Historia on näyttänyt: elämä muuttuu vuodessa ja paljon

Vuosi sitten maaliskuussa vertasin sitä ja edellisvuoden maaliskuuta keskenään. Aamu-uinnit Australian Byron Bayn rannikolla olivat vaihtuneet muutamaviikkoiseen sylivauvaan, joka oli kuulemma tississä kiinni ennen kun kerkesin hampaitakaan harjata.

(Hahah oliko tämä muka oikeasti joku juttu silloin? Tottakai se päivän ensimmäinen imetys noin pienellä on yleensä myös äidin päivän ensimmäinen ohjelma, ennen mitään peseytymistä. 😅 Voi tuore äiti Saranda…)

Siitä sain idean kirjoittaa taas: millaista elämä oli oikeastaan silloin ja millaista elämä on nyt?

Vuosi sitten maaliskuussa vasta harjoittelimme Elan kanssa liikkumista isossa maailmassa kahdestaan. En koskaan ollut sellaisessa perinteisessä kotivauvakuplassa, vaan meille oli luontevinta nähdä ihmisiä, mennä ja tulla. Elämä jatkui hyvin samanlaisena kuin ennen vauvaakin, sillä Ela osoittautui mitä helpoimmaksi take away -vauvaksi. Jos silloin olisi ollut koronaa, olisin rehellisesti saattanut mennettää järkeni… En tiedä tuleeko minulle nyt syyskuisesta samanlaista tarvetta seikkailla vauvan kanssa kylillä, tuskinpa kun elämässä on valmiiksi puolitoistavuotias taapero hidastamassa vauhtia. Mutta kovasti toivon että ainakin mahdollisuus normaaliin ulkoiluun ja kanssakäymiseen olisi jo siihen mennessä…

Tosiaan viime maaliskuussa meille oli vasta syntynyt meidän ensimmäinen vauva eikä toinen lapsi käynyt varmasti kertaakaan vielä mielessä. Elämä oli vasta vanhemmuuden opettelua ja uuden parisuhdemuodon omaksumista.

Vauvakuume nousi vasta monta kuukautta myöhemmin ja antauduin sille vasta viime joulukuussa, kun tämä toinen raskaus saikin sitten jo alkunsa.

Nyt tuntuu, että vanhemmuus on jotenkuten jo hanskassa, parisuhde voi tosi hyvin ja todellakin kerkeän harjata hampaat joka päivä ennen Elan heräämistä. Onni on isänsä myöhäännukkumisgeenit perinyt beibi! On myös hauska ajatella että tässä vaiheessa olin vasta palautunut synnytyksestä kun vuosi myöhemmin olen jo toisen raskauden toisessa kolmanneksessa. Hullu ajatus mutta niin ihana lahja.

Viime maaliskuussa olin tietysti äitiyslomalla mutta sain sivutuloa blogista ja kiitos helpon vauva-ajan, pystyin rauhassa kirjoittamaan. Blogin lisäksi omaa kirjaakin, joka oli tässä vaiheessa matkalla jo taittoon!

Vuosi myöhemmin blogi on vielä pystyssä ja kirja ulkona mutta myös uusi osakeyhtiö BETTER perustettu rakkaan ja lahjakkaan ystäväni Ani Frein kanssa. Työskentelen myös päivän viikossa työpaikassa, jossa olin ennen äitiyslomaa, sielläkin yhden parhaimman ystäväni kanssa. On aika hullua että mun työpaikalla on vaan mulle läheisiä ihmisiä, aikamoinen lahja sekin!

En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että olisin näin kiinni työelämässä näin nopeasti synnytyksen jälkeen, lähinnä käytännön syistä pienen lapsen kanssa. Mutta kaikki on mennyt todella hyvin ja antoisa työ on mitä parasta vastapainoa perhe-elämälle.

Vuoden takainen minä ei olisi myöskään uskonut, että elämä olisi näin mukavaa nyt, pienen taaperon ja unelmatyön kanssa. Ja että odottaisin tosiaan jo toista vauvaa! Ja että olisimme muuttaneet isompaan asuntoon, niin ihanaan sellaiseen myös. Nyt menee siis todella hyvin, ja vaikea kuvitella, että ensi vuoden minä voisi mitenkään pistää paremmaksi. Mutta eiköhän se pistä kun silloin taloudessa on toinen, silloin jo kiinteät aloittanut ja mahdollisesti jo ryömimään opetellut rääpäle. <3

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kommentit (4)
  1. Meille syntyi ensimmäinen lapsi kuukausi sitten ihan eri maailmaan kuin missä nyt eletään. Aika paljon oon tässä kaivannut normaalia arkea ja läheisiä. Onneksi perhe ehti nähdä vauvan ennen pahinta korona-aikaa ja puoliso sai olla koko synnytyksen ajan mukana. Ja tilanne tästä kuitenkin jossain vaiheessa palaa ennalleen ja päästään ihmisten ilmoille, onpahan ainakin pesitty kotona.

    1. Voi ei miten kurja tilanne. 🙁 Olen tosi pahoillani! Onneksi perhe pääsi näkemään vauvaa mutta tuossa vaiheessa he kasvaa niin nopeasti että ymmärrän kyllä todella hyvin jos harmittaa! Kaikki tsempit täältä sinne, ootte supervanhempia. <3

  2. Miten paljon elämä voikaan vain vuoden sisällä muuttua <3 Ja siis en kestä, miten PIENI Ela tuossa kuvassa on!! Voi luoja <3

    1. Niimpä! Ja sanos muuta!! En edes tunnista samaksi tyypiksi. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *