Elämä vauvakuplassa

Mä oon hyvin iloinen, että kirjoitin jo raskaana paljon sen aikaisista huolista ja peloista. Nyt kun se silloin vatsassa kasvanut tyttö on täyttänyt jo kuusi kuukautta, on hauska palata raskausajan pohdintoihin.

Kuten niihin, jossa pelkäsin vauvakuplaa. Jännitin, että tuleeko elämässä olemaan kyse vain vauvasta. Tulenko olemaan sellainen ystävä, joka ei osaa muusta puhua kuin omasta suloisesta kullannupustaan. Bloggaaja, joka ei osaa muusta kirjoittaa. Ihminen, joka ei osaa muuta ajatella.

Ja tietysti jännitin aivan valtavasti sitä, että mitä kaverisuhteille käy ja zounataanko minut beben takia ympyröistä kokonaan ulos.

No, mitä kävi?

Synnytyksen ja pahimpien paukkupakkasten jälkeen lähdin heti ulos Elan kanssa. Mulle oli tärkeää laskea kynnys poistua kotoa mahdollisimman matalaksi. Olin epävarma monien asioiden kuten imetyksen ja Elan pukemisen suhteen, mutta tiesin, että voin ylittää haasteet vain kohtaamalla ne. Jotkut pesivät viikko- tai kuukausitolkulla, mulle se ei tuntunut omalta jutulta yhtään. Kaipasin ilmaa, ihmisiä ja liikettä.

Mä oon ystävä, joka puhuu eniten omasta kullannupustaan. Mutta mun kullannuppu on elämääni dominoiva asia. Mä toivon, että oon silti myös ystävä, joka osaa edelleen kuunnella omia ystäviään. Eihän vauvan saanti pitäisi olla mikään kuuntelun taitoa heikentevä teijä, tosin joskus kuuleminen voi olla konkreettisesti hankalaa kun pieni mölisee vieressä.

Toki oon myös bloggaaja, joka kirjoittaa eniten kullannupustaan ja ihminen, joka ajattelee eniten kullannuppuaan. Mutta kuten sanottu: olisi tosi teennäistä yrittää kirjoittaa lifestyleblogia, jonka pääpaino olisi muussa kuin elämää eniten vaikuttavassa asiassa. Ja olisi teennäistä edes yrittää ajatella enemmän jotain muuta, sillä mikään muu ei tunnu tärkeämmältä kuin oma lapsi.

Ja mitä tulee ystäviin: zounaaminen oli täysin turha pelko. Tuntuu, että olen lähentynyt ystävieni kanssa Elan syntymän jälkeen ihan uudella tasolla. Kun Ela on mukana, rentoudun eri tavalla kuin ennen, koska tiedän, ettei minun tarvitse olla missään muualla kuin hänen kanssaan. Ja kun joskus Ela jää kotiin, rentoudun taas eri tavalla, sillä yksi tunti kaverin kanssa voi tuntua yllättävän pitkältä ilman häiriötekijää sitä omaa kullannuppua. On myös uskomattoman liikuttavaa kuinka aidosti ystäväni välittävät Elasta ja ovat kiinnostuneita meidän elämästä.

Olimme juuri Oodissa syömässä kahden raskaana olevan ystäväni kanssa. Olen niin iloinen heidän puolestaan enkä malta odottaa, millaiseen vauvakuplaan he uppoavat. Kaveripiiriin mahtuu aina lisää kullannuppuja. <3

Kommentit (4)
  1. Ihanan rohkaiseva teksti näin ihan pian sinne omaan vauvakuplaan joutuvalle/pääsevälle!

    1. Kiitos, ihana kuulla! Ja voi vitsi, tsemppiä loppuodotukseen. :* Sulla on niin kauniita hetkiä edessäsi!

  2. Taas samanlaisia ajatuksia kun itsellänikin 😊 ja onhan se vauvakuplassa eläminen ihan ihanaa 😁

    1. Onhan se. 🙂 Vaikka puolivuotiaan kohdalla siitä onkin kuulunut jo muutaman kerran *poks*. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *