20 000 blogissa, alle 3 000 Instagramissa

Blogissani on käynyt tämän vuoden aikana lähemmäs 20 000 yksittäistä lukijaa kuukaudessa. Se on Suomen mittakaavassa vähintään keskisuuren blogin verran ja olen saavutuksestani todella ylpeä.

Sitten on Instagram, some-kanava, jota olen pitänyt blogiakin pidempään. Siellä on seuraajia nopealla matikalla laskettuna vajaa seitsemäsosa kuukausilukijoistani, alle 3 000. Se on taas ”vaikuttajaksi” aika vähän.

Jonkun aikaa kriiseilin tätä. Ihmettelin, miksi blogin lukijat nousevat tasaiseen tahtiin, mutta Instagram junnaa paikoillaan. Pelkkä ”Instagramin algoritmi nyt on sellainen” -vastaus ei vakuuttanut. Tunsin huonommuuden tunnetta ja epäonnistumista: miksi sisältö jollain yhdellä alustalla kelpaa, mutta toisaalla ei? Kyse on työstä ja ansaitatavasta ja luvuilla on väliä, mutta myös siitä, että teen töitä omalla persoonallani. Kun luvut eivät nouse, sitä ajattelee automaattisesti, että itsessään on jotain vikaa.

Kuluneen kuukauden aikana olen kuitenkin saanut vastauksen moniin mieltä askarruttaviin (ja vähän masentaviin) kysymyksiin. Olen ymmärtänyt omasta Instagram-käyttäytymisestäni paljon. Yksi auttava tekijä oli seuraajakyselyn vastaukset: moni kertoi tykkäävänsä kuvista, mutta lukevansa blogia ensisijaisesti tekstien takia. Herkistyin kyyneliin, koska muistin että nimenomaan kirjoittamisen ilon takia mä tätä teen. En kuvien (vaikka valokuvaamisestakin on tullut rakas harrastus) enkä varsinkaan siksi, että mahdollisimman moni ihastuisi nimenomaan kuviin. Mä teen tätä siksi, että voisin tuoda jollekin ”iloa päiviin”, ”ansaitun rentoutumistauon heti lapsen nukahdettua päiväunille” ja tekemistä ”töissä vessatauoilla” (kaikki lainattu teidän vastauksistanne <3).

Toinen selittävä vastaus on yksinkertaisesti se, että blogiin mä panostan, Instagramiin en. Blogissa mietin etukäteen mistä aiheista voisin tulevalla viikolla kirjoittaa, mietin sinne ne kuvatkin, kirjoitan tuntikausia tekstiä suoraan sydämestäni ja seuraan analytiikkaa. Instagramiin mulla ei ole minkäänlaista suunnitelmaa vaan tykitän menemään fiiliksen mukaan. Välillä sisältöä tulee päivässä monta, välillä voi olla viikkojen taukoa ilman että edes huomaan sitä itse. Some-amattilaisena olisi tärkeää sijoittaa vähän enemmän ajatusta sille, mutta samaan aikaan pidän siitä, että Instagram on sellainen ”rento hupipaikka” eikä maailmani (tai tulonlähteeni) kaadu, jos koko sovellus yksi päivä häviää bittiavaruuteen.

Lisää selittäviä tekijöitä: vaikka some on työni, mä olen somessa todella offline. Monta päivää viikosta en pidä nettiä puhelimessa päällä 12 h putkeen (iltakuudesta aamukuuteen). Olen somessa yleensä parit ensimmäiset tunnit ennen lapsen heräämistä ja sitten hänen päiväuniensa aikana. Työpäivinä tietysti enemmän. Muuten teen työni tietokoneen kautta, jonka koen paljon vähemmän häiritsevänä: WhatsApp-viestit eivät pompi näytölle ja kuvien editointiin voi uppoutua tunsikausiksi flow-tilaan ilman että eksyn katsomaan millaisia sävyjä muut ovat käyttäneet. Algoritmi kärsii, järki pysyy.

Instagram on INSTAgram ja siellä toimii storyt, jotka on otettu viimeisten tuntien aikana tai mieluiten NYT ja mun keskeytyksille herkkä työtapani ei siihen taivu. Ahdistun jos olen liian tavoiteltavissa ja se ”liikaa” voi olla välillä muutamankin tunnin vuorokaudessa. Siksi vastaan välillä hävettävän pitkällä viiveellä esimerkiksi direct messageihin. Aika usein minulta saa nopeamman vastauksen ihan sähköpostitse, hah!

Summa summarum: Instagram on kiva paikka, jota en kuitenkaan osaa (tai jaksakaan) hyödyntää ammattimaisesti enkä siksi edes ”ansaitse” lisää seuraajia. Ellei moni teistä olisi maininnut saavansa tiedon uudesta blogipostauksesta aina Instagramin kautta, harkitsisin jopa koko sovelluksen poistamista tai vähintään tilini yksityistämistä. Instagramin ehdottomasti paras puoli on kaikki keskustelut, jotka saan käydä yksityisviestin puolella seuraajien kanssa. Siellä ”tutustuu” teihin syvällisemmin kuin blogin kommenttikentällä ja se taitaa olla suurin syy, miksi en raaskisi tiliä poistaa. Toinen on se, että Instagramissa tosi antoisaa seurata muiden, etenkin läheisten, kuulumisia ja kuvia.

Tuli kuitenkin mieleen, että jos sulla on antaa jotain kritiikkiä mun Instagram-profiilista (@saranda.dedolli), sen voi tehdä täällä bloginkin puolella! Instagramissa se on vaikeampaa nimimerkin takaa mutta täällä blogissa sen voi tosiaan tehdä anonyyminä. En välttämättä suhtaudu Instagramin kehitysehdotuksiin yhtä vakavasti kuin blogin, mutta mielelläni kuulisin niitä. 😊

Pidän blogin seuraajakyselyn auki vielä tämän viikon sunnuntaihin 24.5. asti. Kiitos kaikille vielä niin paljon!

 

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kommentit (19)
  1. Eräs äiti
    23.5.2020, 18:34

    Kaikki ei myöskään yksinkertaisesti ole siellä Instagramissa 😀 Mä luen blogeja kyllä ja fb-tili on, mutta ei näitä muita somealustoja käytössä, joita monilla on.

    1. Tää on tosi hyvä muistutus, moni sanoi samaa. Sitä ei tahdo muistaa että kaikilla ei ole Instagramia vaikka itsekin välillä mietin et onpa turha sovellus. 😀 Kiitos kun kommentoit. <3

  2. Arvostan sitä, että osaat olla ”offline” ja mietit sun tavoitettavissa olemista,vaikka sun työ onkin julkista.

    Instagram on itselleni semmoinen ihan kiva lisä mitä tulee vaikuttajien seuraamiseen, mutta eniten kiinnostaa blogitekstit. Läheisiä, reissukavereita ja jollain lailla tutummaksi kokemiani vaikuttajia (sinä!<3) on ihana seurata myös Instan puolella, mutta kyllä se itselle tärkein syvällisempi sisältö löytyy täältä. Oot huippu!

    1. Voi kiitos! <3 Oot niin ihana kun seuraat ja oon niin onnekas kun ollaan päästy tutustumaan. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *