Ei oo aina (koskaan) täydellistä

Tyhjä ajatus

En kuvailisi itseäni perfektionistiksi. En koskaan tavoittele täydellisiä asukuvia, imuroi kotia viimeistä nurkkaa myöten tai välitä, onko kynsilakkani jo lohjennut.

Mutta pitkään kamppailin astetta laajemmasta -täydellisyydenkaipuustako sitä kutsuisi. En tiedä sille sanaa, en tiedä onko sillä sanaa. Yritin asia kerrallaan "kunnostaa" elämän eri osa-alueita priimakuntoon vaikka ne olivat valmiiksi jo hienosti. Halusin, että arjeni rullaisi ei ainoastaan hyvin mutta myös loppuun asti mietittynä ja jokaista asiaa ja ihmistä huomioon otettuna.

Ymmärsin, että yrityksistä huolimatta, elämässä ei voi ikinä olla ns. kaikki erinomaisen hyvin. Tai hitto soikoon, oikeasti erinomaisen hyvin on jo se, että on katto pään päällä, rahaa ruokaan ja läheiset ihmiset terveenä ja paikalla. Mutta jos en ole perfektionisti niin ainakin olen vaativa - tai siis nyt voin sanoa jo että olin. Erinomaisen hyvin tarkoitti minulle vielä vähän aikaa sitten sitä, että työni piti olla 100% kiinnostuksiani kohtaavaa, blogissa useampituhat lukijaa päivässä ja herkkulakko ikuisesti pitävä.

Ja sitten kun asiat eivät mennetkään niin, heitin hanskat samantien tiskiin ja itseni saamattomuustilaan kunnes sain energiaa taas tavoitella sitä "erinomaista hyvää".

Viime aikoina olen herätellyt siihen, että vähempikin kelpaa. Mielessäni on tapahtunut liikehdintää, positiivisimpia ajatuksia vähäpätöimmistäkin suorituksista. En tiedä johtuuko se keväästä, lapsiläheisestä työstä vai säännöllisestä liikunnasta, mutta olen ymmärtänyt pitkästä aikaa jotain olennaista:

Minulla on asiat jo erinomaisen hyvin. Ne ovat hyvin silloinkin kun olen riidellyt äitini kanssa ja tunnen itseni maailman paskimmaksi ihmiseksi. Tai silloin kun myöhästyn töistä tai postauksessani on nolla kommenttia. Silloin kun muut ovat kauniimpia, hoikempia, kiinnostavimpia.

Sillä kaikki ei ole eikä voikaan olla aina täydellistä. Yksi elämän osa-alue voi loistaa samalla kun toinen ryömii mäkeä alas. Se on elämää. Ikinä ei tule hetkiä, kun emme keksisi itsessämme kehitettävää. Salaisuus on rakastaa itseämme juuri tällaisena kohti sitä kehitysmatkaa. Tiedostaa, että kaikki on erinomaisen hyvin nyt ja ehkä pian vielä erinomaisemmin.

Mekko: H&M

PS. Loput nämä Ennan ottamista kuvista tulossa huomenna!

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /
SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI

Kommentit

Taru Mari
Stuff About

Tämän kun muistaisi aina. :D <3

Saranda
Tyhjä ajatus

Siinä on kyl itelläänkin petrattavaa.. :) Hauskaa päivää sulle. <3

Taru Mari
Stuff About

Kiitos samoin:)

Marjorie of LOVE

Perfektionismi on kuin suo johon hukkuu, kun yrittää koko ajan vaan olla parempi versio itsestään. En tiedä kuuluuko siihen itsensä vertaaminen muihin vai onko se tapahtunut vain omalla kohdallani? Jotenkin kuvittelee, että muille kaikki on helpompaa ja itse vaan sätkii ongelmiensa kanssa. Sit yhtäkkiä joku katsoo sinua ylöspäin ja ihmettelee kuinka sulla rullaa hyvin. Osaisipa olla yhtä lempeä itselleen kuin muita kohtaan.

Saranda
Tyhjä ajatus

Tuo suovertauskuva... osui ja upposi! Tuo muukin on niin totta. Toivottavasti opit olemaan lempeämpi itsellesi, sä kun oot ihan mahtava tyyppi<3

Kommentoi