toivoen, että umpiharmaan kelin sijaan sitä lukiessa ikkunaan sataisi edes muutama lumihiutale...

Jouluista lukuelämystä yöpöydälläni odottavat myös:

Scarlett Bailey: Just for Christmas

Alexandra Brown: Christmas at Claridge's

Jenny Colgan: Christmas at Rosie Hopkins' Sweetshop

Jenny Colgania en voi ylistää tarpeeksi. En tiedä, enkä ymmärrä, miksei hän ole Suomessa kovin tunnettu. Britanniassa hän myy yhtä hyvin kuin Marian Keyes ja Cecelia Ahern. Jos siis pidät heistä, suosittelen sinulle sydämeni pohjasta myös Jennyn kirjoja!

Jennyn (niin, monen vuoden lukukokemuksen jälkeen tässä ollaan kai jo ihan hyvän päivän tuttuja?) kirjat pursuavat ihania reseptejä. Kuten olen usein maininnut, viime joulun takuuvarmimman hittini, inkiväärikakun, resepti on hänen viime joulun kirjastaan Christmas at the Cupcake Cafe... Tein inkiväärikakun tuolloin kolmesti ja se syötiin joka kerta viimeistä murua myöten. Suosittelen, suosittelen! 

Tätä joulua varten on ilmestynyt toki myös useita muita chick litejä. Joulu-chick litin hauska piirre on, että uusien tarinoiden lisäksi silloin julkaistaan usein myös jatkoa aiemmin ilmestyneille, suosituille kirjoille.

Millaiselta kuulostaisivat nämä, kera jouluglögin, piparien tai suklaarasian...?

Lindsey Kelk: I heart Christmas

Trisha Ahsley: Wish Upon A Star

Melissa Hill: A Gift to Remember

Osa chick lit -kirjailijoista on erikoistunut nimenonaan jouluisten kirjojen kirjoittamiseen. Esimerkiksi Trisha Ashleyn aiempaa tuotantoa ovat kirjat The Magic of Christmas ja Twelve Days of Christmas.

Jos sinulla on Kindle, valikoima on vielä laajempi. Minulla ei Kindlea valitettavasti ole, joten sydäntä riipaisee nähdä, miten esimerkiksi suosikkikirjailijoihini kuuluvan Ruth Sabertonin joulu-chick lit (Weight till Christmas) julkaistaan vain Kindlenä, nyyh. *laskee piparisen lattensa pöydälle, katsoo surullisena kirjahyllyyn ja miettii, onko muuttunut dinosaurukseksi?*

 

Kuva: Random House

Ladataan...

Kun Radio Moreenin toimittaja pyysi mukaan chick litiä käsittelevään ohjelmaan, ilahduin ikihyviksi.

"Täällä Iris ihmemaassa, over and out." Sieluni silmin näin, miten keskustelisin henkevästi tästä itselleni niin rakkaasta kirjallisuudenlajista. (Valitettavasti sieluni silmät näkivät kuitenkin alter egoni, tuon puheliaan ja ulospäinsuuntautuneen, poikkeuksellisen upean naisihmisen, joka ei jännitä koskaan.)

En vain kauheimmissakaan kuvitelmissani aavistanut, että joutuisin haastattelua edeltävänä iltana hammaslääkäriin, tuohon arkielämän kidutuslaitokseen. Itkin, rimpuilin ja anelin, mutta mikään ei auttanut. Kauhistuttava pora läheni hammastani, enkä voinut sille mitään. (Ja kyllä, se oli juuri niin kamalaa kuin voitte kuvitella.) Ehkä aamuksi sovittu puhelinhaastattelu sujuisi kuitenkin mukavammin, kun hammasta ei särje, lohduttauduin. Ei se sujunut.

Illalla poskeni turposi kuin pullataikina. Kun aamulla avasin suuni, puheeni muistutti lähinnä Harry Potterin kärmeskieltä. Ässät olivat ssssössöä ja ärrät olivat muuttuneet j-kirjaimiksi. Mies kehotti avaamaan käheää ääntä lukemalla Hesaria ääneen. Ei auttanut, sössötin edelleen.

Kun puhelin sitten soi, olin hermostunutta hyytelöä. Jännityksestä huolimatta toivoin, että sanat pysyisivät hallussani, eivätkä karkaisi minulle vahingoniloisesti vilkutellen jonnekin kauas ulottuvistani.

Ensin puhelimessa oli aivan hiljaista. Sitten kuulin pienen äänen. "Kuuluuko?" Ei kuulu. "Kuuluuko nyt?" Ei kuulu edellenkään. Ei vieläkään. No nyt kuuluu vähän jotakin.

Vihdoin haastattelu alkoi. Puhelin pysyi hädin tuskin kädessä. Pää oli tyhjä kuin pankkitili. 

Toimittaja pyysi minua määrittelemään chick litin genrenä ja kertomaan, mikä siinä minua kiehtoo. Näin jälkikäteen on hyvä uskotella itselleen, että olisin varmasti vastannut järkevästi, ellei kieleni olisi ollut tilapäisesti halvaantunut. 

Tuijotin illalla kirjoittamaani muistilappua ja lamaannuin kauhusta: lapussa oli kokonaista kolme termiä. Ryhdyin sitten niiden avulla selittämään maanista vauhtia, että chick litissä minua viehättää erityisesti huumori, lämminhenkisyys sekä ajan henki (eli se, kun esimerkiksi nousukaudella chick litissä työskenneltiin hienoissa työpaikoissa ja suurkaupungeissa jne, niin nyt muutetaan maalle/pienille paikkakunnille, tullaan irtisanotuiksi töistä, ryhdytään yksinyrittäjiksi jne.) Ja että mielestäni nämä termit myös kuvaavat genreä melko hyvin. Ja koska muistilapussani ei lukenut mitään muuta, toistin nämä asiat varmemmaksi vakuudeksi vielä pari kolme kertaa. Neljä, tai viisi, paremminkin. Ehkä kuusi. Kuulin kyllä toistavani itseäni, mutta en voinut sille mitään. 

Toimittaja ei keskeyttänyt minua, joten jatkoin neuroottista höpöttämistä. Kerroin pitäväni myös siitä, miten chick lit-kirjailijat "vanhentavat" hahmojaan itsensä mukana, eli kirjoittavat oman ikäisistään ihmisistä. Monet kirjailijat, kuten Marian Keyes, lainaavat tarinoihin paljon omasta elämästään, mikä tekee hahmoista aitoja. Ja aidon oloisiin hahmoihin on lukijan helppo samaistua, mikä lienee yksi osa chick litin viehätystä. Jokainen sählää joskus (luulisin). (Uskokaa pois, tämäkin kuulosti paljon järkevämmältä omassa päässäni.  Not so much kun kuulin selittäväni näitä radiosta.)

Mitään tämän järkevämpää en saanut sanottua (kärmeskielellä puhuminen on hyvin vaikeaa). 

Viime viikolla ohjelma sitten tuli ulos. Oman äänensä kuulemisen radiosta täytyy olla yksi ihmiskunnan kauheimmista kokemuksista. Verrattavissa liitutaulun kirskuntaan tai hammaslääkärin poraan. Kuka on tuo oudon matalalla äänellä puhuva nainen? Miksi se hihittää kesken kaiken noin omituisesti? Miksi se selittää noin älyttömiä? Miksi, voi miksi, se ei sano mitään järkevää? Se en voi olla minä.

Koska toimittajan kysymyksiä olisi kuitenkin hauska pohdiskella pidempäänkin, kysynkin mikä on sinusta chick litin viehättävin piirre? Miten sinä määrittelisit chick litin? Entä oletko törmännyt chick litiin liittyviin ennakkoluuloihin? 

 

                                                    Marian Keyesin reseptillä tekemiäni kenkäkeksejä.

                                                              Ohje löytyy kirjasta Saved by Cake

Ladataan...

Hyvää suklaakuppikakkupäivää! Sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa Marian Keyesin iki-ihanasta leivontakirjasta Saved by Cake

Tiedättehän sen ihanan tunteen, joka koittaa, kun löytää kirjan, johon rakastuu ensisilmäyksellä? Noh, minulle tämä Marian Keyesin leivontakirja oli sellainen. Eikä ihme, onhan hän lempikirjailijani muutenkin. Aiemmin Keyes on kunnostautunut lähinnä chick litin (huom. erinomaisen chick litin) parissa ja kokeilee nyt ensimmäisen kerran rahkeitaan leivontakirjojen saralla.

Keyes ryhtyi kirjoittamaan leivontakirjaa sairastuttuaan vakavaan masennukseen. Sairaus ei ole salaisuus, sillä Keyes on kertonut taustastaan avoimesti. Tällä kertaa sairaus vei menestyskirjailijalta työkyvyn. Täysin. Lopulta ulos ahdistuksesta auttoi leipominen. Keyes aloitti leipomalla ystävänsä syntymäpäiville suklaajuustokakun. Mitä enemmän Keyes leipoi, sitä enemmän hän siitä piti. Keyes ei suinkaan "parantunut" leipomalla, mutta se auttoi häntä jaksamaan päivästä toiseen, keskittymään jauhojen ja sokerin mittaamiseen päässä pyörivien ankeampien asioiden sijaan.

Leipomisen aloittaessaan Keyes oli omien sanojensa mukaan täysi tumpelo, jonka täytyi opetella keittiössä alusta aivan kaikki.

Koska olen itse keittilössä aivan sanoinkuvaamaton poropeukalo, tämä kirja on tuottanut minulle suunnatonta iloa. Mikä voikaan olla ihanampaa, kuin onnistua oikeasti reseptissä, jonka nimi on "Aina onnistuvat kuppikakut"? (Paitsi se, että ne kuppikakut syödään viimeistä murua asti loppuun, eikä vain kohteliaisuudesta). Ah, sitä onnistumisen iloa!

Suosittelen tätä leivontakirjaa aloittelijoiden ja Marian Keyes-fanien lisäksi myös kokeneemmille leipojille, sillä uskoisin kirjasta löytyvän riittävän erilaisia reseptejä joka makuun. (Miten olisi vaikkapa 'Wasabi and White Chocolate Cupcakes with Salted Caramel Icing'?) Marian Keyes -faneille tämä kirja on tietysti itsestäänselvyys, sillä se pursuaa kirjailijan ihanan lämmintä huumoria. Mukana on tietysti myös Keyesin rakkaan siipan, Himselfin, lempireseptit. 

kuva: irisihmemaassa

Marian Keyes: Saved by Cake (Penguin/Michael Joseph, 2012)

P.S. Oletteko lukeneet Marian Keyesin uusimman kirjan Mercy Closen mysteeri? Kirja sisältää runsaasti Keyesin omakohtaisia kokemuksia. 

Pages