Kinesioteippaus, osa II
http://www.lily.fi/juttu/kinesioteippaus kertoo tarkemmin kuvin ja sanoin, mistä alunperin oli kyse, mutta näin lyhyesti kerrattuna Fysioterapeuttini teippasi selkäni kinesioteipeillä lauantaina 12. marraskuuta. Teippauksen tarkoitus on vähentää lihasjännitystä ja kipuja kinesioteippauksen tuoman tuen ja stimuloinnin avulla.
Alunperin uhosin, että ”minähän kyllä pidän näitä sen 2 viikkoa”, mutta kuten tiedätte, tosielämä on toisenlainen…
Alku meni ihan mukavasti, mutta tiistaina olkapäille yltävät teippaukset alkoivat ”painamaan” hartioitani. Tuntui, kuin olisin kantanut näkymätöntä reppua, jonka vuoksi jännitin vaistomaisesti niskaa ja hartioita.
Fysioterapeuttini oli alustavasti puhunut tuosta tuntemuksesta, jonka oli myös itse testatessaan kokenut, eli hän osasi neuvoa jo ennakkoon, että voin lyhentää teippejä, jos alkavat painamaan.
Niin sitten riivin rohkeasti ylimmäisiä teippejä irti ja mieheni napsautti ne saksilla poikki. Painon tunne katosi ja testi jatkui paria teippiä vajaampana.
Keskiviikkona ristiselän teippaukset innostuivat irvistelemään hieman huolestuttavasti ja ne yrittivät tarrautua vaatteisiini, mutta päätin olla välittämättä siitä. Pieni paha, jos teipeistä on isosti apua! Oikaisin teippejä ja yritin painella niitä takaisin kiinni, mutta eiväthän ne sitten enää pysyneet, vaan jatkoivat repsottamistaan…
Perjantai-iltana huomasin muidenkin teippien alkaneen irvistelemään ja rullautumaan sieltä täältä, mutta päätin pitää teippejä vielä lauantai-iltaan. Sitten olisi viikko täynnä kokeilua ja kokemusta, eli jätin teipit vielä rauhaan, vaikka kutina alkoi olemaan alkuviikon kutinaan verrattuna jo melkoista…
Lauantaina kutina voitti ja vapautin itseni teipeistä. Ne irtosivat ilman kastelua – riipaisi vain hieman ristiselän kohdalla, jossa oli useampi teippi päällekkäin – muuten kaikki irtosivat helposti. Teippien liimaus oli ilmeisesti viikon aikana heikentynyt.
Tuntui taivaalliselle saada pestä ja suihkutella selkää kunnolla. En huomannut vielä mitään uusia tuntemuksia, paitsi tuon ilkeän kutinan, joka vain yltyi! Siksi päätinkin ”tunnustella” selkääni tarkemin sunnuntaina, teipittömän yön jälkeen.
LOPPUTULOS:
Kinesioteippaus oli kokeiluna helppo toteuttaa, eikä aiheuttanut ylimääräistä vaivaa eikä lisännyt kipua.
Teippauksesta on varmasti apua erilaisten lihaskipujen ja urheiluvammojen hoidoissa, mutta kipuoireyhtymäni hoidossa apu jäi olemattomaksi.Vaikka kuinka yritän todistella itselleni, että teipeistä oli hyötyä, en tunne olevani yhtään kivuttomampi tai vetreämpi, kuin ennenkään…
Olisin halunnut soittaa fysioterapeutilleni ja kiljua riemusta ”Ihanaa, löysit parannuskeinon kivuilleni” – harmi, ettei niin käynyt… harmi, meidän molempien kannalta.
Lisäksi tuo ilkeä liima-aine allergiani heräsi ja kutina, jonka ajattelin johtuvan paranemisesta ja pintahermojen stimuloitumisesta, johtuikin sitten näpyistä, joita kulkee teippien mukaisina ihottumapolkuina pitkin selkääni.
Testasimme teippiä kyllä hetken käsivarrellani – ekäi siitä silloin mitään näppyä tullut – mutta altistuksen jatkuessa sain varmistuksen sille, etteivät teippaukset käy iholleni. Se tieto oli todella tärkeä, koska ehdin jo haaveilla kipulaastari kokeilusta.
Eli yhteenvetona voin sanoa, että: ”Kinesioteippauksesta en saanut apua kipuihini, mutta sen avulla varmistui, ettei ihoni kestä liimaa ja teippejä.
Ps. Muistakaa kuitenkin, että se mikä ei auttanut minua, voi auttaa sinua! Kaikkea kannattaa kokeilla, sillä koskaan ei tiedä, mistä se apu sitten loppujen lopuksi löytyy!