En pysty päästämään susta irti

DSC_9939.JPG

Jostain oikein hyvästä on vaikea päästää irti. Silloin kun on ollut ihanaa, jännittävää, välillä toki myrskyisää ja surullista mutta suurimmaksi osaksi onnellista, jää helposti kiinni entiseen. Varsinkin silloin, kun ei ole löytänyt vielä mitään uutta.

Kuulostan jo rikkinäiseltä levyltä (tai juuri sellaiselta takertuvalta eksältä joka velloo menneissä kiinni), mutta 2018 oli elämäni paras vuosi. Enkä ole oikein osannut aloittaa tätä uutta. Mä oon tosi heikkona sellaisiin kliseisiin ”uusiin alkuihin”. Mutta vaikka kuinka yritin ja yritän asennoitua ajattelemaan 2019 uutena alkuna ja sen myötä kehittyä tuossa ja parantaa toimintaani tässä – tai hitto vie, ottaa itseni niskasta kiinni edes jossain asiassa – mitään ei tapahdu. Olen yrittänyt joogaamista, meditointia ja 101 eri reboot-tapaa, mutta mikään ei toimi.

DSC_9893 – kopio.JPG

Välillä pelkkä mieli ei riitä. Tarvitaan fyysisiä muutoksia. 2019 alkoi juuri siitä mihin 2018 päättyi – äitiyslomalla, raskaana ja isomman kirjoituskriisin keskellä. Viimeisillä raskausviikoilla on hankalaa aloittaa uusi liikuntaharrastus tai työprojekti. Arki on ollut tismalleen samanlaista, mukavaa, mutta vähän tylsää.

DSC_9947.JPG

Oma terapeuttini eli aviomieheni sanoi taas hyvin fiksusti: enhän mä voi asennoitua uuteen vuoteen ja luvata isoja, uusia asioita kun se isoin asia on tulossa kyllä. Vauva. Mun on vaikea innostua hyvinvointoprojekteista tai tehdä isoja strategiasuunnitelmia blogin varalle, kun ajatukset ovat vain vauvassa. Ja että sen jälkeen kun hän on täällä – ehkä viikon, ehkä kuuden päästä – en tiedä yhtään millaista arkeni tulee olemaan. Nyt ei voi suunnitella tai sitoutua mihinkään.

DSC_9910.JPG

Tämä tammikuu on siis ollut yhtä jatkumoa edelliselle vuodelle, mutta alan pikku hiljaa olemaan sujut sen asian kanssa. Sen kanssa, etten koe inspiraatiota (tai energiaa…) työskennellä päivittäin tai tee joka päivä jotakin hyödyllistä itselleni tai jotakin mukavaa toisille. Eiköhän se uusi alku ala sitten siellä synnytysairaalassa, ihan lähiaikoina. <3

 

 

Onko muillakin ollut alkukankeutta vuoden käynnistämisen suhteen?

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (6)
  1. Ihania viimeisiä päiviä tai viikkoja raskaana! Kohta se uusi tulokas saapuu ja mullistaa kaiken. 🙂

    Mulla on samanlainen uusien alkujen tarve. Synnytys alkoikin käynnistyä silloin 1. tammikuuta – ei parempaa ajankohtaa omia ”uusi vuosi, äkkiä tänne muutoksia ja merkittäviä tapahtumia” -neurooseja ajatellen. 😀 Mut sitten toisaalta tammikuu taas on hurahtanut neljän seinän sisällä mökkihöperöityen ja vaikka paljon uutta on tullut koettua vauvan kanssa, tuntuu, että aiempiin vuosiin verrattuna en oo saanut tätä vuotta käyntiin ollenkaan. Ehkä tämä johtuu siitä, että nyt ne muutokset ja aktiivinen tekeminen kohdistuu lähtökohtaisesti jonkun muun hyvinvointiin kuin itseeni. Vähän sellainen fiilis, että oma elämä on katkolla ja nyt ollaan vain vauvaa varten. Helpottaa toivonmukaan, kun päästään vähän liikkumaan ja ulos. 🙂

  2. Moi söpö!
    Ymmärrän täysin, että vauvaa odotellessa energiat ovat väsyneet ja silti tekisi mieli toteuttaa.
    Tämä on ehkä juuri se opinkappale, josta voit sitten kirjoittaa kirjan jos toisen kun aika on.

    <3: Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi
    Ihanaa odotusaikaa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *