Ulkomaalaisen kaikki hämmentävät hetket suomalaisuudesta

Kun tulin ekalla luokalla kesken lukukauden kosovolaisesta koulusta länsivantaalaiseen ala-asteeseen ja oppilaat puhuttelivat opettajia etunimellä. Oppilaat eivät odottanetkaan opettajan saapumista luokkaan selkä suorana seisten pulpetin vieressä vaan hujan hajan pitkin luokkaa, jossa oli sohvia.

Kun samoihin aikoihin en osannut sanaakaan suomea, mutta päättelin Aapisesta, että monet suomalaiset sanat olivat samankaltaisia albanialaisten sanojen kanssa (sauna, ambulanssi, kamera…) Sitten kun opettaja antoi kahdenkeskistä opetusta ja näytti eläinten kuvia, päättelin, että apinakin saattaa olla majmun ja sanoin sen ääneen. Opettajan ilme oli hyvin hämmentynyt. ”Ai mikä?”

Kun äsken mainitsemani logiikka ei vakuuttanutkaan opettajaani ja hän ehdotti yhtä vuotta valmistusluokkaa ja sen jälkeen jatkamista vuoden nuorempien kanssa ja kovaääninen, kosovolainen isäni (jonka suomi ei silloin ollut paljon itseäni parempi) marssi suoraan rehtorin huoneeseen kertomaan, että Sarandahan ei tasan tarkkaan jää luokalle. (Emme vieraassa maassa ihan hoksanneet, että valmistumisluokka voi olla hyvä idea eikä ”luokalle jääminen” välttämättä mikään huono juttu, mutta olen silti kiitollinen, että isäni teki niin ja sain jatkaa omanikäisteni kanssa. Se tuntui silloin tosi tärkeältä.)

Kaikki ne muut tilanteet elämässäni, johon kovaääninen, kosovolainen isäni on osallistunut ja josta en ole tuntenut erityistä kiitollisuutta. (Kuten ne, johon on liittynyt treffikumppani.)

Kun en köksän tunnilla tiennyt, mikä on vispilä. Ja kun minut laitettiin kysymättä siihen ryhmään, jossa paistettiin kalkkunanakkeja, vaikka olin syönyt tietoisena ja tyytyväisenä jo vuosikaudet possua.

Kun en vieläkään erota, johtuuko joku kirjoitusvirheeni lukihäiriöstä vai suomi vieraskielestä. Onneksi sain molemmista todistuksen lukiossa ja molempien todistusten ansiosta sain korotetun arvosanan kahdesta aineesta ylioppilaskirjoituksissa. Buahaha.

Kun en vieläkään ole varma jostain suomalaisista etunimistä, etenkin vähän perinteisimmistä, että ovatko ne miesten vai naisten nimiä. Terveisin: luulin kauan, että Raili on miehen nimi…

Kun julkisessa saunassa tunnen olevani perisuomalainen, vain huomatakseni pukuhuoneessa, että pää hajoaa kun kaikki puhuu lätkästä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *