Luottamus

Mitähän on mahtanut Kristiina Isola ajatella ”lainatessaan” Ukrainalaisen kansantaiteilijan kuosia ja antaessaan kaikkien ymmärtää, että kyseessä on hänen oma suunnittelemansa design?

 

”Kappas, siinähän on kivan näköinen kuviointi…
ei kukaan hokase, jos vähän lainaan sitä pikkujuttuun, nimeltään Marimekko design....”

 

Kävikö hänellä kertaakaan mielessä, että: ”Pahus, tästä tempusta jään kiinni ihan sata-varmasti…”
ja mitä siitä kiinnijäämisestä oikein seuraa??
Rittääkö pelkkä anteeksipyyntö Maria Primatsenkon perikunnalta, vai vaativatko he korvauksia plagioinnista?

Kun luottamus rakoilee, niin miten sen voi saada takaisin?

Saman kysymyksen kanssa painii tällähetkellä koko Suomi.
Poliitikot ovat näyttäneet kykynsä salata asioita touhutessaan Kreikan vakuuksien kanssa, vaikka lupasivat avoimuutta toimissaan.
Liittyminen Euroopan Unioniin ei pudottanutkaan ruuan ja hyödykkeiden hintoja – päinvastoin!
ja mitä tapahtui Nokialle, paperitehtaille ja jopa Suomen Postille?

Mikään ei ole enää suomalaista, eikä keneenkään voi enää luottaa.
Tänäpäivänä on surullista olla suomalainen.

.