Oma pakosta alkanut 5AM club

Tänä syksynä Hesarin artikkelin ja (kenties sitä myötä?) bloggaajien kokeiluvyöry on nostanut 5AM clubin tapetille. Lyhyesti selitettynä kyse on Robin Sharman viljelemästä elämäntavasta, jossa herätään aamuviideltä ennen auringonnousua, hyödyntämään päivän tehokkaimman tunnin, ”voittajatunnin”. Se jaetaan 3 x 20min -pätkiin, josta ensimmäinen käytetään hikitreeniin, toinen meditointiin ja kolmas jonkin uuden asian opetteluun.

Paita ja naama ihan puurossa. <3

Olen aamuihminen henkeen ja vereen, enkä siis lähtökohtaisesti kyseenalaista aikaisin heräämisen taikaa. En ole myöskään lukenut Sharman kirjaa, joten en voi senkään puolesta ottaa painavaa kantaa. Järkiperäisesti ajattelen kuitenkin, että ei ole mitään oikeaa tapaa aloittaa aamu – ei kellonajan eikä tekemisten puolesta. Tuo yhden tunnin rykäys tuntuu jo ajatuksen tasolta raskaalta. Mieluummin harrastan hikiliikuntaa 3-4 krt/vko mutta tunnin kerralla, opettelen uutta silloin kun inspiraatio iskee tai kiinnostus herää ja ”meditoin” saunassa. (Eli istun silmät kiinni hetkestä nauttien. En tiedä lasketaanko. Tuskinpa.)

Siitä huolimatta olen herännyt kesästä lähtien joka aamu viideltä. Se alkoi olosuhteisiin nähden pakosta, mutta se ei ole tuonut elämääni mitään vähemmän kuin sisäisen tasapainon ja onnen (ainakin useimpina päivinä, hehe). Mun 3 x 20min pätkät näyttävät seuraavilta:

1. 20min: makoilen sängyssä ja analysoin kaikkia unia, joita olen tehnyt. Näen tosi paljon unia ja nautin kun saan jäädä ”vellomaan” niihin. On ihanaa makoilla peiton alla ilman että kukaan tarvitsee minua juuri nyt. Eli eka pätkä on puhdasta laiskottelua

2. 20min: peseytyminen ja aamupalana AINA mysliä kauramaitoon ja kahvi (Nespresso Vertuolla, saatu blogin kautta), samalla kun luen kaikki viestit puhelimesta ja selaan somea.

3. 20min ja kaikki muutkin seuraavat 20min kunnes vauva herää: kiirellisimmät työt pois alta.

”Keitän” kahvini aina Nespresso Vertuo-koneella

Jo ennen lasta heräsin kuudelta ja jos en tekisi nyt samanaikaisesti töitä, kello kuusi tai seitsemänkin riittäisi vieläkin oman aamuajan varastamisen, sillä Ela herää yleensä vasta kahdeksan jälkeen. Ennen ”omaa 5AM clubia” päivämme alkoivat aina hieman turhautuneena omalta osaltani, sillä en tiennyt milloin ehdin syömään aamupalan, katsomaan viestit (en tykkää olla Elan kanssa ollenkaan puhelimessa, ahdistun siitä itse) tai hoitamaan kiireisimmät työt. Aamuviiden herätykset mahdollistavat melkein kahden ja puolen tunnin työskentelyn, ennen Elan heräämistä ja täydellisen mielenrauhan  aina ensimmäisiin päiväuniin asti.

Iltaisin tämä tarkoittaa yleensä sitä, että olen sängyssä jo ennen kymmentä mutta se on ihan ok. Joskus menemme jopa Elan kanssa samaan aikaan nukkumaan. Huolimatta siitä, monelta olen herännyt, en ole koskaan luova tai energinen iltaisin, joten siihen päähän on ihan turha jättää työaikaa tai edes laadukasta parisuhdeaikaa.

Monille oma aika tai ”voittajatunti” alkaa vasta illalla, good for them. Ei aamut ole yhtään sen parempia kuin illatkaan, sanoi suoritusyhteiskunta mitä tahansa. Tärkeintä on tuntea itsensä ja tehdä omaan elämäntilanteeseen sopivimmat ratkaisut.

 

Mihin aikaan vuorokaudesta on sun voittajatunti?

 

Kommentit (2)
  1. Kiitos tosi paljon ihanasta kommenttistasi. <3 Tosi kiva että sunkin päivään mahtuu voittajatunti vaikka elämä kahden lapsen kanssa ei varmastikaan ole helppoa!

    Ja vielä kun yhtälöön lisätään ahdistus – huhu, kovasti tsemppiä. Hienoa, että käyt terapiassa ja että saat vertaistukea blogeista. 🙂 Olen todella otettu, jos omastani on minkäänlaista hyötyä. Mun ahdistus on lieventynyt lapsen syntymän jälkeen mutta ei kokonaan kadonnut ja sellaisina päivinä kun ahdistaa niin muistaa kirkkaasti minkälainen elämää vaikuttava mörkö se onkaan. Onneksi kuitenkin tulee aina lopulta se hetki päivästä tai sitten viikosta, kun huomaa tunteen hävinneen.

    Mukavaa joulun odotusta teidän perheelle ja hyviä vointeja! <3

  2. Mun voittajatunti on kasin jälkeen illalla, kun esikoinen 5 v ja pikkuveli 7 kk nukkuvat. Mietin aina silloin, että vitsi kun olisi aina tällainen olo! Mulla todettiin ahdistuneisuushäiriö kuopuksen syntymän jälkeen ja aamut on mulle usein vaikeimpia. Välillä ei ahdista yhtään aamuisin, mutta välillä taas ihan kamala painontunne meinaa musertaa koko rinnan. Onneksi käyn terapiassa, niin ehkä vielä joskus koittaa aika, että aamutkin on pääosin ihania. Olen tässä hiljattain päätynyt sunkin blogiin lukijaksi, kun googlasin kokemuksia ahdistuksesta. Ja olen tykännyt kovasti lukea, tosi ihana blogi! Vaikka ei tietenkään toivo muille ihmisille huonoja fiiliksiä, niin silti on jotenkin helpottavaa huomata, ettei ole ihan yksin maailmassa tämän ongelman kanssa, vaan siitä kärsivät yllättävän monet… Hyvää joulun odotusta ja kiitos kivasta blogista!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *