CrossFitin aloittaminen, erityisherkkä vauva ja muita arkiviikon kuulumisia

Sunnuntai-iltana, kun mies ja vauva olivat anopilla, kävin saunassa ja sen jälkeen tuuletuin terassillamme vohvelikylpytakissa, katse auringonlaskussa. Muuta ei onnistuneeseen viikon vaihtoon tarvita, tuokin on jo aivan liikaa…

Muistin samana hetkenä, että tasan puoli elämää sitten, 3.11., olin 13-vuotias tyttö, joka alkoi sinä iltana seurustelemaan ensimmäistä kertaa. Luonnollisesti koko elämä on sen jälkeen muuttunut mutta perusluonteeni on niin samanlainen kuin silloin vasta yläasteen aloittaneena teinityttönä. Tykkään itsestäni tällaisena, hölmönä ja haavoittuvana riskienottajana, elämään sokeasti luottavaisena, ja toivon, että voin 13 vuoden päästä kuvailla itseäni edelleen samoilla adjektiiveilla.

On ollut mukava viikko. BETTERillä menee hyvin, siinä mielessä liian hyvin, että töitä onkin odotettua enemmän samalla kun mieheni hukkuu omiinsa. Jouduin tänään feidaamaan lounaalle tulossa olleet ystäväni, koska juuri lounasaikaan Ela nukkuu parin-kolmen tunnin päiväunet = eli juuri silloin pitäisi ehtiä tekemään ihan kaiken.

Kesken hulabalookiireiden aloitin ex-tempore taas CrossFitin. Tiistai-iltapäivällä yritin tehdä jotain kotitreeniä, kunnes muistin että eihän mulla ole itsekuria ja luovutin kolmen minuutin jälkeen. Varasin samantien seuraavalle aamulle tunnin, ja koska pystyn nyt kirjoittamaan tätä tekstiä, olen selvästikin vielä hengissä. Ja koska varasin tunnin myös huomisaamuksi, tarkoittaa se sitä, että harrastus saa jatkua taas. (Pyysin ystävääni salille hoitamaan Elaa sillä välin kun treenaan. Samaa ystävää, jota feidasin tänään. Oon mäkin vuoden kaveri…)

Muita viikon kohokohtia: tiistain pressi-HopLop Triplassa. Voiko jo 8kk vauva osoittaa erityisherkän piirteitä? Ela oli selkeästi todella stressaantunut HopLopissa kaikkien huutavien lasten ja kirkkaiden valojen keskellä. Häntä selvästi ahdisti ja koko automatka oli yhtä huutamista ja seuraava yö 15-30min välin itkien heräämistä, johon auttoi vain syli. Elahan on kolmeviikkoisesta eteenpäin ollut varsinainen pressivauva, mutta ei blogitapahtumissa ole sellaista melua, mitä esimerkiksi HopLopissa on. Olen huomannut, että vanhempienikin kotona, jos kaikki ovat paikalla ja tuttuun kosovolaiseen tapaamme puhumme huutaen ja toistemme päälle, joku puhuu samaan aikaan videopuhelua ulkomaille ja siskonpoika rimputtaa pianoa, hätä oikein paistaa Elan silmistä. Siinä mielessä äitinsä tyttö, there’s no place like (silent) home.

Eilen me vietettiin isosiskoni kolmekymppisiä ja tänään woltataan Anin ystävien kanssa. Ela tapaa ensimmäistä kertaa Anin koiraa (eli BETTERin office dogia, ks. postauksen ylin kuva!) ja mielenkiintoista nähdä, joko koirat herättävät Elassa jotain mielenkiintoa. (Jos ei, siinäkin on äitinsä tyttö.) Ainakin iso amerikanbitbullterrieri(?) ei tehnyt Elaan vaikutuksen.

Kommentit (8)
  1. Vieraileva äippä
    10.11.2019, 11:52

    Sanoisin, että kuka tahansa olisi stressaantunut Hoplopissa! Onhan se aikuisillekin ihan karmea ympäristö…Holtittomasti päälle juoksevia vieraita lapsia, mieletön melu ja räikeät värit.

    Ja tuohan on tyypillisintä vierastamisikää nyt muutenkin eli pikkuvauvana tutut ja turvalliset ihmiset voivat tässä kehitysvaiheessa alkaa tuntua pelottavammilta, jopa omat isovanhemmat, ja se on ihan vauvan normaalia kehitystä.

    Onnea uudelle liikuntaharrastukselle! Kyllä se vaan on helpompi treenata muualla kuin kotona. Tai vaatii tosi tiukan kurin, että kotitreeni on kalenterissa tiettynä aikana ja siitä ei luisteta millään verukkeilla. Kaverin kanssa on kyllä kivempi käydä sekä salilla että lenkillä, tulee samalla tuuletettua myös ajatuksia.

    1. Niin no joo, totta tuokin. 😀 Musta tuntuu että Elan vierastamisvaihe on ohi (ainakin ihmisiin) mutta varmasti pätee vielä tuntemattomiin ja pelottaviin paikkoihin.

      Ja hei kiitos! 🙂 Just näin. Siinä säästäis niin paljon aikaa kun ei tarvisi tehdä matkoja ja voisi treenata vaikka illalla kun vauva on mennyt nukkumaan, jos ois tiukka itsekuri. Mutta kun ei ole niin näillä menään! Ja tosi kivaa ellei parempaa näin. 🙂

      Ihanaa alkavaa viikkoa sinne. xx 🙂

  2. Kyllähän yleensä vauvasta jo huomaa, miten hän tulee myöhemminkin reagoimaan ympäristön ärsykkeisiin. Erityisherkkyys on minulle terminä vähän vaikea – osa ihmisistä on herkkiä ympäristönsä asioille, ihmisille ja tapahtumille, ja osalla on esim. aistien yli- ja aliherkkyyksiä, mutta mikä sitten on sitä erityisherkkyyttä? Siihen liitetyt piirteet kuitenkin ovat piirteitä muiden joukossa. Kiinnostaisi kuulla aiheeseen eri näkemyksiä. 🙂

    1. Hei hyvä pointti. Mäkin oon ihan noviisi näissä termeissä, pitää perehtyä aiheeseen paremmin. 🙂 Mulla on yksi aiheeseen liittyvä kirja, jota en ole aloittanut vielä. Kun olen lukenut, voin kirjoittaa aiheesta vähän just tälleen tietämättömän ihmisen näkökulmasta. 🙂

      Mut mielenkiintoista jos oot sitä mieltä, että vauvassa näkee jo nyt mahdollisesti myöhemmänkin iän reaktiot! Ja ihan kun vertaa mun siskonpoikaakin, hän on aina ollut tosi utelias ja ”reipas” juurikin vanhempienikin kotona ja nyt hän on tosi menevä ja rohkea pikkupoika. 🙂 Elasta saattaa tulla hieman ujompi ja rauhallisempi.

    2. Heippa, jo lähes vastasyntyneestä voi havaita erityisherkkyyden piirteitä 🙂
      Kirjoitan blogia erityisherkkyydestä ja valmistelen parhaillani pidempää postaussarjaa erityisherkkiin lapsiin liittyen. Tervetuloa lukemaan jos vinkit asian suhteen kiinnostavat 🙂 Kirjoitukseni pohjautuvat kokemuksiini, havaintoihini, kirjallisuuteen ja tutkittuun tietoon.
      Autan myös todella mielelläni, jos on jotakin kysyttävää.

      Blogini: https://www.lily.fi/blogit/kasikirja-minusta-sinulle/

      1. Hei ihan mielettömän siistiä kun jaoit! 🙂 Kiitos, alan tutustumaan! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *