Aamuihminen sinustakin?

Ensin selätettiin kaamos ja nyt ryhdytään aamuihmisiksi.

Vielä muutama vuosi sitten rakastin valvomista ja inhosin aamuja. Lempi ajankohta päivästä oli kello 18 jälkeen illalla kun nykyään se on kello 6 aamulla. Ystäväni, jotka ovat nähneet tämän muutoksen minussa, kysyvät usein että miten ja kerron heille nämä samat asiat. Tärkeimpinä ovat:

1. Edellisen illan valmistelu. Kun edeltävänä iltana on suunnitellut seuraavan päivän hyvin (esim. selkeyttänyt päivän kulun tai varmistanut, että jääkaapista löytyy tarvittavat aamaístarvikkeet), aamulla voi herätä ”valmiina” uuteen päivään. Ei tarvitse heti ressata muistettavien asioiden listaa tai mitä pukea päälle vaan voi keskittyä olennaiseen eli aamufiilistelyyn ja aamiaisen nauttimiseen.

2. Unen määrä ja laatu. On vaikea herätä pirteänä ja energisenä, jos ei ole nukkunut hyvin. Nuku riittävä määrä tunteja yössä ja varmista, että muut unenlaatuun vaikuttavat tekijät on kondiksessa – kuten huoneen ilmanlaatu, petivaatteet ja kofeiininkulutuksesi.

3. Tarvitset porkkanan. Ainakin aluksi on tärkeää, että aamulla odottaa aina joku innostava asia, jonka vuoksi janoaa ylös sängystä. Pehmeä aamutakki, toimiva smoothieresepti tai uusi Spotify-lista, jonka laitat soimaan herättyäsi. Kuka nyt nauttisi aamuista jos ne olisi harmaita ja aina samaa kaavaa noudattavia!?

1.jpg

Onko teillä antaa mitään hyviä vinkkejä, miten aamuvihaajastakin voi kesyttää aamurakastajan?

Tässä vielä edellisviikon postaukset:

Kiitti mulle riitti

Asiat, jotka tekevät minusta ruman

Viisauksia isoäidiltä: kahden minuutin meditaatio

Työ lähti, ystävät pysyi

 SARANDA

 

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Kommentit (16)
  1. Tuli niin oikeaan aikaan tämä sun postaus! Oon jo nyt vähän jänskäillyt, että miten taivun vuodenvaihteen jälkeen uuteen, aikaisempaan elämään. Tällä hetkellä työ venyy ja paukkuu ja menee osittain iltoihin, mikä tarkoittaa luonnollisesti myöhäisempiä aamuja töiden aloittamisenkin kanssa. Vuoden alusta sitten pitää yrittää vääntäytyä ylös noin 6.15 eli 1.5-2h aiemmin kuin nyt.

    Mietin jo, että tilaisinko hesarin myös arkiaamuihin, niin siinä ois syy nousta ylös. Voisin keittää kahvit ja lukea rauhassa lehden ennen päivän suhinoita. Sekin lohduttaa, että herään tulevaisuudessa muuta perhettä aiemmin, joten saan olla pienen hetken ihan omassa rauhassani, aah. Lisäksi olen pohtinut, että aseena aamuihin aion käyttää suihkua. Siellä herää satavarmasti ja onhan se kiva aloittaa päivä kuumalla suihkulla.

    En tiiä, jää nähtäväksi.

    1. Sähän oot jo keksinyt kaiken valmiiksi! 🙂 Näytän vihreää valoa aamusuihkulle ja Hesarille – jälkimmäinen olisi todella tervetullut myös omiin arkiaamuihin.

      Toivottavasti aikaisemmat aamut osoittautuvat toimivaksi asiaksi ja voit viettää iltoja enemmän löhöillen ja vapaa-ajasta nauttien <3

  2. Ekaa kertaa lukemassa blogiasi (Lily vinkkasi tämän varmaan siksi kun minäkin kirjoitin heräämisistä). Ihan uteliaisuutta, miksi halusit muuttua iltaihmisestä aamuihmiseksi? Aikainen työ vai miksi?

    Minä olen siis luonnostani aamunvirkku enkä missään tapauksessa yrittäisi muuttua iltavirkuksi. Toki joskus nuorempana roikuin baareissakin tms, mutta en enää! Aika harvat asiat ovat niin kiinnostavia, että valvoisin yli puolen yön. 😀

    1. Mulle tulee välillä sellasia ”tällanen ihminen haluan oikeasti olla” -fiksaatioita jolloin alan muuttamaan arjessa asioita 😀 Sama tapahtui lenkkeilyn kanssa. Vihasin juoksemista, mutta päätin että haluan olla sellanen ihminen joka tykkää lenkkeilystä ja nyt rakastan sitä. Aikoinani olin iltavirkku ja nukuin aamuisin myöhään mutta halusin olla aamuihminen – olla virkeänä koulussa ja viettää pitkiä aamuja.

      Tervetuloa lukemaan blogia, toivottavasti pysyt jatkossakin mukana! 🙂

      1. Mulla on vähän sama juoksemisen kanssa! Olen itse asiassa jostain syystä pitänyt itseäni lapsesta lähtien epäurheilullisena. (miksi ihmeessä? kiitos liikkaopettaja ja muutama muu aikuinen…) Joinain päivänä ehkä olen jopa urheilullinen ihminen, mutta nyt ainakin ihminen, joka käy viikottain juoksemassa. 😀

        1. Jep, peruskoulun aiheuttama liikuntatrauma – tuttu tunne. Huippua et oot kuitenkin löytänyt liikunnan ja juoksemisen ilon ainakin aikuisena! Ihanaa ja ihailtavaa!! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *