Eppu Nuotio / Niin kuin vierasta maata

Eppu Nuotion Niin kuin vierasta maata on elokuulla Gummeruksen julkaisema teos, joka kertoo yhdenlaisen rakkaustarinan. Henrietta törmää työmatkallaan teinityttöihin ja heitä törkeästi häiritsevään ja käyttäytyvään mieheen. Lopulta puolustaakseen tyttöjä, Henrietta päätyy poliisin kuulusteltavaksi. Kuulustelua hoitava poliisi nimeltään Markus huomaa heti tuntevansa vetovoimaa kuulusteltavaan Henriettaan. Markus on kunnon mies, hoitaa työnsä ammattimaisesti eikä hän missään nimessä halua sekoittaa työasioita ja omia tunteitaan. Selittämätön vetovoima laittaa hänet kuitenkin selvittämään kuka tämä kuulustelupöydän ääressä istuva nainen oikein on.

Henrietta on paremmista piireistä oleva teatterissa markkinoinnin parissa työskentelevä keski-ikäinen nainen, joka ei ole vielä löytänyt sopivaa kumppania itselleen. Hänen biologinen kello tikittää ja koska puolisoa ei ole löytynyt, hän on päättänyt hankkia lapsen yksin.

Markus ja Henrietta kohtaavat toisensa, ja rakastuvat. Periaatteessa tarinassa on kaikki kutkuttavan ihanan rakkaustarinan elementit. Mutta jotain jäi puuttumaan. Kyseessä ei ollut mielestäni mikään vuosisadan rakkaustarina, vaan aika perus, arkinen ja hieman laimea.

Kerronta oli kuitenkin sujuvaa, arkista ja konstailematonta. Teoksen mielenkiintoisimmat kohdat oli sivuhenkilönä toimivan, Henriettan veljen Simonin elämä. Siitä olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Tarina jäi kokonaisuudessaan liian pintapuoliseksi. Se ei herättänyt minussa suuria tunteita eikä sillä tavalla sykähdyttänyt. Odotin romanttista rakkaustarinaa, siihen teos ei aivan minun mittapuun mukaan yltänyt.

Palaamisiin seuraavan kirjan merkeissä

Kommentit (4)
  1. Minä tykkäsin tästä paljon, ehkä juurikin siksi ettei se ollut niin ”perinteinen” romanttinen rakkaustarina, vaan se arki ja ongelmatkin olivat läsnä eikä loppu ollut kuitenkaan liian sokerinen.

    1. Tämä oli kyllä rehellinen rakkaustarina, aidon tuntuinen. Eikä tosiaan liian imelä ja siirappinen. Silti koin, että jotain jäi puuttumaan.

  2. Kiitos tästä – kirjaa on kovasti kehuttu, olen itse napannut sen jo äänikirjahyllyyni. Taiten kirjoitettu teos ja hyvä kerronta ovat itselleni koukkuja.
    Ehkä tartun seuraavaksi tähän…

    Minna

    1. Suosittelen toki lukemaan, vaikka omat odotukseni eivät aivan täyttyneetkään. Mutta kyllä tämä lukemisen arvoinen on ehdottomasti!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *