Asiat, joista haluaisin pitää kiinni vauvan syntymän jälkeen

DSC_9389 – kopio.JPG

Niinhän ne sanoo – että koko elämä muuttuu vauvan syntymän myötä, ainakin vähäksi aikaa. Vauvakuplaan on helppo eksyä, ja siellä viivytään vaihtelevissa määrin.

Ajattelen nyt että haluaisin pitää tietyistä asioista kiinni myös vauvan syntymän myötä. Se, että haluanko sitä silloin tai onko siihen silloin mahdollisuus, on ihan toinen juttu. Uskon kuitenkin että jos nyt kirjoitan muutaman asian konkreettisesti ylös, mahdollisuus niiden toteutumiseen on suurempi sitten kun pieni nyytti on oikeasti täällä.

DSC_9389.JPG

Mitkä sitten ovat sellaisia asioita, joiden en haluaisi muuttuvan vauvan syntymän myötä?

Blogin kirjoittaminen. Mä toivon koko sydämestäni että ehdin myös äitiyslomalla kirjoittamaan blogia. Tiedän että nykyinen postaustahti voi olla entistä vaikeampaa ellei täysin mahdotonta ylläpitää mutta haluaisin että blogi silti päivittyisi – jos ei yhtä usein, niin ainakin säännöllisesti (esim. kolmesti viikossa). Musta etukäteen tuntuu että aion kanavoida ylimääräisen vapaa-ajan aina ensin blogiin, sitten vasta muuhun.

Ystävien näkeminen. Mä toivon että ehdin näkemään ystäviä myös vauvan kanssa. Uskon että suurimmalle osalle ystävistäni on ihan ok jos vauva on riennoissamme mukana, ja onneksi ilta-aikaan isäkin on kotona hoitamassa lasta.

Liikunta. Aamulenkki tai -uinti ovat mun henkireikä. Tää voi olla naiivi toive mutta mä unelmoin sellaisesta vauvanukkujasta, jolla mun ei tekisi pahaa herätä muutaman kerran viikossa aamuviideltä tai -kuudelta. Tällä tavalla ehtisin uimaan tai juoksemaan ennen kuin mieheni menee töihin.

Onnellinen parisuhde. Vauvavuonna kahdenkeskinen aika tippuu about olemattomiin mutta toivon että meidän parisuhteemme pysyy siitä huolimatta vahvana. Ja että tuleva vuosi vain syventää rakkautamme toisiamme kohtaan. Näin on tehnyt ainakin raskaus, ja mulla on kova luotto että niin tekee vauvakin.

 

Mielelläni kuulisin onko teillä ollut vastaavia toiveita, ja ovatko ne toteutuneet? 🙂

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (16)
  1. Ihania toiveita, ei todellakaan mahdottomia näin kahden pienen lapsen äidin näkökulmasta 🙂
    Mulla itsellä ei ole ollut ongelmaa ajan järjestämisessä tai menemisissä. Ainoan haasteen on tehnyt univelan tuomat muutokset minuun itseeni. Varsinaisesti mua ei ole haitannut kumma kyllä herätä joka aamu klo 5 katkonaisten unien jälkeen jo kohta kahden vuoden ajan. Se on tuntunut ihan luonnolliselta. Mutta aivot tuntuu, että ne ei enää toimi! 😀 Tuntuu, että musta on univelan takia tullut herkempi ja kärttyisämpi. Blogin teksteihin on vaikea löytää punaista lankaa ja sitten kun omaa aikaa olisi, on väsymyksen takia helpompi jäädä vain haahuilemaan kotiin. Pitkään jatkuvan univelan ja hormoneiden vaikutusta on vaikea selittää.
    Mutta, meillä vauvat on kuitenkin nukkuneet suhteellisen hyvin ja arki kaiken kaikkiaan on ollut tosi ihanaa! 🙂 Kyllä sen univelan yllättävän hyvin kestää, koen arjen silti seesteiseksi ja onnelliseksi. Suosittelen että kiinnittää huomiota hormonitasapainon tukemiseen ja että koittaa pakottaa itsensä ottamaan omaa aikaa – vaikka tällaisen etukäteen luodun listan turvin! Ja se unen merkitys!! 😀

  2. On hyvä muistaa, että kaikissa vauvoissa ei ole sama käyttöliittymä :). Jo vastasyntyneet ovat temperamentiltaan erilaisia. Oma esikoiseni oli ns. vaativa vauva (vaikka onneksi täysin terve), huono nukkumaan, ärsykeherkkä, supersosiaalinen, vihasi vaunuissa oloa jne. En todellakaan päässyt jumppaan tai kavereita tapaamaan, ns. oma elämä oli vain pantava katkolle pitkäksi aikaa. Siitäkin selvittiin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *