44 sentin suolakurkku

Tapasin metrossa erään iäkkäämmän miehen. Hän oli nauttinut olutta mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) kuulin häneltä pitkästä aikaa aidosti viisaita sanoja.

”Ostin kaupasta 44 sentin suolakurkun ja ai että se oli hyvää. Niin herkullinen. Kaikkea hyvää sitä ihminen saakin vain 44 sentillä.”

”Niin moni jää elämään jonkun kanssa, jota ei rakasta. Odottaa vain että toinen kuolee. Tai itse kuolee. Ja siinä se elämä sitten olikin.”

”Miksi joku ajattelee elävänsä paskaa elämää vaikka ne on vaan ne hetket siellä täällä, jotka on paskoja?”

Kun kerroin, etten itse pidä suolakurkuista, mies vastasi: ”No mutta eikö se olekin elämän hienous – että me olemme kaikki erilaisia ja tykkäämme erilaisista asioista?”

Mulla on kiireen takia hieman haastavat päivät käsissä. Ahdistuskin tahtoo puskea läpi. Aion kuitenkin nauttia mahdollisimman monesta suolakurkusta, jota elämä tarjoaa. Ystävistä, vauvatreffeistä, raakakakuista ja mansikoista, unelmia toteuttavista palavereista… Yöuinneista, aviomieheni syntymäpäivistä ja tulevan reissumme fiilistelystä.

Ihania hellekesäpäiviä sinne. Palataan huomenna ”oikealla” postauksella. <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *