En haluakaan blogista päätyötä

DSC_7342.JPG

Joulukuussa kerroin Toimituksen haastattelussa, että haluan tehdä blogista työn. Sitemmin sitä se on ollutkin, vaihtelevalla menestyksellä.

Vajaa puolessa vuodessa olen kasvattanut kanavaani ja luonut kontakteja. Olen oppinut heittäytymään pois mukavuusalueelta mutta myös lukuisista virheistäni. Olen tutustunut paremmin itseeni mutta myös kehittänyt itseäni, joskus lempeämpään joskus kurinalaisempaan suuntaan.

Viime aikoina se on kuitenkin ollut mielessä: taloudellisista syistä on tehtävä osa-aikaisesti jotakin muuta.

Eilen tuli kuitenkin ensimmäistä kertaa sellainen olo että mä myös haluan tehdä jotain muutakin. Ei vain rahan rakia vaan aidon kiinnostuksen ja ikävän omaa alaa kohtaan.

 

Miksi en siis havittele blogista enää päätyötä?

DSC_7411.JPG

DSC_7441.JPG

1. Bloggaaminen on tosi raskasta ja aikaavievä – ei ehkä päällepäin uskoisi mutta se on työ, joka on mielessä lähes jokaisen hereilläolotunnin. Mä kaipaan vapaita iltoja ja työpäiviä, kun kaikesta ei tarvitse päättää itse

2. Luovuuteni kuolee kun painostan luomaan jotakin jonka pitäisi syntyä vapaaehtoisesti ja joutilaana

3. Haluan kontaktin siihen maailmaan, jota suurin osa lukijoistani elää. Vain sitä kautta voin tuottaa samaistuttavaa materiaalia. En voi antaa vinkkejä kaamosmasennuksesta selviämiseen jos minulla on mahdollisuus olla kaikki valoisa aika ulkona

4. Kaupallisuus on tosi iso osa bloggaamista ja sisällöntuottamista. Mikäli tahtoo menestyä tässä ja saada kohtuullisen palkkapussin, on joskus löystettävä rajoja ja toisinaan tehtävä todella kulutuskeskeisiä yhteistöitä. Musta ei ole siihen, en voi myydä sieluani kaupallisuudelle

5. Valmistuin sosionomiksi, jotta voin auttaa ihmisiä. Ja mä haluan auttaa ihmisiä. Saan päivittäin kommentteja ja meilejä siitä miten oon auttanut teitä blogin kautta, mutta kaipaan myös fyysistä kontaktia, sitä perinteistä auttamista. Tällä hetkellä haluan tehdä nimenomaan auttavaa asiakastyötä

6. Musta ei vaan ole siihen. Tässä tilanteessa lukijamääräni eivät yletä sellaiselle tasolle, että saisin tästä kaipaamani elannon. Kaipaan myös taloudellista turvaa, joka täydentyy blogin kautta. Näin en kasaa tänne niin valtavia paineita, joista en kuitenkaan pysty tässä elämäntilanteessa suoriutumaan

DSC_7367.JPG

DSC_7447.JPG

DSC_7450.JPG

Jonkun mielessä on ehkä tosi noloa myöntää tuhansille tuntemattomille että hei mun unelmasta ei tullut mitään mutta ei se ole. Sitä paitsi, musta ei edes tunnu että luovutan unelmani suhteen, se on vain muuttunut tässä vuosien varrella. Tällä hetkellä unelmoin työviikosta joka rakentuu osa-aikaisesti auttamistyöstä ja osa-aikaisesti bloggaamisesta, taloudellisesta turvasta, sosiaalisesta työympäristöstä ja osaamiseni monipuolisesta hyödyntämisestä. Ja rehellisesti myös niistä fyysisistä hymyistä vaikka ei teidänkään hymynaamoissa mitään vikaa ole. <3

 

 

PS: Jos siis tiedät Helsingissä syksyllä avautuvaa osa-aika duunia, huikkaa!

 

 

Kuvat: Hanna Kärppä / Sunday Blondie, editointi minä

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (47)
  1. Alina David
    19.2.2019, 09:17

    Having trouble accessing your Facebook account or some features in it? Need not to worry as our fervent Facebook customer service experts are always there to help you get rid of the issue. To seek assistance from our team, feel free to call us on our 24-hour available toll-free number.

  2. Papas Games
    15.2.2019, 07:43

    Summer is easy with heavy rain but I like it. It’s wonderful to have rainbows after rain, and I watch it until it disappears. It seems to be free but it helps me feel comfortable

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *