En ollutkaan valmis ihminen tänävuonna (ja syyt miksi edellisvuosi oli elämäni ikävin)

DSC_7634.JPG

Hei muruset ja onnellista uutta vuotta. Haluan sydämeni pohjasta kiittää juuri sua kun luet tätä postausta vaikka edellisestä kirjoituksesta on lähes kaksi viikkoa. Kahteen viikkoon mahtui kilokaupalla ajatustyötä, suunnittelua, valokuvaamista, kuvienkäsittelyä ja mikä tärkeintä (ja mitä oikeastaan eniten), rentoutumista ja vain olemista.

Musta ei kuitenkaan tullut valmista ihmistä tai bloggaajaa tuon tauon aikana. Välillä kasaan kauheasti paineita ja tavoitteita päivään x mennessä, vain huomatakseni että siihen(kään) mennessä kaikki ei ole täydellistä. Ei voikaan olla, eihän elämä tai ihminen koskaan ole. En tule pääsemään tänäänkään joogatunnilla päälläseisontaan eikä tätä postausta tule lukemaan niin moni ihminen kuin mitä oikeasti toivoisin.

DSC_7662-001.JPG

Jokin vuodenvaihteessa tuo silti symboolista lohtua. Ihan kuin hengittäisin tänäaamuna hieman kevyemmin. Joulukuun loppupuoli alkoi tuntumaan kuin perjantai-iltapäivältä raskaan viikon jälkeen. Jonka päätteeksi haluaa vain kaivautua viltin alle, sulkea puhelin ja aloittaa maanantaina kokonaan puhtaalta pöydältä.

DSC_7626.JPG

Vuosi 2017 oli tähänastisen elämäni ikävin. Tein hullusti töitä, vaadin itseltäni liikaa, uuvuin ja masennuin. Rakas ystäväni menehtyi ja toinen rakas ihminen sairastui vakavasti. Kaiken lisäksi (tosin edellisiin asioihin verrattuna hyvin, hyvin pientä) taloudellinen tilanne petti ja stressasin rahasta yöunien menettämiseen saakka. Olin jatkuvasti allapäin ja väsynyt, kadotin itseni ja usein myös elämänilon.

DSC_7699.JPG

Täällä mä silti oon, ja ymmärrän että oon hemmettin etuoikeutettu tänäkin vuonna kun saan elää ja voin oikeasti aloittaa puhtaalta pöydältä. Tänä vuonna teen vähemmän töitä, lepään aina kun on tarve ja jatkan psykologille/terapeutille juttelemista. Teen taloudellisesti järkeviä päätöksiä mutta samalla muistan, että elämässä on niin paljon muutakin sisältöä kuin raha. Vierailen ystäväni haudalla aina kun pystyn ja teen kaikkeni sairaan läheiseni vuoksi. Elämä on niin haurasta ja jokaisessa päivässä niin paljon hyvää.

 

Vielä kerran, parempaa uutta vuotta ihanat. <3

 

Asu: takki Zara / neule kirppari / hame H&M / kengät Kosovosta / reppu tuliainen / sukkahousut Swedish Stockings

 

Kuvat: Hanna Kärppä / Sunday Blondie

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (23)
  1. Mä olen niin pahoillani kaikesta, mitä olet joutunut kohtaamaan. Tuttua, niin kovin tuttua. Luin itse tämän M. Leinosen runon, kun oli vaikeaa ja jotenkin iski hyvin syvälle. Ehkä tästä on apua sullekin. Eli sellaisesta julkaisusta kuin Sanat kuin ystävän käsi, 1991:
    ”Valoa kohti.
    Valoon.
    Mutta ensin pimeän läpi.
    Ensin etsittävä
    pimeälle nimeä,
    ensin etsittävä
    pimeästä ovi
    itsensä kokoinen,
    mentävä läpi
    pimeän puhki.
    Yksin. Yksin,
    itseään kysyen
    pelkonsa nimeä kysyen.
    Mentävä
    pimeän taakse
    kohti
    läpi.

    Ja katso: valkenee!
    Ja katso:
    eräänä päivänä
    kaikki valoa.”

    Niinhän se on; välillä meidän reitit pimenee pimenemistään mutta sitten kuljetaankin kohti valoa. Pikkuhiljaa, askel kerrallaan. Paljon paljon virtuaalihaleja ja lempeyttä sinne <3 Toivon sulle tähän vuoteen ennen kaikkea tuota lempeyttä, toivoa, rakkautta ja aurinkoa <3

    Ps. Ihanaa, että olet palannut, ehti olemahan jo ikävä!

    Elisabet | http://www.fashionpoetry.eu

  2. Sä oot kyllä ihana just tuollaisena kun olet. Itsehän sitä ei useinkaan tajua miltä sitä muiden silmiin näyttää. Kunnioitan superpaljon sitä miten toimit ja näet maailman, sulla on arvot kohdillaan ja oikeasti elät niiden mukaan. Sun postauksista on iloa niin monelle ihmisille. Toivottavasti tämä vuosi tulee olemaan kevyempi kulkea <3.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *