Herraseurassa II
Siinä he seisoivat ovella – Herraseurani – niin komeana!
Kasvot maalattuina, essut ja huivit silitettyinä, vitsat valmiina heilumaan.
Yhtä aurinkoista hymyä, kikatusta ja höpötystä oviaukon täydeltä, kunnes äitinsä muistutti: ”Mitäs teidän pitikään tehdä?”
Isompi Herroista aloitti koristellun pajunoksan heilutuksen ja runonlausunnan ”Virvon varvon...” mutta pienempi Herra nosti koristaan intoa puhkuen esille yllätysmunista tulleita aarteita; ”...katos mitä sieeeeltä tuliiii!”
Olimme varanneet virpojille palkaksi Angry Birds munat ja parit suklaiset leppäkertut. Pienempi Herroista kuitenkin ilmoitti, ettei tykkää leppäkertuista, mutta Ängli Pöötsi on hyvä – ”sen otan”. Isompi virpoja osoitti jo ammatillista kokemusta tehtävästään ojentaen vitsansa ja kiittäen palkasta – ”Jeeee!! Angry Birds!” ja ”Ohoh! näitä leppiksiä ei olla saatukkaan aiemmin...”
**************
Herraseurallani oli ollut pitkä päivä – niin monta sukulaista ja tuttavaa virvottavana – että kotii lähdön aikaan alkoi villi poikamainen rieha.
Ensin ei huvittanut pukea vaatteita ja kun vaatteet oli lopulta kenkiä lukuunottamatta päällä, päättivät herrat yhteistuumin karata ulos sukkasillaan. Hetkessä ovi auki ja pihakäytävä portille saakka juostuna!
Kaikki kävi niin nopeasti, ettei äitinsä ehtinyt, kuin perään huutamaan – ja siinävaiheessa Herrat jo juoksivatkin nauraen takaisin eteiseen.
Kun kengät olivat vihdoin taistelujen jälkeen jaloissa, vintiöt vilahtivat jälleen ulos ja siinä vaiheessa isä huomasi omien kenkiensä kadonneen…. Herraseura vei ne ulos ja täytti lumella.
Isä ei tiennyt pitäisikö torua vaikko nauraa, mutta nauruksihan se meni – ”Mistä ihmeestä ne nyt tuonkin keksi!?!”
Herrojen kirmatessa pihalla, vanhemmat kiskoivat ulkovaatteet päällensä ja tuumasivat kuin yhdestä suusta: ”Enää yksi taistelu jäljellä” ja juoksivat Herraseuran perään pihalle, ottivat heidät kiinni, taistelivat autoon ja turvavöihin. Kädet ja jalat heiluen Herrat pistivät hanttiin koko pienen kroppansa voimalla, mutta asettuivat lopulta taistelusta väsähtäneinä vöihinsä, vilkuttivat ikkunoista iloisesti nauraen, kunnes auto kaarsi pois pihasta.
******************
Palmusunnuntain vanha perinne jatkui Angry Birdsin voimalla.
Jotain vanhaa ja jotain uutta – iloisen riehakkaita kohtaamisia.
…mutta kuinka hiljainen tämä suuri talo onkaan näiden hetkien jälkeen…
