Aina koti-ikävä

DSC_4926.JPG

Kahden kulttuurin ja kahden maan välillä matkustaminen on antoisaa, mutta sillä on yksi todella haikea puoli:

aina on koti-ikävä.

Suomessa ikävöin Kosovoa, Kosovossa Suomea. Suomessa mulla on jatkuvasti huono omatunto siitä etten ole Kosovossa ja Kosovossa poden huonoa omatuntoa etten ole läheisteni kanssa ja työn parissa Suomessa. On kaksi kotia mutta ei ole koskaan sellaista tunnetta, että olisi täysin kotona, sillä aina pala sydäntä ja rakkaita ihmisiä jää kummallekin puolelle.

DSC_4935.JPG

DSC_4939.JPG

DSC_4927-002.JPG

DSC_4901.JPG

Nämä kuvat on otettu viime kuussa Kosovosta, Mitrovicasta. Mä pallottelen päivittäin mielessä että milloin pääsen sinne seuraavan kerran ja ahdistaa jo valmiiksi rinnassa, kun tilaisuutta ei tule ennen ensi kesää. Sillä välin voin tyytyä vanhoihin kuviin ja vanhoihin Kosovo-postauksiin.

Alla linkitettynä Kosovo-aiheiset postaukset (huomioithan, etten välttämättä huomaa vanhoihin postauksiin jätetyt kommentit – jos sinulla on siis jotakin kysyttävää näihin liittyen, jätä kommentti ystävällisesti tähän postaukseen):

 

Meidän mummi

Millainen on Mitrovica?

Matkavinkit Kosovoon

Karussa kauneutta

#TBT Balkan

Kysyttyä: Kosovosta

Tällaisia me kosovolaiset ollaan

Tällaisia me kosovolaiset ollaan osa 2

 

SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (5)
  1. Mua on alkanut kiinnostaa Kosovo ja sinne matkustaminen ihan äärettömän paljon, kun olet maasta kertonut täällä! En ennen tiennyt maasta oikeastaan yhtään mitään, paitsi että se on olemassa ja sijainnin, mutta nyt haluaisin jo kovasti sinne matkustaa ja kokea sen maan läpikotaisin 🙂

    Kiitos että olet täällä tutustuttanut minut Kosovon kulttuuriin! <3

    1. Hei ihan mieletöntä, tosi kiva kuulla! 🙂 Suosittelen lämpimästi – se on halpa ja turvallinen paikka, ja lähellä on monia muitakin makeita maita. Parinkin viikon reppureissulla voi kokea tosi paljon ja edullisesti. 🙂 Toivottavasti saat tilaisuuden käydä! <3

  2. No just tämä! Norjassa ollessa kaipaan Suomea ja perhettä, mutta kun lennot on varattu en malttaisikaan lähteä sinne. Suomessa perheen luona kaipaan omaa rauhaa ja kotia (poikaystävää) Norjassa, mutta suomessa paluun koittaessa en haluaisi lähteäkkään takaisin Norjaan. Lyhyt välimatka ja elämäntilanne mikä mahdollistaa sen että voin periaatteessa olla kummassa osoitteessa tahansa luo tunteen siitä, että oon koko ajan vain purkamassa laukkua ja pakkaamassa sitä uudelleen. Elämä tuntuu hyvin väliaikaiselle ja sitä jotenkin huomaa että sen vuoksi ei oikein osaa tehdä mitään. Tiedän että haluan asua Norjassa, mutta toivon samalla että olispa perheeni myös täällä. Kahden maan välissä asuminen voi kuulostaa hauskalta, mutta todellisuudessa sitä tuntuu kuin ei olisi missään kokonaan ja kuin että revitään koko ajan kahteen suuntaan.

    1. Kiitos kommenttista. <3 Kuulostaa tutulle ja surulliselta samaan aikaan! Kosovo on paljon kauempana kuin Norja eli sulla on eri tavalla hyvät ja huonet puolet siinä että sun molemmat kodit on suht. lähellä. Onneksi kaksi kotia on omasta mielestäni myös omalla tavallaan rikkaus. <3 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *