2018 kolmas osa: Ei niin ruusuilla tanssimista

Tyhjä ajatus

Ajattelin koota yhteen kuluneen vuoden tapahtumat aina kvartaali kerrallaan. Tänään muistellaan heinä- ja syyskuun välistä aikaa, joka ei ollutkaan niin ruusuilla tanssimista.

Heinäkuussa mut valtasi sellainen raskauspahoinvointi jollaista en olisi etukäteen voinut mitenkään kuvitella. Olisin voinut nukkua kellon ympäri, söin ehkä 400 kaloria päivässä ja oksensin 800 edestä. Verenpaineet heiluivat alle 90/50, ja helleputkien keskellä heikotus tuntui kahta kauheammalta. Olin edelleen henkisesti maailman onnellisin raskaudesta mutta fyysisesti jokainen päivä tuntui yhtä taistelulta.

Oireiden takia päätimme paljastaa raskauden lähipiirille ja blogissa jo 9. raskausviikolla. En jaksanut feidailla ihmisiä mitä mielikuvituksettomilla tekosyillä, ja samalla tietysti halusin jakaa iloni mahdollisimman monen kanssa. Keskenmenoriskistä huolimatta, joka tuntui olevan mielessä ihan kokoajan. (Kaikkea sitä ihminen päätyy googlettelemaan kun makaa koko päivän neljän seinän sisällä.) Muuta ajateltavaa antoi mm. omat ja Ferhatin syntymäpäivät ja tietysti siskonpoikani 1v-juhlat. <3

Heinä- ja elokuu menivät siis aikamoisessa sumussa, mutta kolmekohtainen (Aurinkolahti, uinti, ulkona syöminen) ämpärilista täyttyi lähes päivittäin. Tuntui että viileästä vedestä oli joka kerta apua oloihin. Aloitin melkein jokaisen aamun uimalla meressä ja käytiin melkein joka ilta Ferhatin kanssa Vantaan Kuusijärvellä. Sinilevän varoituskausi tuntui ikuisuuden pitkältä, haha.

Elokuussa meillä oli niskaturvotusultra, ja syyskuun alussa raskausoireet hellittivät lähes kokonaan. Pääsin tekemään taas töitä, ja onneksi myös nauttimaan lämpimästä syksystä. 6.9. allekirjoitin kustannussopimuksen, jonka jälkeen alkoi tiivis kirjoitustyö.

 

 

Lue myös:

Vuosi pakettiin: 12 lukemaani kirjaa

2018 ensimmäinen osa: Henkisesti ihanaa ja raskasta aikaa

2018 toinen osa: Vuoden parhaat kuukaudet

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentoi