Damn you raskaushormonit – itken ihan kaikelle

DSC_0570_1.jpg

Kertakaikkisen kamalaa, nyt jo taakse jäänyttä pahoinvointia lukuun ottamatta raskaus on ollut helppo ja ihana. Joka päivä tuntuu tosi hyvältä, mitään varsinaisia huolenaiheita ei ole ollut enkä synnytystäkään pelkää (vielä) ollenkaan. 

Olotilani on ollut suurimmaksi osaksi iloinen ja seesteinen, mutta huomaan silti herkistyväni aikaisempaa helpommin. En tiedä johtuuko se varsinaisesti hormoneista vaiko siitä että, että olen paljon tietoisempi ympäristöstäni ja niin vaaroista kuin iloistakin jota lapsemme tulee vielä kohtamaan. Jotenkin sitä on hankkinut jo ylimääräiset tuntosarvet lapsea varten, ja itku tulee milloin missäkin. Kuten esimerkiksi…

– kun kuuntelin metrossa Pocahontaksen Colors of the Wind -biisiä (jota olen rehellisesti kuullut varmaan tuhat kertaa elämäni aikana). Olen itkenyt metrossa mm. sydänsuruja ja opiskelustressiä (miksi aina julkisissa kulkuneuvoissa ihminen on niin pirun herkkä?? Vai onko se vain minä?) mutten kyllä kertaakaan yksittäiselle laululle. Colors of the Wind on vaan niin koskettava, ja se pitäisi herättää taas eloon tässä ilmastonmuutoksen ja pakolaiskriisien keskellä

– omalle väsymykselle ja saamattomuudelle alkuraskaudessa, se tuntui loputtomalta suolta
 
– ja samoihin aikoihin lukemattomia kertoja vessanpöntön ääressä. Kuinkakohan monelle kaverille jouduin laittamaan viestiä silmät kyynelestä kosteana: ”Sori, myöhästyn. Oksentaminen ei lopu.”
 
– about jokaisen dokumentin kohdalla. Maailmantuska on suurempi kuin koskaan
 
– ja musikaalien! Mamma Mian jatko-osassa, ja sen jälkeen Abban My love, my life -biisille noin 150 kertaa. Tietysti vähän siksi että kuvittelen laulavani biisiä tulevalle lapsellemme mutta suurimmaksi osaksi siitä pohjattomasta surusta, ettei Meryl Streep näytellyt kakkososassa sen suurempaa osaa
 
sen ainoan kerran kun sydänääniä ei saatu kuuluviin
 
– Hesarin artikkelien kommentteja plärätessä. ”Lapsi pitäisi ottaa huostaan jos vanhemmalla ei ole rahaa ruokkia sitä.” Idiotismi itkettää
 
 
 
 
Mille (ehkä vähän hassuille) asioille te olette itkeneet raskaana?
 
 
 
 
Kuva: Hanna Kärppä, editointi minä
 
 
 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Kommentit (14)
  1. Miehen pieleen menneelle pannuleivälle (tai luultavammin vielä enemmän miehen leivän pelastusyrityksille). Alkoi itkettämään kun aloin ajattelemaan että ”tuossa se nyt yrittää pelastaa leipää jotta minä nälkäinen saisin syötävää mutta eihän tuota leipää voi pelastaa”. Tosin en sitten purskahtanut itkuun vaan nauruun koska tajusin siinä vaiheessa kun kyyneleet oli silmissä kuinka typerä asia mua itkettää

  2. Esikoista odottaessa itkin alkuiltapäivän pöntöille saippuasarjoille, joita katsoin väsymystokkurassa. Yksi tapahtui jossain saksalaisessa tai sveitsiläisessä vuoristokylässä ja oli ihan tosi pönttö, mutta niin vaan hanat aukesivat jonkin juonenkäänteen takia. Minullakin jäi itkuherkkyys päälle. Meinaan aina alkaa vollottaa kun esim näen isoisän työntelemässä nukkuvaa vauvaa vaunuissa. Minusta on niin suloista, kun nykyään ukitkin voivat ottaa isovanhemmuudesta kaiken ilon irti. Ja se että harmaapäinen ukki huolehtii pikkuvauvasta… SNIF NYYHKS!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *