Ensimmäinen (ja toinen) raskausultra

DSC_0305.JPG

Miten jännittävää! Rv 13+2 ja olemme nähneet vauvamme jo kaksi kertaa.

Meidän oli tarkoitus odottaa ensimmäiseen niskaturvotusultraan, sillä tunne siitä että kaikki on hyvin, oli niin vahva. Kuten kerroin kuitenkin Instagramissa, heräsin kaksi viikkoa sitten maanantaina siihen, etten tuntenut ainuttakaan raskausoiretta. Pari tuntia iloitsin kadonnutta pahoinvointia, kunnes epäily valtasi mielen: onkohan vauvalla kaikki hyvin? Vuosaaren avoneuvola oli sattumoisin vain maanantaisin auki ja ajattelin sen olevan merkki siitä, että menen sinne kuuntelemaan sikiön sydänääniä.

Ääniä ei kuitenkaan löytynyt ja (omasta mielestäni hieman) kylmästi terveydenhoitaja totesi, ettei tässä voi tehdä muuta kuin odottaa kymmenen päivän päästä koittavaan ultraan. Kymmenen!? No en varmasti odota. Varattiin heti seuravaalle päivälle aika yksityiselle, Kiehto Äitiyspalveluun, jossa saimme niin älyttömän sydämellistä palvelua. Vastaanotto oli lämmin ja mikä tärkeintä, saimme omin silmin nähdä meidän pienokaisen ensimmäistä kertaa ja kuulla tosiaan ne kovin vahvalta kuulostavat sydänäänet. Hintaa ultralle tuli 75e, eli todella kohtuullinen tai jopa halpa Helsingin hintoihin nähden.

DSC_0313.JPG

Se varsinainen niskautrvotusultra oli sitten viime torstaina. Vauveli oli kasvanut ja kaikki näytti kuulemma juuri niin hyvältä kuin piti. Meitä vastaanottanut kätilö oli ihan mahtava, sellainen rempseä mutta kärsivällinen ja sen seurassa oli tosi hyvä olla. Hänkin kovasti ihmetteli sitä, miksei avoneuvolassa ultrattu samantien kun sydänääniä ei kuulunut.

Se on niin outoa, että vauva on vatsassa mukana kokoajan – minne tahansa menen, se on siinä. Ja silti kun hänet näkee konkreettisesti videona ja kuvana, ilo on sanoinkuvaamatonta. Siihen toki liittyy suuresti se helpotus että näkee kaiken olevan hyvin, mutta samaan aikaan ihastelen omin silmin hänen suloisia sormiaan, pikkuista nenänpäätä ja hienosti liikkuvia jalkoja. Molemmilla kerroilla tuntui siltä että tunsin hänet jo läpikotaisin; tiesin tasantarkkaan missä hänen varpaansa ovat, erotin kaikki luut ja tunnistin jokaisen asennon. Ihan kuin olisin nähnyt hänet jo lukemattomia kertoja aikaisemmin.

DSC_0316.JPG

Sukupuolta ei vielä tiedetä, joten älkää antako pinkin hämätä. 😀 Saimme anopilta suloisen pehmolelun ja kotona oli vaaleanpunaisia kukkia. Ja onhan tytöt aika ihania…

Vauva (sori kun käytän sanaa vauva eikä sikiö, tunneperäisesti se tuntuu tällä hetkellä oikealta vaikkei lääketieteellisesti olekaan) näytti muutaman päivän isommalta, mutta laskettua aikaa ei lähdetty muuttamaan. Se on edelleen 23.2 mutta kuka tietää – ehkä saamme ystävänpäivävauvan tai sitten jopa maaliskuisen! (Jälkimmäinen on melkein suotavampi, olen aina tullut paremmin toimeen kalojen kuin vesimiesten kanssa. ;))

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (12)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *