Ääni
Vielä keskiviikkona elämä oli tavallista: hoidin tärkeitä puheluja, kävin kokouksessa, juttelin ja lauleskelin iloisesti kotosalla touhuillessani, mutta torstaina herätessäni oli katastrofin merkkejä ilmassa.
Kurkkuuni ei sattunut, nuhasta ei ollut tietoakaan, mutta ääneni oli muuttunut oudoksi matalaksi kähinäksi, joka päivän aikana hiipui pelkäksi suhinaksi ja kuiskailuksi, kunnes ymmärsin, ettei puhuminen edesauta tilanteen paranemista ja päätin olla hiljaa.
Ja mitäpä luulette, onnistuinko pitämään tuon lupauksen?
No en – tietenkään!
Tärkeät ja kiireelliset asiat on ollut pakko hoitaa puhelimitse, enkä malta olla vastaamatta, jos minulta kysytään jotain.
Nyt ääneni on ollut poissa jo neljä päivää, eikä sen palaamisesta ole näkynyt – tai oikeastaan kuulunut – merkkiäkään!!
Puhuminen ja ymmärretyksi tuleminen ovat muuttuneet todella vaikeiksi.
Ärsyttää suunnattomasti, jos ympäristössä on taustamelua, eikä keskustelukumppani keskity kuuntelemaan vaimeaa ääntäni ja sanoo lopuksi: ”Mitä?” tai ”Anteeksi, voitko toistaa?! En kuullut aivan kaikkea”, ja joudun toistamaan asiani uudestaan… ja tätä tapahtuu heti monta kertaa päivässä! En hermostu kuuntelijaan, vaan itseeni ja kykenemättömyyteeni tuottaa selkeää puhetta!
Onhan tällä tilanteella tietysti ne huvittavatkin puolensa – ainakin mieheni naureskelee ”Saapahan korvat levätä!” ”Ah! Mikä hiljaisuus!” ja ”Neiti Kesä-Heinä” sai hyvät naurut soittaessaan ja kuullessaan hiljaa kähisevän ääneni. Olin toki varoittanut häntä tekstarilla, siksi hän ilmeisesti soittikin – vain kuullakseen, kuinka surulliseksi ääneni olikaan muuttunut!
Vuoden vaihtuessa en sitten huudellut ”Hyvää Uutta Vuotta!!!!” ja osallistunut rakettien ampumiseen, vaan seisoin yksin, mykkänä, pimeällä ja jäisellä parkkipaikalla kylmissäni katselemassa, kuinka toiset ampuivat raketteja ja pitivät hauskaa…
(oikeasti en todellakaan ollut yksin, enkä posauttanut ainuttakaan rakettia tai pommia tänävuonna, koska en niitä ostanutkaan… ja kyllä ne katuvalotkin olivat päällä … kunhan nyt vaan yritän olla säälittävä ja kuvailla, miten kaipaan ääntäni ja puhumista….)
Tämä on kurkunpääntulehdus – sitä on ollut ystäväpiirissä – ja menee ohi omia aikojaan… mutta jos ääneni ei osoita palaamisen merkkejä ensiviikon aikana, varaan lääkärille ajan!