Asiat, jotka huolestuttavat juuri nyt

Tyhjä ajatus

Lempipäivästäni maanantaista (ja hymykuvasta) huolimatta haluan aloittaa viikon listaamalla ylös asioita, jotka tällä hetkellä mietityttävät - ja valvottavat öisin. Olen viimeksi ehkä lukiossa stressannut iltaisin sängyssä mutta viime aikoina tää ikävä piirre on palannut riivaamaan taas. No, ehkä viikko alkaa puhtaammalta pöydältä ja uni tarttuu illalla helpommin kun saan ajatukset virtuaalipaperille.

 

Tällä hetkellä mietityttää...

Tuleeko talvella ärsyttämään kun voin koko helteisen heinäkuun niin pahoin? Kadunko että toivoin lämpötilan laskua?

Epämääräinen työtilanne syksyllä - en tiedä vieläkään mitä tulen tekemään silloin. Vaikeuttaa tulevaisuuden ja talouden suunnittelua vähintäänkin paljon

Jos sanon yhtä blogissa ja teen sitten toista: uskallanko puhua lentämisen epäeettisyydestä ja lähteä silti lokakuussa Kosovoon?

Miksi kaiken täytyy olla niin ehdotonta?

Sikiön kasvu ja hyvinvointi: mulla on sellainen tunne että kaikki on oikeasti ihan hyvin eikä merkkejä muusta ole ilmennyt, mutta huolehdin keskenmenoa silti ihan kokoajan...

Olenko menettänyt urheiluidentiteettini kokonaan? Koko vuosi on ollut liikunnan puolesta laiskempaa ja epäilen ettei se tule raskauden aikana muuttumaan, ei ennen kuin olo tästä tokenee

Ja siitä puheen ollen: mitäköhän ensi viikonlopun mökkireissusta tulee kun en voi alhaisen verenpaineen takia edes saunoa? Olenkohan kaikille vain riesa?

Kuinka pitkään jaksatte kuunnella mun pahoinvointivalitusta täällä?

Pärjääkö vauvan kanssa (pienessä...) kaksiossa?

Mitä kaikkea maailmalla tapahtuu - ilmastonmuutos, ihmisoikeusaktivistien vangitsemista ja kaikki sodat. Olo on jotenkin voimattomampi kuin koskaan.

 

 

Omia huolen- (tai ilon <3) aiheita voi jakaa kommenttikentällä!

 

 

Tässä vielä edellisviikon postaukset:

Raskaana tai ei: tee joka päivä jotain kivaa

Seiniin eloa + 25% alennuskoodi

Auringonkukkia ja aikaisempia auringonlaskuja - elokuu on ihanaa

Heinäkuun luetuimmat postaukset

Mitä haluan tehdä vielä ennen kuin saan lapsen?

 

 

Kuvat: Hanna Kärppä / Sunday Blondie (editointi minä)

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

Rakas, et todellakaan ole riesa kenellekään️ Sä ite käyt läpi ne asiat ja tiiät mikä on vointi ja tilanne, niin on enemmän kuin oikein valita se mikä palvelee sua ja vauvaa parhaiten. Kylläkin muusta syystä johtuen, mutta olen joutunut tehdä paljon valintoja sen kautta, kuinka itse voin ja mihin kykenen. Joten uskon ymmärtäväni sua, ja myös sen että välillä se "puntarointi" on kinkkistä. (Ja sitten ei kuitenkaan)

Toivon ihan hurjasti kaikkea hyvää ️

Tuossa piti olla monta sydäntä, mutta josyain syystä ne ei näy. Kuvittele ne sinne :'*

Saranda
Tyhjä ajatus

Lily on tästä vähän mälsä alusta kun se ei jostain syystä anna tehä sydämiä jos ei oo rekisteröitynyt käyttäjä! Ärsyttävää. Mutta todellakin näen ne mun mielessä. <3 :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Miten ihana kommentti! Oot niin lempeä ja kultainen. <3 Kiitos tuhannesti, tästä tuli niin seesteinen olo. :) En osaa selittääkään miten raukee fiilis tuli yhtäkkiä!!

Saranda
Tyhjä ajatus

Ja tähän piti lisätä vielä se että oon tosi iloinen jos sä oot löytänyt mukavan tavan elää elämää ja kuunnella itseäsi ja omaa vointiasi. Se on aikalailla onnellisuuden peruspilareita mutta ei itsestäänselvä asia. :)

johannnannann (Ei varmistettu)

Asuttiin pikkukaksiossa vauvan ja miehen kanssa vuosi. Se toimi todella hyvin! Tärkeempää kuin asunnon koko, on se missä se on. Että pääsee helposti vaikka vaunulenkeille tai kavereille, vanhemmille. Meillä kämppä oli aivan Tampereen keskustassa ja se oli täydellinen vauvavuoden kämppä. Meille pääsi niin helposti ja ite pääsi kaikkialle nopeasti, että tulikin käytyä vaikka missä. Jos olisin silloin asunut kauempana (kuten nyt) niin en varmaan olisi kaiken muun väsymyksen päälle jaksanut hinautua minnekään tai avata ovea yllätysvieraille :D
Keskenmenon pelko on mun mielestä luonnollinen biologinen vaihe, jossa se äitiys tavallaan käynnistyy päälle :) Mulla se meni ohi kun pääsi vihdoin tuntemaan liikkeet ja tuli ns. kommunikaatiota - tiesi että toinen on siellä kun sai siitä vahvistuksen.
Toivottavasti huono olo vähenee pian!

Saranda
Tyhjä ajatus

Tää oli tosi inspiroiva kommentti ja tosi hyvä näkökulma! Ihan parasta kun teillä oli noin hyvä asumisratkaisu. :)

Mekin asutaan nyt niin että mun vanhemmat ovat alle kilsan päässä ja miehen alle 10min auto-/metromatkan päällä. Luulen että siitä tulee olemaan paljon enemmän hyötyä kuin lisäneliöistä!

Kiitos tsempeistä ja ihan parasta alkanutta viikkoa sinne koko teidän perheelle. :)

essiy (Ei varmistettu)

mäkin aion tehdä vauvan kaksioon. Mulla on sama kuin sinulla että rakastan nykyistä asuinaluettani enkä haluu täältä pois :) yes we can!

Saranda
Tyhjä ajatus

Oi vitsi, toivottavasti kaikki menee sullakin hyvin! <3 Ja ihan mahtavaa että tykkäät omasta asuinalueesta. Se on niin iso ilo, joka varmasti välttyy vauvallekin kun on kiva ulkoilla ja äiti viihtyy. :)

raispu (Ei varmistettu)

Meille syntyi vauva yksiöön! :D Puolivälissä vauvavuotta muutettiin täsmälleen ko. yksiön kokoiseen kaksioon, jossa asutaan edelleen. Lapsi on nyt kolme. Eli tämä huoli ainakin pois!

Saranda
Tyhjä ajatus

Hei ihan mahtavaa. :) Mä luulen et tää on tosi hyvä ratkaisu kunhan ei haali kauheesti (yleensä turhaa) tavaraa. Huoli poistettu! :) Kiitos!!

iidis
Varpain jaloin

Ei hätää asunnosta! Mä oon asunut esikoisen kanssa ekat 10 ja puoli vuotta kaksiossa ja välillä yksiössäkin! Perhekoko on ollut ensin 3, sit 2 (silloin yksiö), taas 3 ja vikat puolitoista vuotta meitä oli 4, kun kuopus syntyi :) Sen jälkeen ollaan kyllä sit asuttu kolmioissa.

Mä tunnistan tuon työ-huolen hyvin. Siitä aikanaan turhaan kärsittyäni, oon päättänyt luottaa siihen, että kaikki aina järjestyy parhain päin - mun kohdalla näin on myös AINA käynyt. Jos on hiljaisempaa työrintamalla, on aikaa työstää omia projekteja ja opiskella jotain oman ammattitaitoa syventävää tai laajentavaa. Samalla tietenkin on hyvä pitää silmät, korvat ja suu auki mahdollisten työpaikkojen varalta :)

Huoli lapsista on ainakin mulla aina enemmän tai vähemmän läsnä. Sen kanssa onneksi tottuu elämään. Ehkä se on vaan osa äitiyttä?Mulla vaivan liikkeiden tunteminen ja sydänäänten kuuleminen helpotti keskenmenonpelkoa.

Ja vielä <3 <3 <3

Saranda
Tyhjä ajatus

Miten siistiä ja inspiroivaa! Niin teidän asumismuodot kuin sun luotto asioiden järjestymiseen. Helposti unohdan että itellänikin on asiat usein loksahtaneet ihan hyvin paikoilleen. Sun kommentti taas muistutti mua siitä. :) Iso kiitos ihana. <3

Inesz (Ei varmistettu)

Olen itse jo loppuodotuksen puolella ja huolimyrskyä elänyt valitettavasti koko raskauden ajan.. Luulen, että se jotenkin lisääntyy huoleen/ahdistukseen taipuvaisilla odottajilla. Huolettomilla tyypeillä helpompaa, ihan kadehdin. :) En halua pelotella (niin ei todellakaan käy välttämättä sinulle) mutta en itse ollut valmistaunut siihen ollenkaan. Huolen aiheet vaan vaihtelee...
Asuntoakin murehdin kovasti kuten sinä, ja me päädyttiin isomaan. Ihan sillä perustein, että meillä oli jo kahdestaan hirmu ahdasta. En voinut kuvitella mihin kaikki se vauvan tavaran määrä menee ja olisi jatkuvasti asunto sekaisin. Pyykkiteline olkkarissa, vaunut,sitterit ja hoitopöydät sikin sokin. Pähkäilin itse niin, että tila hengittää tuo valtavasti mielenrauhaa kun elää tavarameren ja sotkun keskellä väsyneenä vauvan kanssa. Haluan myös "suojella" miestäni, että hän jaksaisin käydä töissä mikäli unet ovat tiukilla. Sen mahdollistaa kolmas huone. Mihin ratkaisuun ikinä päädyttekään, asuntoja varmasto löytyy nykyiseltäkin alueeltanne. Monenmoista pohdittavaa tuo odotus tuo tullessaan, se on uskomattoman hämmentävää. Alkuun on se on keskenmenon pelko ja lopussa sitten ihan muut asiat. Ja on meitä toki vähän leppoisampiakin odottajia kun minä, heh. Ehkä sinä tulet olemaan sellainen :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos kun jaoit tämän. <3 Meillä on kotona tosi vähän tavaraa mutta tosi hyvä tuo toinenkin näkökulma siihen: toinen saisi paremman nukkumisrauhan jos olisi ylimääräinen makuuhuone. Tää ei oo käynyt mielessäkään... Täytyy tosiaan pohtia asiaa ja muuttaa sitten vauvan kanssa jos tulee ahtaaksi/tosi kurjia yöunia. :)

Ja voi vitsi tää huolehtiminen! Kai se on ikuinen suo joka ei ainakaan lopu lapsen syntymän myötä. :D Kaikkea hyvää loppuraskauteen sulle, toivon että kaikki menee hyvin ja että murheiden välissä ehdit myös rentoutua. <3 :)

meriminttu (Ei varmistettu)

Mulla keskenmenon jatkuvaan pelkäämiseen auttoi vähän se, että selitin itselleni jatkuvan huolen olevan vain biologiaa ja johtuvan hormoneista. Omiin ylilyönteihin ja epärationaalisiin pelkoihin osasi silloin suhtautua jotenkin lempeämmin ja pystyi edes yrittää antaa pahimpien huolivyöryjen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lisäksi muistuttelin itseäni siitä, että jos jotakin pahaa sitten kävisikin, en mahda sille yhtään mitään. Netistä löytyi muutama keskenmenoriskin ilmoittava laskuri, jotka toimivat apuna pahimpina päivinä. Siitä oli lohduttava seurata, miten viikko viikolta todennäköisyys kaiken hyvin sujumiseen kasvoi. :) Tässä mun lemppari, jos haluat vilkaista: https://datayze.com/miscarriage-reassurer.php

Meille tulee ensimmäinen lapsi joulukuun lopulla (nyt menossa 19+4) ja ajateltiin pysyä kaksiossa, koska tykätään tästä kodista älyttömästi ja on sijainniltaan mainio. Ei tosin pienimmästä päästä kaksioista, joten eiköhän tässä 56 neliössä vauvan kanssa pärjää ihan mainiosti. :) Ajattelen, että se raha minkä säästämme asumiskustannuksissa jäämällä kaksioon, jää johonkin muuhun, jolloin huoli talousasioista ei pääse kasvamaan liian suureksi.

Saranda
Tyhjä ajatus

Vitsi miten hyvin oot osannut perustella tunteitasi. Ihailen ja pyrin tähän itekin. :) Kävin samantien täyttämässä tuon laskurin ja 1,5% todennäköisyys keskenmenoon sai olon vähän helpottumaan! Kiitos kun jaoit linkin. :)

Tosi ihanaa että päädyitte teille sopivaan asumisratkaisuun. Tuokin on todella hyvä pointti että vuokrasta säästetty raha voi ja meillekin varmasti tuo helpotusta elämään. Ei jaksaisi äitiyspäivärahan alla stressata että mistä leikkaisi (jos tähän samaan alueeseen haluaa muuttaa) ylimääräiset 400-500e / kk vuokraan...

Ihanaa raskauden jatkoa sulle ja kiitos vielä kommenttista! :)

MarikaJohannaP
Hey girl

Mä en kyllä usko että olisit ikinä missään seurassa riesa kenelläkään <3. Kun miettii miten isoja asioita elämässänne tapahtuu, se on varmaan ihan luonnollista että ne valvottaa, huolettaa ja mietityttää. Hyvää energiaa täältä sun viikkoon <3, mä uskon vakaasti että kaikki sujuu parhaiten päin :)!

Saranda
Tyhjä ajatus

Oot älyttömän kultainen! Kiitos paljon. <3 Ihan parasta viikkoa sinne. :)

Torey
Näissä neliöissä

Esikoinen syntyi ja vietti meidän kanssa ensimmäisen vuotensa 48 neliön kaksiossa. :) Hyvin pärjättiin! Vasta kun lapsi kasvaa ja tavaramäärä alkaa lisääntyä, niin alkaa kaivata lisäneliöitä.

Saranda
Tyhjä ajatus

Oi vitsi, tää on meijänkin tavoite! Kiitos vahvistuksesta. :) Ja ihanaa alkanutta viikkoa!

Iidaafel
Iidan matkassa

Tunnistan niin monta ajatusta! Tavallaan on ihan ok miettiä ja listata huolet. Ja miettiä, että mitäs sitten. Miten elää huolien kanss aja miten vähentää niitä. Siis mulla on aivan kauhea taloudellinen huoli ja hemmetti kuinka se stressaa. Ja keskenmenosta huolehdin ihan hirveesti. Nyt oon ihan vainoharhanen, että tunnenko liikkeitä ja elääkö vauva vielä. Ja liikunta... se kaikki on mennyttä mihin käytin niin monta vuotta hahah! Mutta aina sitä tajuaa, että jotenkin ne asiat menee uomiinsa <3

Saranda
Tyhjä ajatus

Sulla on niin älyttömän hyvä asenne. <3 Ja ymmärrän taloudellisen huolen tosi hyvin: yleensä meillä kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisilla käteen jäävä äitiyspäiväraha on ihan naurettava... Mä toivon että saat rauhallisen vaavelin ja ehdit kirjoittelemaan paljon ja saamaan sitä kautta lisätuloja. :) Ja hänellä on varmasti kaikki aivan mainiosti, ei enää kauan ennen kun hän on täällä! <3 :D

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos! Niinpä, pian hän on täällä <3

Saana_ (Ei varmistettu)

Oi kirjoitin pitkän kommentin puhelimella ja se hävis (kun tulin instan linkin kautta, se on joskus vähän vahinkoaltista)

Mulla helpotti pahoinvointi viikoilla 15. ja 16. Ei ihan toki poistunut, mutta ero on huomattava. Oon kyllä saanut tuta helteen huonovointisena myös ja se kyllä herätti tajuamaan, millaista esim. vanhuksilla ja eri tavoin sairailla voi olla hellesäillä! Ilmastonmuutoshuolet myös sai uutta konkretiaa tänä kesänä.
Mä en myöskään oo todellakaan liikkunut. Arjessa selviytymisessä on nyt riittämiin. Sitten kevättalvella varmaan kerkeää vaunulenkkeillä ym.

Mun ystävä ”lohdutti” alkuraskauteni keskenmenohuolia, että tästä se elämänmittainen huoli alkaa. Hän kertoi pelkäävänsä 5v lapsensa kuolemaa (kehitys- kaveritaito ja kiusaamisasiat tällä hetkellä lisäksi).
Sellaista se elämä, välittäminen ja rakkaus on. Ja se on ihan Ok. Rakkaus sisältää elämän kirjon, syntymän ihmeestä kuolemassa luopumiseen ja kaikki siinä välillä.

Asumisesta. Meillä on pieni kolmio, koska Pekalla on musiikkihuone. Se on hyvä, koska mökissä me hukuttiin soittimiin ja vahvistimiin ja kaikkeen musaelektroniikkaan piuhoineen. Mulle on tärkeetä, että on keittiöstä erillinen makuuhuone, jossa on seinät ja oven saa kiinni. Muuten kaikki Ok. En todella oo mikään minimalisti vaan kirppishamsteri vuodesta 2000. Mutta en usko vauvan tilantarpeeseen, tai siis sellaiseen ajatteluun. Vauva ei tarvi ihan kauheesti. Lähinnä huolehtivan vanhemman, sitä rakkautta ja perustarpeet tyydytetyksi. Kaikki mun tuntemat alle 2-vuotiaat leikkii jollain keittiövälineillä yms eikä millään lahjaleluilla. Yritän pitää sisäisen kirppishamsterini kurissa. Oon tullut siinä paremmaksi viime vuosina ;)

Saranda
Tyhjä ajatus

Voi ei, vähän ärsyttävää jos näit kauheen vaivan ja sit se hävisi, voi hemmetti! Arvostan tosi paljon että jaksoit laittaa kuitenkin uusiksi, kiitos. <3

Oon tosi iloinen että sun olo on vähän helpottunut. :) Voi kun aika on mennyt nopee, tuntuu et vasta vähän aikaa sitten näin sen sun Instagram-kuvan jossa oli #12weekspregnant! En malta odottaa että nähdään ja voidaan vaihtaa kuulumisia, musta tuntuu että tuun saamaan sulta myös paljon inspiraatiota ekoäitiyteen. :) Kuten sanoit, nyt jos koskaan se on tärkeää tällaisen kesän jälkeen...

"Kaikki mun tuntemat alle 2-vuotiaat leikkii jollain keittiövälineillä yms eikä millään lahjaleluilla." Ja tämä! Oon lukenut jostain tutkimuksista että kun lapsi muuttaa "tavalliset" tavarat leluiksi, mielikuvitus ja luovuus kehittyvät. Ja kun leluja on vähemmän, keskittymiskyky paranee, samoin kyky sitoutua yhteen asiaan kerralla. Mun mielestä todella tärkeitä ominaisuuksia ja se todellakin todistaa sen että vähemmän on enemmän. Myös lapsilla.

Kiitos vielä ihana kommenttistasi. <3 :)

Kommentoi