21 x elämäni onnellisinta hetkeä

DSC_2348.JPG

Innostuin Iidan matkassa -blogista miettimään omia elämäni onnellisia hetkiä. Tietysti niitä on enemmän kuin 21 – koen onnen hetkiä joka ikinen päivä. Halusin kuitenkin haastaa itseäni ja kirjoittaa ylös ne ensimmäiset 21 jotka tulevat mieleeni. Ne hetket jolloin muistan kuplineeni onnesta ja jolloin on tuntunut siltä, etten kaipaa koskaan mitään muuta. Ja tässä ne hetket ovat:

Kun iskä toi kotiin Kosovossa kadulta löytyneen koiranpennun. Hän herätti minut aamulla ”Saranda, alakerrassa on koiranpentu”. Vieressä nukkuva äiti mumisi ”Älä usko iskää, se vain vitsailee”. Juoksin silti alakertaan ja siellä se oli, meidän ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa koira, Daki. <3

Kun isosisko vei mut kouluun koko päiväksi. Tämäkin tapahtui Kosovossa, olin ehkä neljävuotias kun isosisko vei mut koko päiväksi kouluun. Se oli niin jännittävää – olla isojen tyttöjen kanssa koulun penkillä! Muistan kun siskoni ystävä kirjoitti salaa vihkooni kaikki numerot 1-10 ja näytimme opettajalle että se oli mukamas mun tekemää. Opettaja piirisi ison auringon viereen merkiksi hyvästä työstä. (Ei muuten välttämättä ollut viimeinen kerta kun lunttasin koulussa. :D)

Lompakon löytäminen. Olimme parhaan ystäväni kanssa ehkä neljännellä luokalla kun löysimme lompakon, jossa oli oikeesti tuhansia euroja. (Kuka oikeesti pitää niin suuria summia lompakossa!?) Menimme heti piiloon laskemaan rahoja ja haaveilimme mitä kaikkea niillä tekisimme: listalla oli ainakin hiustenvärjäys ja uudet farkut. Muutaman tunnin kuluttua otimme selvää lompakon omistajasta ja palautimme sen hänelle sellaisenaan takaisin. Pelkkä haaveilu teki mut ja ystäväni onnellisiksi

Pikkuveljeni löytyminen. En muista monta hetkeä lapsuudessani kun olisin ollut aidosti huolissani mutta tämän muistan – alle kouluikäinen veljeni ei ollut tullut kotiin kavereiden kanssa leikkimästä ja etsimme häntä koko suvun ja naapuruston voimin. Hän löytyi ehkä puolen tunnin sisällä mutta lapsena se aika tuntui tosi pitkältä, ja kun hän löytyi – en ole ehkä ikinä tuntenut sellaista helpotusta sen jälkeen

Siskoni on noita -nimmarit postissa. Olin lähettänyt fanipostia Siskoni on noita -näyttelijöille – huom! 9-vuotiaana silloisella englannin kielen ”taidoilla”… Olin ihan varma että eihän kukaan niitä koskaan lue kunnes pari viikkoa kirjeeni lähettämisen jälkeen, kotiovelle ilmestyi kaikkien kolmen päänäyttelijän nimikirjoitukset kuvan kera. Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta kun itkin onnesta. 😀 Vieläkin pakotan äitini vannomaan että eihän hän feikannut niitä

Kun pääsin pikkusiskon kanssa samaan päiväkotiryhmään. Vuoden nuorempi siskoni oli menossa pienempien ryhmään ja se oikeasti oli särkeä sydämeni. Se onnellisuuden tunne kun äiti sai meidät jollain konstilla samaan ryhmään – sitä fiilistä ei voi kuvailla. Pystyn vieläkin palamaan siihen tunteeseen

Hymytyttöpatsas. Sain 6. luokalla hymytyttöpatsaan koko koulun edessä ja vitsi se tuntui hyvältä!!!

DSC_2339.JPG

DSC_2400.JPG

Kun ensimmäinen ihastukseni kertoi tykkäävänsä musta. Okei, toinen ihastukseni (Toni Haakana, en anna sulle koskaan pakkeja anteeksi). Hänestä tuli myös ensimmäinen poikaystäväni ja mulla on edelleen tosi lämpimät muistot hänestä

Sadat yhteiset hetket parhaiden ystävien kanssa yläasteella. On jotain todella arvokasta että saa viettää jokaisen koulupäivän sydänystävien kanssa. Tyttöjen kanssa yhdessä koetut hetket ja yhdessä kasvaminen teki mun yläasteesta tosi onnellista aikaa. Aina oli porukka johon tukeutua tapahtui elämässä mitä tahansa (ja silloinhan tapahtui teinin näkökulmasta vaikka mitä kamalaa)

Sadat yhteiset hetket parhaiden ystävien kanssa lukiossa. Onsku, Mikko, Sakari – kyllä te tiedätte! Myös meidän ”mamuporukka”, teitte mun abivuodesta ihan parhaan. 😀 En voi alkaa edes luettelemaan kuinka moni yhteinen hetki saa edelleen hymyn mun huulille (ja vähän häpeän tunteen vatsaan…)

Kun pääsin ajokokeesta läpi. Oikeesti, ihmettelen ja arvostan tätä vieläkin. 😀

DSC_2344.JPG

DSC_2388.JPG

Kun sain ensimmäisen kämpän. Olin juuri ollut kuusi viikkoa Australiassa ja vähän ahdisti tulla takaisin kotiin ja asua aikuisena vielä vanhempien luona (tähän liittyen ehkä listaan joku päivä erikseen elämäni 21 kurjinta hetkeä :D). Seuraavana päivänä paluuni jälkeen postissa tuli kirje asuntotarjouksesta kuin universumin merkiltä! Tartuin tarjoukseen silmänräpäyksessä

Kun irtisanouduin ex-tempore kamalasta duunista ja sain puolen tunnin sisällä uuden, sata kertaa paremman työtarjouksen. Universumi kuunteli taas. <3

Jokainen hetki kun pääsin kullan kainaloon. Kun emme asuneet vielä yhdessä, arvostin joka ikistä iltaa kun Ferhat jäi mun luo yöksi. Odotin sitä aina koko päivän. Vieläkin, neljän ja puolen vuoden yhdessäolon jälkeen nukkumaan meneminen vierekkäin on päiväni kohokohta

Ensimmäinen puolimaraton. Ja toistaiseksi viimeinen haha mutta se tunne kun ex-juoksuvihaajana ylitin itseni juoksemalla yli 21 kilometriä… Puolikkaan jälkeen oli ja on edelleen sellainen olo että voin tehdä mitä vain, kunhan asetan mieleni uskomaan niin ja teen tietysti paljon töitä sen eteen

DSC_2402.JPG

Siskonpojan syntymä. Tätä suurempaa onnea en ole vielä kokenut. <3

Ensimmäinen blogisopimus. Kun sain postissa ensimmäisen sopparin allekirjoitettavaksi – aii vitsi! Tämä on toistaiseksi ollut pienipalkkaisin työ jossa olen ollut mutta ehdottomasti antoisin. 😀 Kun duuni tuntuu näin hyvältä, sitä on pakko jatkaa

Ukin elämänsä onnellisin päivä. Kuten moni teistä jo tietääkin, olimme hyvästelemässä ukkiani viime helmikuussa Australiassa koska hän oli vakavasti sairas ja kuoli vähän aikaa sen jälkeen. Enoni aikaisti sairauden takia omat häät, ja juhlien jälkeen ukkini sanoi, että se oli hänen elämänsä onnellisin päivä. Rakkaan onni on omakin onni, ja olen pohjattoman iloinen että ukki koki viimeisillä viikoillaan paljon hyviäkin hetkiä

Ensimmäinen päivä Australian Byron Bayssa. Josta nämä kuvatkin on otettu. Tämä oli toinen kerta lempikaupungissani Byronissa, mutta ensimmäinen kerta tänävuonna. Takana oli pidempi jakso isoisäni takia murehtimista, mutta kun poikaystäväni tuli Australiaan ja lähdimme vain kahdestaan Byron Bayhin, olin muutaman päivän niin vilpittömästi onnellinen ja huolivapaa. Tällöin ymmärsin kunnolla myös sen miten tärkeää on pitää huolen omista voimavaroista jotta voi huolehtia myös muista. Byron Bay on niin eläväinen pieni hippikylä ja siellä jos missään mieli lepää

Meidän vihkiminen. Vihkimisestä on tullut mun elämäni onnellisin hetki heti siskonpojan syntymän jälkeen. Kävelimme Ferhatin kanssa yhdessä alttarille. Ympärillämme oli lähes kaikki meille rakkaat läheiset mutta kaikki olivat hipihiljaa. Tunnelma oli todella maaginen. Ilmassa leijui jo saippuakuplia, aurinko porotti taivaalta. Tuntui että maailmassa oli vain me kaksi ja meidän ympärillä maailman vahvin tukiverkosto. Meidän häät olivat kokonaisuudessaan aivan täydelliset mutta vihkimisessä oli oikeasti vaan jotain tosi makeeta ja sanoinkuvaamaattoman ainutlaatuista. Toivottavasti muistan sen hetken ja tunteen ikuisesti. <3

Tänään aamupäivällä. Istuin ison pyyhkeen päällä Uutelan kanavalla, vieressä kasa tietokirjoja, aurinko paistoi, ei mitään kiirettä tai huolta maailmassa. Eväät vieressä. Puhelin suljettuna laukun pohjalla. Teen sitä mitä rakastan. Mun monet onnelliset hetket elämässä pohjautuvat ihan tavallisiin arkipäiviin kun kaikki perustarpeet on tyydytetty ja on energiaa ja motivaatiota kehittää itseään ja nauttia elämästä

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (7)
  1. Ihana hyvän mielen postaus <3 Meidän jokaisen olisi hyvä paneutua tekemään aika ajoin tällaisia listoja; muistuttaa itseämme (erityisesti haastavina aikoina), että elämässämme on ollut ja tulee olemaan onnellisia(kin) hetkiä. Kuvailit niin kauniisti ja elävästi teidän vihkimistä, että tuntuu kuin olisin ollut paikalla =) Kiitos tästä <3

  2. Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina
    30.5.2018, 10:56

    Niin ihanan aito ja elämänmakuinen postaus, joka oli pakko toteuttaa itsekin. Kiitos ideasta, teki hyvää muistaa monta hetkeä, jotka luulin jo unohtaneeni <3.
    http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.com/2018/05/21-elamani-onnellista-hetkea.html?m=0

    1. Kiitos paljon Laura. <3 Ja ihan mahtavaa et tartuit tähän aiheeseen, luen postauksesi vielä tänä iltana. 🙂 <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *