Salo tärpit: Teijon kansallispuisto
Edellisestä Salo tärpistä on kulunut jo tovi. Joten sen sijaan, että kirjoittaisin teille siirapilla kuorrutettua tarinaa siitä miten huoltaa parisuhdetta keskellä suota, kerron teille uuden vinkin!
Ja vinkki kertoo tällä kertaa Teijon Kansallispuistosta, joka sijaitsee Salosta Kemiöntielle johtavan rantatien varrella. Salosta kertyy matkaa Teijon kylään n.20 kilometriä ( Turusta 80km ja Helsingistä 140km ) joten patikointireissun voi tehdä helposti päivänkin aikana, riippuen tietenkin minkä pituisen reitin valitsee, sillä Kansallispuistossa on yhteensä 50 kilometriä erilaisia polkuja tutkittavaksi.
Me lähdimme miehen kanssa reissuun tällä kertaa ilman lapsia ( sillä kaksi alta kolmevuotiasta sähikäistä, pikimusta suo ja pitkospuut eivät kuulostaneet omaan korvaani kovinkaan turvalliselta – ainakaan vielä, ehkä ensi vuonna? ) ja kävelimme 7 kilometrin lenkin aika rennon letkeällä vauhdilla.
Olisin itse kaivannut aurinkoa taivaalle, mutta pilvisestä ilmasta huolimatta maisemat olivat kauniita ja mieli lepäsi.
Me jatkoimme tästä Endaliin, missä pysähdyimme laavulle paistamaan parit makkarat ja juomaan kupposet kuumaa. Laavulla meillä meni suurinpiirtein tunti ja päätimme kääntyä takaisin, sillä kello tikitti ja lapsetkin oli haettava hoidosta. Tosin, matka Endalin laavusta eteenpäin metsään johtaa ( muiden retkeilijöiden sanoja lainaten ) ns. umpikujaan ja joka tapauksessa pitäisi kääntyä takaisin, joten sinänsä se ei edes meitä haitannut.
Sen sijaan meiltä jäi kokonaan katsomatta Vicksbäckinlahden reitti, joka jäi odottamaan seuraavaa kertaa.
Kahvi ja makkara maistui niin hyvältä ja niiden voimalla jaksoi taas jatkaa matkaa.
Maisemat olivat niin kauniita ja olisi ollut vaikeaa valita teille vain pari kuvaa esiteltäväksi, joten siitä syystä tämä kuvien paljous. Mutta, kyllähän näitä kuvia ihan mieluusti katsookin?
On muuten uskomatonta, että eletään jo marraskuuta ja ulkona on päivisin lämpöasteita yli kymmenen! Olin itse varustautunut patikointia varten ehkä hivenen liian paksusti ja soijaa pukkasi jo alkumetreillä, vaikka aukeilla alueilla tuuli puhalsikin. Vielä on siis hyvin aikaa lähteä pienelle patikointireissulle ainakin ilmojen puolesta ja koska tästä meidän ilmastosta ei koskaan tiedä, niin kannattaa lähteä heti kun kalenterista löytyy vapaata.
Monilla retkeilijöillä oli mukana myös koiria ( ja rohkeimmat kulkivat maastopyörillä, mitä en kyllä ymmärrä kun itsellä ei meinannut pysyä tasapaino jaloillakaan… ) Me jätimme Brunon tällä kertaa kotiin, mutta ehkä seuraavalla kerralla sekin pääsee jo mukaan.
Mutta niin. Suosittelen, menkää ihmeessä!
