Elämä jatkuu!

Syksy tuulahti kotiini ja lapset lehahtivat maailmalle, kuin linnunpojat pesästä.

”Hei Hei Äiti!”

Ehkä napanuora toimii vielä ohuena lankana välillämme – vai pitäisikö  ilmaisu nykyaikaistaa: ehkä ne näkymättömät bitit singahtelevat 3G verkoston välityksellä vielä koneittemme välillä muuttuen puheeksi ja tekstiksi.

Ei se, että lapsia on kaksi, mutta se, että molemmat lähtevät lähes samasta ovenavauksesta…  En aiemmin olisi uskonut, että ”joudun luopumaan” molemmista yhtäaikaa, mutta niin he räpistelevät hennoilla siivillään kohti suurta maailmaa. Matkaevääksi osasin antaa heille vain muutaman hullunkurisen neuvon elämän poluille – toivon, että he muistavat ne nauraen, mutta ymmärtävät, mitä  neuvoihin sisältyy.

Ei nykynuoren elämä ole helppoa. Kilpailu on kovaa – varsinkin tyttöjen kesken  ulkonäkö luo paineita – ja poikien oman itsensä etsiminen, paikkansa löytäminen yhteiskunnasta ja sen oravanpyörästä on aina vain vaikeampaa. Nyky kouluista valmistutaan työttömiksi, töitä et saa, jos ei ole aiempaa kokemusta ja kokemusta et saa, kun ei ole töitä. Toisaalla päättäjät päättävät, että työikää korotetaan ja ne    jotka  haluaisivat jo eläkkeelle, eivät pääse – näin työttömyyttä vain kasvatetaan.

Tänään täällä ison talon hämärissä huoneissa liikkuu vain varjot. Lapset ovat poissa. Valo katosi ja ne äänet – nauru, puhe ja musiikki. Kun suljen silmäni, näen heidät vielä niin pieninä… Mutta näinhän se on tarkoitettu – elämä jatkuu  ja uudet tuulet puhaltavat meille kaikille. He ovat elämänsä ensilennolla – minä äitinä, turvaverkkona puolisoni ja suvun kanssa vierestä seuraamassa lennon onnistumista.

Turvallista matkaa, suotuisia tuulia ja paisteisia päiviä ♥

Ps. Ne neuvoni olivat: Älä syö keltaista lunta, Älä sylje vastatuuleen ja Muista käyttää deodoranttia